Etelä-Pohjanmaa on monipuolinen ruokamaakunta ja me tiedämme täällä puhtaan ruoan arvon. Me osaamme maakunnassa ja koko tässä maassa tuottaa ja jalostaa maailman puhtainta ruokaa ja sitä myös suomalaiset haluavat syödä. Meillä on Suomessa jo luonnonolosuhteidemme kautta erityiset mahdollisuudet ja taito tuottaa puhdasta ruokaa, jonka vierasainejäämät normaalituotannossakin alittavat eurooppalaisen luomutuotannon arvoja.
Viime aikojen ruokakeskusteluun Reijo Karhinen toi omat esityksensä, joissa on kehitysmahdollisuuksia. Myönteistä on ollut koko hallituskauden ajan ministeri Lepän toimet edistää suomalaista ruoantuotantoa hyvin laajasti. Ennen kaikkea valittavan ruokavaltuutetun rooli on saatava markkinoilla merkittäväksi. Myöskin MTK on pystynyt nostamaan esille koko ajan myönteisiä näkökulmia suomalaisesta ruoasta ja kehityskohtia ruoantuotannon edistämiseksi.
Mutta kaikesta asian edistämisestä huolimatta lopputulos on pysynyt jo vuosia samana. Ruoantuottajan asema ketjussa teollisuuden ja kaupan osana ei ole parantunut, eikä tuotannon kannattavuus ole kohentunut. Välillä kauppa on nostanut omaa siivuaan elintarvikkeista ja viime aikoina lähinnä halpuuttanut ruokaa. Ja samaan aikaan kun kauppa halpuuttaa, teollisuus on pystynyt nostamaan osuuttaan tuotteen loppuhinasta. Mutta tuottajan asema ja tuottajahinta eivät ole ruoassa nousseet lainkaan samalla kun tuotannon kustannukset ovat entisestä kasvaneet.
Kun suomalaisen ruoan tuotanto vähenee alle kulutuksen, se korvautuu kaupassa tuontiruoalla. Jos kotimaisen ruoan omavaraisuus menetetään kuten suomalaisen lihan osalta on jo käymässä, ollaan esimerkiksi seuraavan ulkomaisen ruokakriisin kohdatessa huonossa tilanteessa.
Mutta asian ratkaisu löytyy juuri näistä osasista, joita Karhinen, Leppä ja MTK ovat tuoneet esille ja näitä esityksiä täytyy laittaa käytäntöön. Ruokaketjun kolmikon menestys ei missään tapauksessa ratkea syyttämällä toisiaan, vaan nykyistä pidempijänteisellä yhteisellä linjalla, jossa kotimaisen ruoan laatu näkyy myös kaupan loppuhinnassa, sopivasti. Ennen kaikkea kysymys on yhteisestä tahdosta elintarvikeketjun, päättäjien ja suomalaisten kesken siitä, että asian tila tiedostetaan ja periksi ei anneta. Ruokaketjun kolmikolle täytyy saada oikeudenmukaiset pelisäännöt, joiden toteutumista parlamentaarisesti valvotaan yhteistyöllä valtiovallan ja eri viranomais- ja järjestötahojen kesken. Suomalaisen ruoan tuotanto on säilytettävä yhteistyöllä, jossa tiedostetaan omavaraisuuden arvo. Ja tiedostetaan myös se mitä todellisuudessa merkitsee jos omavaraisuus menetetään.
Antti Joensuu
rehtori ja maanviljelijä
kansanedustajaehdokas
Alajärvi
