Teksti ja kuvat: Jouko Siirilä/ jpenews.fi
Kyllä minä mieleni ilahdutin, kun bongasin Ylen uutisarkistosta jutun, 
jossa Marttaliiton neuvonnan johtaja Teija Jerkku laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Journalistiseen nykytyyliin otsikko on pitkä mutta sen loppuosa kertoo olennaisen: ”Pimeys antaa paljon anteeksi siivouksessa”.
Arvaan monen naisen vetäneen herneen nenään: voiko neuvoja mennä nyt näin sanomaan – vaikka asiassa olisikin perää? Kohta miehet eivät osallistuu senkään vertaa kodin siivousurakkaan, kuin tähän asti… mikä sekään ei välttämättä ole edes paljon. Marttaliiton käytännön neuvontatoimintojen johtaja kehoittaa kohtuullisuuteen myös jouluruokia ja lahjoja laitettaessa. Lahjat voivat olla myös kierrätettyjä.
Moniko peruskansalainen on vielä valmis ostamaan joululahjoja kierrätyskeskuksista, vaikka niitä olisi syytä käyttää enemmänkin kaikenlaisten tarvekalujen hankintaan?
Sen sijaan Teija Jerkun vinkkaamat aineettomat lahjat, erilaiset taidot, joilla lupaudumme auttamaan tai tuottamaan iloa lähimmäisellemme, saattavat olla seuraava lahjahitti ainakin heille, joilla on jo kaikkea. Toisaalta taitava vähävarainen voi saada käden taidoillaan aikaan hyvää mieltä monin kertaisesti enemmän kuin varoissaan oleva, joka miettii vain mitä ostaisi lahjaksi.
Kaksituhattaluvun alkupuolelta alkaen on puhuttu myös ”toisenlaisista lahjoista”. Niitä ovat lähetys- ja kehitysapujärjestöjen työn tukeminen, esimerkiksi kaivon tai lehmän, aasin tai vuohen hankinta tuntemattomalle lähimmäiselle jossain kehittyvässä maassa.
Tähän sarjaan voisin liittää myös kummilapsitoiminnan. Itse olen ollut tukemasa kenialaisen Bonface-pojan koulutietä muistaakseni vuodesta 2010 kuluneeseen syksyyn saakka, jolloin hän valmistui ammattikoulusta. Sain jopa tavata hänet käydessäni vuonna 2015 työn merkeissä Shivagalan kirkon vihkiäisissä Kagamegassa, läntisessä Keniassa. Kirkon rakentaminen oli muuten mahdollista alavutelaisten evankelisen liikkeen kannattajien keräämien varojen avulla.
Bonface ei ole varsinaisesti orpo mutta syystä tai toisesta hänen vanhempansa eivät kyenneet ottamaan hänestä vastuuta heti hänen syntymänsä jälkeen ja niin hän varttui aikuiseksi isovanhempiensa luona. Koulunkäynti ei todennäköisesti olisi ollut mahdollista ilman Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley ry) orpolapsiprojektia.
Sley ylläpitää yhdessä Kenian evankelisluterilaisen kirkon kanssa lastenkotia Matongossa ja hankkeeseen kuuluu lisäksi noin 400 sijoitettua lasta ja heidän ylläpitonsa varmistaminen, koulupuvut, muut vaatteet, tarvikkeet ja ravinto. Ala-asteella lapsen kustannukset ovat suomalaiskummille noin 25-30 euroa – kohoten siitä koulutustason nousun myötä.
Kaksivuotisen opettajaseminaarilaisen tai pappiskandidaatin kulut sisäoppilaitosasumisineen ovat noin 900 euroa lukukaudessa. Kaksivuotinen opettajankoulutus maksaa alle 4000 euroa. Pappiskoulutus on puolestaan nelivuotinen ja kokonaiskulut kasvavat vuosien myötä. Tämäkään ei liene täysin mahdoton tehtävä varsinkaan seurakunnan pienpiireille, kirkkokuorolle tai vaikka pienelle seurakunnalle yhteisenä ponnistuksena.
Palaan vielä Marttaliiton edustajan vinkkikokoelmaan välttää kiirettä ja varsinkin sitä joulustressiä, niin nurinkuriselta kuin koko ilmiö tuntuukin joulun hengellisestä sanomasta käsin. Jopa humoristiselta kuulosti neuvo laskea rimaa sillä perusteella, että joulu osuu Suomessa vuoden pimeimpään hetkeen.
Jos päivä on lyhimmillään joulunalusviikon lopulla niin mitä hyvää itse pimeydessä on? Pointti on siinä, että pieni epäsiisteys ei niin vain näy listoissa, ikkunoissa tai muilla pinnoilla, verrattuna vaikka jo talvilomaviikon päiviin.
Ettei vain Teija Jerkku olisi saanut sanomisestaan lievää ”vihapostia”, ainakin sisarellista ojennusta, vaikka eletäänkin jo joulurauhan tunnelmissa …
Väistämättä Ylen juttua lukiessa tuli mieleen vuosina 1912-2003 eläneen ja vuosikymmeniä Alajärven ja Soinin lääkärinä vaikuttaneen Leopold ”Poju” Bergrothin 90-vuotishaastattelu. Hän voisi kuvitella määrävänsä joihinkin lieviin vaivoihin potilaille hiukan alkoholia, vaikkapa 12-16 senttilitraa punaviiniä päivässä. Mutta lääkärinä hän ei voi sitä tehdä. ”Jos lääkäri määräisi potilaalle annoksen alkoholia, suomalainen ottaa sitä saman tien viisi annosta.”
Maallikon mutu-arvaus on, että ehkä vieläkin enemmän …
Avasikohan neuvonnan johtaja Pandoran lippaan tai päästikö peräti pullon hengen irti? Mitä jos kansallinen siivoustaso romahtaa, kun miehet saivat nyt kättä pidempää perustellaakseen ikiaikaista käsitystään, että vähempikin siivoaminen voisi riittää?
Vielä suorat lainaukset Teija Jerkulta: ”Joulu on silleen aika armollinen aika, että meidän pimeytemme antaa aika paljon anteeksi kodissa. Emme edes huomaa, jos lattialistoissa on hieman pölyä. Ihan normaali viikkosiivous riittää. Jonain iltana voit ottaa imurin käteen. Peset veskit, vaihdat lakanat, vaihdat pöytään toisen liinan ja ostat joulukukan pöydälle.”
