Pentti Hautala
Monet ihmiset ovat kuluneen kesän aikana murehtineet, miksi pihapiirissä ei tepastele enää siilejä. – Pihaan laitetulla ruokakupilla vieraili vielä toissa kesänä useampikin piikikäs kaveri.
Siili kulkee yleensä jopa yli kolmen kilometrin kierroksia luonnossa ruokaa etsiessään. Tutkimuksella on todennettu, että siili kulkee tavanomaisilla reiteillään pisimmillään jopa 13 kilometrin matkoja ötököitä ja ruokailukohteita etsiessään. Mutta on hyvinkin paikkauskollinen tutulle piha-alueelleen, jos on ruokaa tarjolla.
Pitkillä ruuan etsimisen reiteillä siili joutuu ylittämään monta vaarallista tietä. Tämän johdosta olisikin parasta, että siileille olisi ruokaa tarjolla omassa asuinympäristössään.
Näin syksyllä ruuan saannin mahdollisuudet siileillä vähenevät, kun samalla pitäisi ahmia ylimääräistä ravintoa talven varalle. Tämän takia siilit ovat ahkerasti liikkeellä. Samalla vaaratekijät lisääntyvät.
Siilillä on vain vähän vihollisia luonnossa. Oikeastaan suomalaisista uhkaajista vain mäyrät ja huuhkajat kykenevät pyydystämään aikuisen siilin. Pienet poikaset saattavat joutua kettujen ruuaksi. Olen löytänyt muun muassa monia huuhkajan pesiä luonnosta. Harvinaisia ovat olleet sellaiset kohteet, joissa pesän ympäristöstä on löytynyt syötyjen siilien ”rippeitä”. Kulunut kesä teki kuitenkin poikkeuksen, kun erään huuhkajan pesän lähiympäristössä lojui kaikkiaan kahdeksan eri siilin luita!!
Siilin suurimpana uhkana ovat kuitenkin ihmiset ja ihmisen käyttämät erilaiset laitteet. Näistä auto pahin, kuten monelle muullekin pienelle-ja keskikokoiselle selkärankaiselle eläimelle. Myöskin siiliä kuolee ihmisten käyttämien erilaisten puutarha-ja pihanhoitolaitteiden teriin.
Siili on niin pieni eläin, että vain harva autoilija vaivautuu painamaan jarrua, kun näkee siilin ylittävän tietä. Ja välinpitämättömyys näkyy kuolleiden siilien suuressa määrässä ajoteillä ja vähentymisenä kunkin kotipihoista.
Huomioitakoon lisäksi, että lintuja kuolee liikenteessä joka vuosi noin 4 miljoonaa yksilöä.
Toisaalta rusakot ja jänikset ovat jo kooltaan sellaisia, että kannattaa painaa jarrua. Ainakin jos on liikkeellä nykyaikaisella ”muovimaskisella” autolla.
Kerran näin tapauksen, että suuri rusakko kipitti valtatiellä auton edellä ainakin 50-60 km/h. Edelläni ajavalla autolla ei jarruvalot välähtäneet kertaakaan. Ei aikaakaan, kun rusakko hätääntyi ja kääntyi autoa vastaan. Rajussa törmäyksessä maskin ja puskurin kappeleet sinkoilivat. Oli helppo moittia heti tuoreeltaan vierasta autoilijaa. Ihmisen tyhmyydestä johtunut yhteentörmäys kiinnosti kustannuksien osalta jälkeenpäinkin minua. Uudehkon arvoauton korjaus maksoi vakuutusyhtiölle yli 3000 euroa.
Nyt kun illat pimenevät, niin pienet kuin suuret eläimet ovat aktiivisesti liikkeellä. Tämän takia kannattaakin pudottaa vauhtia liikenteessä ja seurata vieläkin tarkemmin ajosuuntaan. Mainitut toimenpiteet saattavat estää monta törmäystä luontokappaleen kanssa.
Kokemuksesta tiedän, että hirvi voi loikata auton konepellille puskasta silmänräpäyksessä. Tällaisissa tapauksissa on paljon paremmat mahdollisuudet säilyä autossa hengissä 70 kilometrin tuntivauhdissa, kuin 100 kilometrin.
