MIKSI SUSIHAVAINNOISTA ARASTELLAAN ILMOITTAA ?

PENTTI HAUTALA

Useampikin henkilö on murehtinut lehtien tai muissa mielipidekirjoituksissaan, että susi-ja karhuhavaintoja ei haluta ilmoittaa kuin lähimmälle kaverille. Näin toimitaan sen vuoksi, kun havaintoja helposti vähätellään.-Todetaan sen ja sen suden olleen koiran. Monen ihmisen havaintoja ei oteta todesta!

Äskettäin esimerkiksi kuortanelainen maatalousyrittäjä Riikka Varila kirjoitti hyvin asiasta, otsikolla ”Susihavainnot otettava vakavissaan”.

Esimerkiksi Töysässä hukka tappoi joku aika sitten erämiehen koiran, josta tein asianomaisen pyynnöstä myöskin jutun kuvineen J-Pnewsin sivuille. Lisäksi myöskin maakuntalehteen.

Tästäkin tapauksesta alkoi kansan keskuudessa levitä runsaasti kaikenlaisia mielikuvituksellisia, asiattomia ja epäileviä kommenteja. – Monia koiria vuosikymmenien aikana arvopalkinnoille kasvattaneesta miehestä keksittiin kaikenlaisia valheellisia huhuja. Kateudestako?

Korvaustakaan ei menetetystä koirasta lopulta tullut, kun vahinkoilmoitusta ei oltu esitetty oikeassa viranomaisjärjestyksessä!

Tavallisten ihmisten ja ”virallisten” tahojen lisäksi myöskin lehdistö suhtautuu susi-ja karhuhavaintoihin epäreilun eriarvoisesti. Ei oteta todesta! – Joidenkin paikkakuntien havainnoista tehdään-ja julkaistaan näyttävät jutut. Vastaavasti toisista ei laiteta lehteen mainintaakaan.

Esimerkiksi Töysästä-Lehtimäen Niemelänperälle johtavalla tiellä taannoin karhu meinasi juosta mopoautojen alle. Siihen tapaukseen ei riittänyt tilaa maakuntalehdissä milliäkään. Äskettäin Kuortaneella vastaavasti mopopojan havaitsema suden tienylitys oli isosti kuvien kanssa lehdessä.

Vielä esimerkki edelliseltä syksyltä. – Mutkankylässä meni nuori karhu suureen supiloukkuun. Se vapautettiin vahingoittumattomana takaisin luontoon. – Minua kiellettiin kirjoittamasta tapauksesta lehtiin. Kielloista huolimatta kirjoitin. Maakuntalehdessä liikeni erikoiselle jutulle tilaa kahdeksasosa sivua. Juttu oli kuitenkin luetuin vielä seuraavana päivänäkin!
Vastaavanlainen tapaus tapahtui Kainuussa ja valtakunnallisissakin lehdissä sekä TV-uutisissa oli juttua isosti.

TÖYSÄN kirkonkylänkin läheisyydessä, ja varmasti monien muidenkin kylien alueella on havaittu viime aikoina jäniksen ja kissojen jäänteitä. Monet metsästäjät ovat tuoneet julkisuuteen tietoja näköhavainnoista. Lisäksi on saatu ihastella myöskin kuvia liikkuneista susista muun muassa asiantuntijoiden puhelinten näytöiltä.

Kesän kuluessa on tehty useitakin havaintoja susien ja ilvesten liikkeistä ja ehdotettu kuvaavalle toimittajallekin, mahdollisia hyviä kuvien ottamisen kyttäyspaikkoja. Hukat kun ovat hiippailleet koiratarhojen liepeillä ja silmäilleet sähköaidan suojassa olevia lampaita.

…Kunnes sitten,elokuun 23 päivänä pyöräiltiin kaverin kanssa Töysän kirkonkylän ja Tuurin välisellä soratiellä. Huomattiin metsästä tielle tulleeet tuoreen näköiset jäljet. Ne näkyivät aamuisen sadekuuron pehmittämällä tienpinnalla hyvin. Jäljet johtivat takaisin metsään,10-15 metrin päästä.
Metsästä kuului iniseviä ja tömähteleviä ääniä ja ehdin ottamaan pari kuvaakin suloisen näköisestä suuresta, maassa makaavasta ”koirasta” Eläin oli sen näkönen, että kaipasi leikkikeveria.Karvaturri pinkoi kuitenkin salamana syvemmälle metsään.Tielle jääneitä, käänykkäpuhelimen mittaisia jälkiä tarkemmin syynätessä havaittiin pieni jätöskasa. Siinä näkyi pari mustikkaa ja pieniä untuvahöyheniä.

Mieleen nousi pävän aikana ajatus, että olisiko kyseessä ollut nuori susi? Emme kuitenkaan ilmoittaneet nytkään kenellekään ”petoasiantuntijalle”! – Olen kuitenkin näyttänyt ottamaani kuvaa useille henkilöille. – Kymmenkunta ihmistä on todennut kyseessä olevan koiran ja viisi on ollut varmojan sudesta. Minä itse arvelisin kyseessä olevan, alueella pidempään eläneen ja monen havaitseman susiperheen nuorimmaiseksi. Ehkä erauspennuksi? – Tai sitten ei!

Mikä se on SINUN mielestäsi?

-Pikkupojat tunnistivat heti:  ”Olisko tämä… vissiin kettu”?