Intia on suuri maa ja siellä elää lähes 1,2 miljardia ihmistä, siis vain vähän yli 140 miljoonaa vähemmän kuin Kiinassa. Maassa on 28 osavaltiota, 6 liittovaltiota ja Delhin alue. Maan suurin kaupunki on Mumbai (ent. Bombay) lähes 14 milj. asukasta ja toiseksi suurin Delhi 12,5 milj. asukasta, New Delhi on maan pääkaupunki.
Seppo Järvisen matkasta Intiaan kului kaksi kuukautta Keralan osavaltiossa , kaksoiskaupungissa Kochi & Ernakulamissa kirjoittaen ja kuukausi luostarissa.
Sirpaleita Intiasta: Seppo Järvinen
Nopeaa talouskasvua ja sotilasmahdin kasvattamista -uhkatekijöinä Kiina ja terrorismi -tai globaalin maailmantalouden romahdus omaan mahdottomuuteensa, ovat ympäristökysymykset. Paine kohdistuu ennen kaikkea maaseudun kyläyhteisöihin. Maan köyhtyminen tai sillä keinottelu, on vienyt miljoonia pienviljelijöitä perheineen tuhon partaalle. Maanviljelijöiden itsemurhafrekvenssi nousee kaiken aikaa hälyttävästi. Maareformia on yritetty, sekä pienlainoitusta keskushallinnon kautta, mutta byrokratiasta ja korruptiosta johtuen hyvää tarkoittavat suunnitelmat ja toimenpiteet ovat jääneet paperitiikeriksi, sananmukaisesti. Kyläyhteisö on voimakkaasti sitoutunut sosiaalinen organismi, perinteineen ja tapoineen. Kastilaitoksen lonkerot eivät kurita maaseutua samalla tavalla kuin hierarkkisia taajamia ja kaupunkeja.
Punjabin jättiläisviljelmät tuottavat pääosan maan viljavarannosta. Maata viljellään voimaperäisesti keinolannottein ja sadonkorjuukoneilla. Maaperän köyhtyminen ja vesivarantojen ehtyminen on vastassa. Maapallon ilmastonmuutos on jo nyt sekoittanut osittain monsuunisateiden rytmin. Jättiläispatojen rakentamisen jälkeen kylät jäävät vesimassojen alle. Pakkosiirtolaisille valtio tarjoaa eroosion köyhdyttämiä nimellisiä maatilkkuja. Ei siis ihme, että juuri naxaliittiliike nousi yhden ainoan kylän oikeutettuna vastarintaliikkeenä, aluksi rauhanomaisin mielenosoituksin, sittemmin kääntyen Intia hallituksen luokituksen mukaan, aseelliseksi terrorismiksi.
Maaseudun landlordeja suojelemassa on ikiomia turvallisuusjoukkoja, jotka eivät kaihda tappaa viattomia sivullisia. Tarkoituksena on pelon herättäminen. Suurin osa Intian maaseutua, varsinkin vehmas Kerala, on rauhallista. Tämä ei kuitenkaan poista maaseudun eriarvoisuutta, varsinkaan urbaaniin ylempään keskiluokkaan Keskiluokan intialaiseksi luetaan, jos päivässä ansaitsee vajaat 60 rupiaa (0,94 euroa toimit. huomautus). Rupian olemattoman huonon kurssin – vertailukohteena euro – takia pienelläkin matkakassalla Intiaa reissaava on suorastaan upporikas, vaikka hinnoissa onkin roima turistilisä. Päässälaskutaidoton menee helposti sekaisin ilman taskulaskinta.
Hienon nelitahtimopediskootterin saa kahdellasadalla eurolla, mutta kukapa alkaisi ajaa mopolla Khybersolan läpi Pakistaniin, aseiden sojottaessa kohti rajan molemmin puolin, siitä edelleen keskelle miinakenttää Afganistanissa tai vääräuskoisena kivitettäväksi Iranissa. Urheita polkupyöräilijöitä on jo ollut riittämiin. Henkensä kaupalla ei kannata lähteä seikkailemaan. Sietää muistaa, että hymyilevällä Mohandas Gandhin kuvalla varustettu viiden rupian seteli, on intialaiselle köyhälle iso raha. Sillä saa jo muutaman riisikilon, enemmänkin. Intialainen isä tai äiti kantaa vastuun aina sukulaisista saakka. Vanhusten turva on lapsen kotona ja vanhemmista huolehtiminen on Intiassa itsestäänselvyys. Vanhuksia ei voi työntää hoitolaitoksiin, koska ne ovat harvinaisia ja yleensä kristillisten kirkkojen ylläpitämiä.
Köyhyysrajan alapuolella elää satoja miljoonia. Selviytyminen seuraavaan aamuun, on taistelua elämästä. Tammi-helmikuussa lämpötila laskee pohjoisessa pakkasasteille. Monille kotina on kadun laita tai loukko. Näitä ihmismyttyjä surkeissa vaatteissa, jonkilainen riepu peittona, näkee kaikkialla pimeyden laskeuduttua samaan tahtiin elohopeamittarin asteikon kanssa. Kaikki eivät herää seuraavaan aamuun ja jokapäiväiseen kärsimykseen. Tämä on normaalia elämää sellaisissa kaupungeissa kuin Mumbai, Varanasi ja Kolkata. Kurjasta ei kirjoiteta sanomalehtiin ylistäviä negrologeja. Ihmishenki on niin arvoton, että sitä on mahdotonta ymmärtää.
Miksi kaikki ohikulkijat kävelevät välinpitämättöminä ohi, katsettakaan luomatta? Intia on turtunut köyhyyteen vuosisatojen kuluessa. Köyhyyden ratkaiseminen ja maan nostaminen johtavaksi huipputeknologiaksi on mahdoton yhtälö. Varsinkaan kun yläluokan peili vääristää totuuden. Intia on tuhon edessä, ellei se käytännössä toteuta ahismaa ja satyagrahaa.
Intia on liittovaltio, jonka keskushallinto yrittää pitää järjestyksessä osavaltioiden kansanedustajat ja ministerit. Onko edessä Intian toinen hajoaminen, sen näyttä aika. Jo nyt Intia on sekularisoitunut urbaaniin kulttuuriin ja perinteistä kiinnipitävään maaseutuun. Intian todelliset äidinkasvot löytyvät maaseudulta, ei kaupunkien hökkeleistä, saati kromia ja lasia kiiltävistä avaruuskaupungeista kolmikymmenkerroksisine taloineen.
Tässä oli esimakua Seppo Järvisen Intian matkasta. Matkakirja on tulossa myöhemmin!
Toimitus
