Muistojen havinaa, muistoja kouluajasta vuosikymmenten takaa

0
Kuvassa poseeraavat Matti (vas) ja Antti Joensuu opettajansa Kaarina Orrenmaan hellässä hoivassa ja 75-vuotis tapaamisen ainutlaatuisessa tunnelmassa. Yhteistä heille kaikille on onnellisuus ja hiusten väri! (Kuva: Antti Joensuu)
Kuvassa poseeraavat Matti (vas) ja Antti Joensuu opettajansa Kaarina Orrenmaan hellässä hoivassa ja 75-vuotis tapaamisen ainutlaatuisessa tunnelmassa. Yhteistä heille kaikille on onnellisuus ja hiusten väri! (Kuva: Antti Joensuu)

Antti Joensuu

Eräänä talvisena päivänä, tarkalleen 10.3.2011, ajelimme kaksoisveljeni Matin kanssa Kauhavalle tapaamaan Luoma-ahon koulun entistä opettajaa, Kaarina Orrenmaata.
Hän toimi alaluokan opettajana vuosina 1935 – 1937. Siihen aikaan koulua pidettiin Toivo Korkea-ahon talossa, jossa iso tupa toimi luokkatilana ja kamari oli opettajan käytössä.

Maaliskuisena kevättalven päivänä kävimme siis tervehtimässä pirteää 95-vuotiasta entistä opettajaamme, sillä edellisestä tapaamisesta olikin kulunut jo 75 vuotta!

Sydän löi niin kuin se olisi halunnut tulla katsomaan, mitä siellä ulkona oikein tapahtuu. Halaukset olivat rajuja, mutta hellävaraisia.

”Onko tämä totta vai unta?”, ihmeteltiin suuresti. Tottahan se oli, kun saimme kokea tällaisen ainutlaatuisen tilanteen ja tuntea vanhan opettajamme läheisyyden vuosien takaa.

Ensi huumasta selvittyämme täytyi oikein Kela-korteista tarkistaa, että kyseessä todellakin olivat Kaarina Orrenmaa Kauhavalta sekä Antti ja Matti Joensuu Alajärven Luoma-ahon kylästä.

Keskustelimme kuluneesta ajasta ja siitä, mitä olimme näiden 75 vuoden aikana tehneet.

Kaarina oli toiminut vaativassa opettajan työssä, eikä vähäistä ole ollut hänen toiminta lottana rintamaolosuhteissa. Monta kiperää tilannetta sattuikin sekä talvisodan että jatkosodan aikana. Kaarina Orrenmaa oli opettajana Kauhavalla työhistoriansa viimeiset 25 vuotta, josta jäi sitten hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Matti Joensuun elämäntyönä oli maataloussihteerin virka eri kuntien palveluksessa. Antti Joensuu taas oli enemmänkin kädentaitaja, hän hankki rakennuspeltisepäntaidot itselleen silloisessa Mäkelän Peltisepänliikkeessä, joka nykyään tunnetaan paremmin nimellä Mäkelä Alu Oy. Rakennuspeltisepän työt veivät Anttia ympäri Suomen maan, lukuun ottamatta Ahvenanmaata.

Meillä oli suuri ilo ja kunnia muistella opettajamme kanssa mukavia muistoja kouluvuosilta vuosikymmenten takaa.

Seuraavassa joitain syvälle mieleen painuneita muistoja:

Opettaja Orrenmaa oli vielä kuin nuori tyttönen opettaessaan meitä, raputessaan kolmekerroksisen hissittömän asunnon ylös ja alas, hän oli kuin keijukainen.

Kerran liikuntatunnilla patikoitiin Turjaan. Siellä on suuri kivi, korkeudeltaan noin 6-7 metriä, lähellä Aution Maunon taloa. Opettajamme oli hakenut Kulmalan Antilta (leipomosta) rasvamunkkeja, niitä hän jakoi kaikille, mutta jätti yhden oppilaan väliin. Kyseinen oppilas oli tehnyt jotain sopimatonta! Munkkinsa sai hänkin, mutta koko porukan viimeisenä.

Rangaistukset olivat vähäisiä, mutta mieleenpainuvia!

Välitunnin aikana ei saanut käydä luokassa. Kerran Antti kuitenkin käväisi katsomassa kelloa luokan seinästä, ja järjestyksen pitäjä kertoi asiasta opettajalle. Tästä rangaistuksena Antti joutui kiertämään kaksi kertaa koulun pihalla olevan suuren koivun. Pikkurikkeistä tuli siis rangaistuksena koivun kiertäminen!

Ensimmäisessä kuusijuhlassa oli Matilla ja Antilla näytelmä, jonka alkusanat kuuluivat jokseenkin näin: Tässäpä kaksi possua, koulua kävivät ja ahkerana…

Mukavia ja ikimuistoisia muistoja on jäänyt mieleen koulun ensiluokalta, vaikka kyllähän muistot hiipuvat 75 vuoden aikana aika lailla.

Opettajamme oli taidollinen, ensiaakkosia jakamassa, meille tuntemattomille oppilailleen. Tästä kuuluu suurkiitokset opettajallemme Kaarina Orrenmaalle.

Kiitollisena muistelmat kirjoittaneena Antti Joensuu, vuosimallia 1936 ensiluokkalainen

Luoma-aholla 22.3.2011

vanhat kuorma-autot tukim

JÄTÄ KOMMENTTI