Kaksi lokkia kirjan kannessa, edessä lentää edesmennyt puoliso, takana seuraa kirjailija. Luulisi runokirjan olevan täynnä surua ja muistoja, mutta ei, se sisältää myös terapiaa itselle ja lukijalle.
Seppo Järviselle kirjoittaminen on elämäntapa. Toisen julkaisunsa jälkeen oli Järvinen jonkin aikaa kirjoittamatta ja toimi kirjallisuuskriitikkona. Tämän jälkeen on tullutkin kirjoja säännöllisesti. Viimeisissä teoksissa on ollut yhteys Intiaan, jonne hän on säännöllisesti matkustanut. Seuraava kirja, myöskin runokirja, painetaan Intiassa.
Myös rakkaus on merkittävä asia Seppo Järviselle, se kantaa kuoleman ylitse. Nyt julkaistun kirjan nimi piti olla SURUKIRJA, mutta nimeksi tuli ”Yhden ainoan elämän olit kanssani”. Kirja ei kuitenkaan ole haudanvakava asia. Suru muuttuu iloksi ja ilo suruksi. Emme kuitenkaan voi suremista kieltää.
Otan osaa, niinhän me sanomme, mutta ei vainajalle voi enää esittää surunvalittelua, jolle tuo paljon käytetty lause kuuluisi.
Mutta iloisimpia asioita, asioita kissoista, runoja kissoista. Isännän oma kissa,”Pönttö-Eemeli” niistäkin viimeinen, nyt julkaisu runoteos kertoo ja myös huumorista, tuosta terapeuttisesta apuvälineestä.
Kirjaa on mahdollisuus hankkia suoraan kirjailijalta.
