Olemme saaneet ”kantaaottavien” pakinoiden kirjoittajan sivuillemme! Tässä hänen ensimmäinen kirjoituksensa.
Valehtelemisen taito
Valehtelu on väärän tiedon esittämistä ja levittämistä. Valehtelija tietää esittämänsä tiedon paikkansapitämättömyydestä. Valehtelua voidaan käyttää mielipiteiden muokkaajana tai tapahtuneiden asioiden peittelemisenä.
Mytomania on psykologinen sairaus, jonka oireita ovat sairaalloinen halu valehdella ja keksiä sepitettyjä tarinoita!
Valehtelun eroavaisuudet maittain ovat merkityksellisiä. Sanotaan, että venäläiset ovat mestareita valehtelussa. Alhaalta valehdellaan ylöspäin ja johto valehtelee alaspäin – puhumattakaan samalla tasolla tapahtuvasta valehtelusta. Amerikkalaiset osaavat valehtelemisen taidon. Kansalaiset luulivat valitsevansa rauhan ehdokkaan presidentiksi, mutta muutaman kuukauden kuluttua Vietnamin sota laajeni ja oli Amerikan historian julmimpia. Jo keskiajalla valehtelu sai outoja muotoja, erotettiin valheen lajeiksi: avuksi tarkoitetut, leikilliset ja pahansuovat valheet. Tämä johti kirkkoriitoihin, kun kaikista valheista sai synninpäästön ja se oikeutti valehtelemaan ihmiselle, muttei jumalalle.
Immanuel Kant sanoo: ”totuudenmukaisuus välttämättömissä tiedoissa on yksilön nimenomainen velvollisuus kaikkia kohtaan, kuinka paljon haittaa siitä koituukin hänelle itselleen tai jollekin toiselle” Piispoilla ja papeilla tehty tutkimus paljasti ettei valehtelu riitä irtisanomisen syyksi, tätä mieltä kuusikymmentäneljä prosenttia vastanneista, Lapuan hiippakunnan alueella luku oli 90 prosenttia. Onko tämän päivän valehtelu sitten toisenlaista? Ainakin politiikassa valehtelua pidetään huipputasolla tuomittavana, esimerkkinä pääministerin ero. Muutenkin pyritään vallan huipulla istuvat saamaan kiinni valehtelusta. Nykyisin on myös kohteliasta valehdella. Esimerkiksi lausutut: ” Todella hauska tavata…” tai ” pyydän mitä kohteliaimmin…” lienevät usein selviä valheita ja niitä käytetään paljon. Kohteliaisuudet ja imartelu ovat yleisesti hyväksytty valehtelun muoto. Miten on tuomioistuimissa kun vastakkain on syyttäjä ja asianajaja. Luonnollisesti on niitä jotka kehittävät valahtelusta itselleen ammatin, heistä on tullut ammattitaitoisia väärentäjiä ja huijareita. Onnistuneen huijauksen kuuluu että jotkut osaavat käyttäytymiseen liittyvät muodot jotka liittyvät valehtelemiseen ja totuuteen. Kun katsekontaktia ja tunteenilmaisuja pidetään merkkinä rehellisyydestä, taitavat huijarit ja valehtelijat käyttävät tätä häikäilemättä hyväkseen.
Valehtelu on ihmisen eräs käyttäytymismuoto ja on ollut jo pitkään. Ei voida uskoa, etteikö se tulisi jatkumaankin. Syyt valehteluun ovat monenlaiset. Selvää on kuitenkin, että sitä käytetään jonkun hyväksi, omaksi hyväksi tai jonkun läheisen tai ystävän hyväksi. Minkälainen ihminen on sitten hyvä valehtelija, mielestäni sellainen, joka itsekin uskoo omat valheensa. Oletko koskaan tavannut pelkkää totuutta puhuvaa politiikkoa. Ehkä sellaisia nyt ennen vaaleja löytyy, tai sitten ei.
Pertti Sapeli
