Kolumni ja kuvat: Jouko Siirilä
Nuoret ovat tulevaisuuden toivoja. Näin on sanottu iät ja ajat. Epäilemättä. Mutta toteutuukoo se itsestään, katsomalla päältä miten tuleva sukupolvi keksii kulloinkin toteuttaa itseään. Tätä toivoisin meidän kaikkien miettivän.
Olin kuluvan kuun viimeisenä lauantai-iltana Ähtärin kaupungintalon uimarannassa. Auton ulkolämpötilamittari oli näyttänyt päivällä ainakin 33 plusastetta – viime vuonna ennätys samalla mittarilla ennätys oli 36 astetta samssa paikassa.
Vielä vähän vailla kymmeneltä illalla kaupungintalon ja seurakuntakeskuksen välinen ranta oli kohtuullisen täynnä nuorisoa. Minä ja vaimoni emme viitsineet lähteä siinä sitten uimaan ollenkaan vaan suuntasimme Ouluveden vastarannelle. Sielläkin on kiva hiekoitettu uimapaikka – tosin ilman minkäänlaista näkösuojaa tarjoavaa rakennelmaa.
Onhan Ähtärissä muuallakin uimapaikkoja kuten Mekkoranta, Mustikkavuoren ranta, ja turhan vähän esillä oleva Raatikka. Mutta satunnaisille turisteille ja keskustoihin muuttaneille ikäihmisille tai lapsiperheille juuri tämä paikka voi olla se paras.
Mitä sitten ajatella siitä, että nuoriso kerääntyy parhaaseen loma-aikaan iltaisin kaupungin paraatipaikalle juomaan mitä juovat heitellen jopa tölkkejä veteen? Rannasta tuli vastaan viisihenkinen perhe Kristiinankaupungista, jolle Ähtäri oli selvästikin uusi kokemus. Siispä ensimmäiselle silmään osuneelle rannalle ennen sijoittumista jonnekin yöksi asuntovaunun kanssa. Tuurinko vai Ähtärin matkailualueelle, joka oli näille turisteille vielä käymätön paikka.
Jotenkin tuntuu siltä, että perheellisiä – voisin kuvitella myös yksin uimaan haluavia aikuisia tai ikäihmisiä sekä tähän aikaan paikalla käyneitä turisteja – uiminen helteisen päivän päätteeksi parhaalla uimapaikalla ei toista kertaa kiinnosta. Perheen vanhin tyttö oli poiminut kaljatölkkejä rantavesistä, johon ne juuri oli heitetty. Nuorisoporukat olivat vallanneet istumapaikat niin laiturilla kuin muillakin istuinpaikoilla. Osa ei selvästi ollut menossakaan uimaan.
Otan esiin vielä talven ja kevätkauden vaivanneen kokemuksen siitä, että entisen Nordean tilavassa eteisestä, jonne pääsee pankkikortilla, on tullut kylmän aikaan nuorison kokoontumistila. Sen siivoaminen näyttää parinkymmenen aktiivikävijän mielestä kuuluvan veroa maksaville vanhemmille.
Kysynkin voisiko järjestysmiehiä tai päivystäviä nuoriso-ohjuksia palkata edes parhaimpaan loma-aikaan Ähtärin parhaalle rannalle, jonka viereen Vanhaan pappilaan on lisäksi avattu kahvila-hotelli, jonka asiakkaille kaupungintalon ranta olisi kaikkein helpoiten saavutettavissa. Enkä ihmettelisi, jos monet aikuiset ovat vältelleet koko talvikauden iltaisin pankki- ja maksuautomaatin käyttöä Ostolantien jopa kymmenkunnan alle rippikouluikäisen lapsen napostellessa, vetäessä energiajuomaa ja hälytessä seinustoilla keskenään.
Mikä neuvoksi? En tiedä muuta kuin sen, että jokaisen alle 18-vuotiaan vanhemmat ottaisivat jälkeläisensä menemiset uudelleen haltuunsa. Ihan kivalta ei kristiinankaupunkilaisiltakaan tuntunut siirtyminen nuorisorivistöjen välistä veteen saati lasten kanssa rantahietikolle ja siitä ketjun läpi takaisin pukuhuoneisiin. Ainakin se tuulikaapin käyttö nuorisotilana pitäisi oikeasti saada estettyä. Uimaranta on tietysti kaikille mutta tietty huomaavaisuus olisi varmasti paikallaan kaikilta osapuolilta.
No nyt se syyskausi kohta alkaa ja paras lomailukausi suomalasittain on ohi. En kannata poliisivalvonnan lisäämistä – tosin poliiseja on Suomessa ilmeisesti kaikkien vähiten suhteessa väestöön muihin Euroopan maihin verrattuna. Jokaisen aikuisen tulisi sen sijaan kantaa vastuuta Ähtärin maineesta matkailupitäjänä. Se voisi olla vaikka hyvä paikka muuttaa kasvattamaan lapsia. Niin minäkin ajattelin melkein 25 vuotta sitten tänne saapuessani.
Vuosituhannen alussa toimin myös vanhempainyhdistyksessä täällä Ähtärissä jonkin vuoden. Mieleen jäi erään äidin toteamus, kun organisoimme partioita päivystämään kaduille viikonloppuisin: ”On hyväksyttävä myös se, jos omat lapset töppäilevät”. On ainakin tiedettävä, että se on mahdollista ja siksi lasten – alle 18-vuotiaat ovat lapsia lain edessä – touhuja pitäisi seurata. Jos ei oma perhe siihen kykene niin sitten kaikessa rakkaudessa otetaan käyttöön toinen vanhempaintoiminnan ohje: ”Koko kylä kasvattaa”.
Minulta unohtui lauantai-iltana se ohje. Harmittaa. Tuulikaapin suhteen olen ollut yhteydessä suoraan vastaaviin tahoihin. Seuraavalla kerralla otan asian puheeksi myös tuulikaapissa viipyvien lasten kanssa. Katsotaan miten asiat etenevät.
