Eläinten hampaita tutkimalla saadaan arvokasta tietoa muun muassa geenien vaikutuksesta, evoluutiosta sekä siitä, mitä tapahtui miljoonia vuosia sitten. Fossiilien hampaiden perusteella nykypäivän tutkijat pystyvät kertomaan, mitä eläimet söivät ja millainen ilmasto aikanaan vallitsi.
Akatemiaprofessori Jukka Jernvallin työpöytä on päivittäin täynnä hampaita – esimerkiksi norsun tai virtahevon hampaita. Niitä ja muiden eläinten hampaita tutkimalla voidaan saada arvokasta tietoa kaukaa historiasta – jopa dinosaurusten ajalta.
– Hampaat ovat hyvä tutkimuskohde monestakin syystä. Yksilön kehityksen aikana hammas kehittyy ennen toimintaa, eli hampaan muoto kertoo siitä, miten geenit toimivat. Toisaalta muodosta selviää myös paljon ekologiasta, sillä hampaita käytetään ravinnon hienontamiseen, Jernvall selvittää.
Sukupuutto ja geenien vaikutus
Hampaiden avulla tehty tutkimus tuottaa tietoa niin sukupuutosta kuin geenien vaikutuksestakin. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa pystytään muun muassa kehittämään menetelmiä yksilön kehityksen ja evoluutiobiologian yhdistämiseen.
– Sitä kautta voimme ymmärtää, miksi jotkut lajit häviävät sukupuuttoon ja mitkä geenit ovat todennäköisimpiä evoluution kuluessa. Ja toisaalta saamme tietoa geeneistä ja yksilön kehityksestä, joiden vaikutuksesta hampaasta kehittyy esimerkiksi hiiren hammas tai ihmisen hammas.
Jernvallin tutkimuksessa keskeisessä roolissa ovat etenkin saimaannorpan hampaat, joita akatemiaprofessori pitää erinomaisena tutkimuskohteena norppien vähäisen geneettisen muuntelun vuoksi.
– Se, mikä tekee saimaannorpasta niin uhanalaisen, tekee siitä myös arvokkaan tutkimuskohteen. Saimaannorpat ovat vähän kuin vedessä eläviä suomalaisia: meillähän on oma tautiperimämme, koska olemme pysyneet kylissämme emmekä ole matkustelleet kauas.
Kuolivatko dinosaurukset kukattomaan ruokavalioon?
Sukupuuttoon kuolleiden eläinten hampaiden perusteella tutkijat ovat päätelleet, että eläinten alkukantaiset muodot söivät enimmäkseen hyönteisiä. Eläimistön monimuotoistumisen myötä tuli myös lajeja, jotka söivät ilmeisesti hedelmiä ja ehkä jopa kasvien lehtiä.
– Kun elettiin 66 miljoonan vuoden paikkeilla eli sitä aikaa, kun muun muassa dinosaurukset hävisivät maapallolta, jotkut nisäkäslajit säilyivät. Ratkaisevaa oli se, että eläimet oppivat syömään kasveja samaan aikaan kuin kukkaiskasvit kehittyivät, akatemiaprofessori Jernvall kertoo.
Kasvissyönti ei kuitenkaan ollut syynä siihen, että toiset lajit selvisivät ja toiset kuolivat sukupuuttoon. Sekä selvinneiden että hävinneiden lajien joukossa oli niin kasvissyöjiä kuin lihansyöjiäkin. Mutta voiko tietty ruokavalio olla osasyynä siihen, että jokin laji on aikoinaan kuollut sukupuuttoon?
– Voi olla. Ja ravinnon käytön kautta näemme myös, miten ilmasto on muuttunut.
Kuuntele juttu Knettiradiosta
Haastateltavana on akatemiaprofessori Jukka Jernvall, haastattelijana on Riitta Säteri.
