Aukusti ja Hanna (Johanna) Rintamäen jälkeläiset kokoontuivat päätilan rantamille Kurejoki-varteen viime sunnuntaina.
Serkusten Kalevi,Keijo,Eero ja Hannu Rintamäen koolle kutsuma sukutapaaminen järjestettiin ja pidettiin kantavanhempien muistoa kunnioittaen.
Aukusti ja Hanna Rintamäen muutosta Kuortaneelta Alajärven Sissalan, Myllykankaan ja Alakylän ympäröimän alueen sisälle jäävälle Kurejokivarren pohjoisrannalle on kulunut tasan sata vuotta.
Aukustin ja Hannan 12:stä lapsesta on elossa vielä kaksi tytärtä Saima Uopakka (95) ja Helli Ketonen (89).
Sisarusparvesta muodostui ajan saatossa seitsemän serkkusukuhaaraa.
Sukutapaamisessa omat värisymbolit saaneet serkku”klaanit” olivatkin lähes sataprosenttisesti paikalla saamassa tietoa ja muistelemassa mennyttä aikaa.
Paikalla mukan olleet lukuisat suvun nuorimmaiset ovat jo jälkeläisiä neljännessä polvessa.
Sunnuntaipäivän historiallinen ensimmäinen sukukokoontuminen aloitettiin aamulla klo 9.00 kukkalaiteen laskulla ja pienellä muistotilaisuudella kantavanhempien haudalle Alajärven Hirsikankaan hautausmaalle.
Seuraavaksi suku oli kutsuttu Kivikirkkoon Lappajärven Ylipäähän, jossa vietettiin yhteinen hartaushetki. Paikalla ollut Kivikirkon rakentaja taiteilija Tapio Autio esitteli suvun jäsenille inspiraatiotaan, sekä runsasta kättensä tuotantoa.
Tilaisuus jatkui kello 12.00 Kanavan Kevarin tiloissa järjestetyllä yhteisellä ruokailulla, sekä ohjelmallisella osuudella. Suvun ”vanhimman miehen” Kalevi Rintamäen (Helsinki) lämpimän tervetuliaspuheen jälkeen kuultiin, mielenkiintoinen, professori Hannu Rintamäen (Oulu) kokoama, sekä pitämä esitelmä molempien isovanhempien sukujen vaiheista aina lähes 1500 luvulta nykyhetkiin.
Ruokailun ja sisälläolon jälkeen suku siirtyi, suosiollisen sään mahdollistamalle, ”picnickille” idyllisen sekä muistorikkaan kotitilan kauniille rantamille ja pihamaille.
Kenttäkahvien ja makkaranpaiston lomassa oli mahdollisuus kalastella mato-ongella ja soudella vieressä virtaavassa Kurejoessa. Päästiinpä kokeilemaan porukalla taitoa myös hevosenkengän- ja tikanheitossa.
Päällimmäisenä oli kuitenkin leppoisa tapaaminen kiirettömässä ilmapiirissä ja lukuisat juttelutuokiot suvun jäsenten kanssa. Mieleenpainuvaa oli myös saada tutustua suvun uusiin jäseniin ja jälkikasvuun.
