Teksti ja kuvat: Pentti Hautala/jpnews.fi
”Minä voin nyt tässä Kätkänjoen koulutalon 90- ja kylähdistyksen 70-vuotisjuhlassa tyytyväisenä todeta, että kylässä asuu edelleen aktiivisia ihmisiä”.
”Kätkänjoen kylä on pitänyt hyvin pintansa. Kylä on onnistunut säilyttämään mallikaasti elinvoimansa”, totesi juhlapuheessaan kylästä lähtöisin oleva, Turun Yliopiston syöpätutkija professori Pirkko Härkönen.
– Myöskin meille muualle lähteneille tämä kylä on aina tarjonnut vieraanvaraisuuttaan sekä houkuttelevia kyläily-ja lomailuolosuhteita. Meitä on monia, jotka muistelemme hyvällä tätä entistä kotikyläämme ja sen antamia hyviä eväitä elämäämme.
– Tässä tilaisuudessa minä, me kaikki saamme todeta. – Kätkänjoen koulu ja sen opettajat, oppilaat ja kyläiset ovat osaltaan tärkeä yhteisö paikkakunnan ja Suomen kehityksen renkaassa.
– Koulun toiminnan lakkauttamisen jälkeen on rakennus säilytetty elävänä-toimivana kylätalona ja monipuolisena harrastuskeskuksena. Tällainen esimerkillinen toiminta on tärkeää maaseutukylien elinvoimaisuudelle.
Härkönen arvosti juhlapuheessaan Kätkänjokelaisten sitkeyttä ja toimintaa oman koulun saamisen hyväksi. Koulu oli kovan ponnistuksen takana. Perimätietojen mukaan alkoi aktiivisuus koulusta jo 1800-luvun puolella.Siihen meni kuitenkin vuosikymmeniä kunnes kylä sai oman koulutalon.
Puheessaan Härkönen muisteli entisiä opettajia ja koulun henkilökuntaa.
– Opettajista Kalevi Puro oli innokas musiikkimies. Hän laittoi alkuun monelle innostuksen musiikkiin. Turusta kotoisin oleva opettaja Elma Lind saapui junalla Alavuden asemalle. Yli-Kätkän isäntä oli reellä vastassa. Matkatavarat pakattiin rekeen ja opettaja seisoi jalaksilla.
– Opettaja Ritva Haapamäki ja keittäjä/vahtimestari Lyyli Mäkelän hyväntuulinen ja lämmin olemus muistuu myöskin elevästi mieleen vuosikymmenien takaa.
– Hyvää ruokaa oli tarjolla siitä huolimatta ettei ollut käytettävissä jääkappeja eikä muita nykyaikaisia kylmiöitä. Sekin kohoaa hienolla tavalla muistoihin, että koululla oli aina siistit ikkunaverhot ja pelargoniat kukkivat kauniisti ikkualaudoilla, kehui Härkönen.
Härkönen ylisti myöskin Suomen kaltaista peruskoulua-ja ylempää koulutusjärjestelmää sekä opettajakoulutusta. Yhteikunnan kehitys tarvitsee Suomen kaltaista koulutoimintaa… Suomi onkin malliesimerkki muille maille.
Koulun saanti vaati sinnikkyyttä!
Vuonna 2002 päättyneen koulutoiminnan viimeinen opettaja,nykyinen Alavuden sivistystoimenjohtaja Antti Takala esitti juhlan avaussanat.
Antti esitteli kiinnostavasti kuinka moninaisia ja vastuksellisia vaiheita koulun saannissa Kätkänjoelle koettiin. Ensimmäiset viralliset aloitteet koulusta esitettiin kunnallisille päättäjille jo 1900-luvun alkuvuosina.
– Kylässä vauhditettiin kouluhanketta monin keinoin .Lupauduttiin hommaamaan ja kuljettamaan tarvittavat hirretkin sekä puutavara sahalle ja rakennuspaikalle. Tekemään rakannushommia jne..
Juhlaohjelman alkuun soittivat viuluilla ja haitarilla ”Laulujen viestin ja Juottomarssin; Teija Inkeri sekä Suvi, Sanni ja Antti Takala. Yhteislauluna kajautettiin komeasti Kätkänjoen laulu, ”Kalliolle Kukkulalle” sävelellä.
Kyläseuran puheenjohtaja Heikki Ylinen ja Antti Takala luovuttivat kyläseuran/MMS:n puolesta kunniakirjat pitkäaikaisille toimijoille. Hienot taulut seinälleen saivat kukkasten kera: Arvo Siirilä, Paavo Lehtovaara, Arja Haapamäki, Terttu Rintamäki, Kaisa Liinamaa ja Maija-Liisa Holkko.
Roposen ja Luoman perheitä lahjottiin uusien kätkänjokelaisten lisäyksestä.
Ohjelman lopuksi runsaslukuista yleisöä viihdytettiin 7-veljeksen kolmannella luvulla, lukkarin opissa. Opejan/lukkarin osassa kunnostatui Anu Ylinen,-Juhani/Teuvo Viitasaari,- Aapo/Pentti Pykälämäki, -Eero/Eero Ylinen, -Simeoni/Markku Ylinen, -Tuomas/Antti Takala, -Timo/Aarno Lampinen ja Lauri/Mauno Holkko.
Paljon yleisöä kerännyt varsinainen juhla järjestettiin pilvipoutaisessa säässä ulkonäyttämöllä. Koulu-kylätalon sisällä nautittiin täytekakkukahvit ja tutkittiin tarkasti vanhoja valokuvia sekä muisteltiin menneitä.
