Veteraanit ovat kunniakansalaisiamme!

0
Alajärven sankarihaudalle muistoseppeleen laskivat Annikki ja Raimo Kaltiala. (Kuva: Tiina Akomeah)
Tiina Akomeah
Viime sunnuntai oli kunnianosoitus veteraaneille ja sitä vietettiin sotaveteraaniradiokirkon ja messun merkeissä Alajärven kirkossa, aiheena ”Valvokaa”. Messussa saarnasi teologian tohtori, E-P:n Sotaveteraanit ry:n pappi, hiippakuntapastori Jaakko Antila, liturgina khra Ari Auranen ja kanttorina Eeva-Liisa Kolonen. Sankarihaudalle seppeleen laskivat Annikki ja Raimo Kaltiala.
.
– Eetu on 13-vuotias nuori poika. Talon isäntä, perheen isä, on poissa, samoin muutkin naapuruston miehet. Eetu on saanut tehtäväkseen pitää omalta osaltaan huolta kotitalosta ja maatilasta, kun monet ovat rintamalla. Vastuuta on paljon. Eetu ja hänen ikätoverinsa samalla kylällä eivät voi tietää tarkasti, milloin kunkin isä tulee kotiin, jos tulee. Tuota paluuhetkeä kukaan ei tiedä, mutta se tiedetään, että useimmille isän kotiinpaluu olisi aikanaan hieno ja huojentava hetki. Osa saattaa myös jännittää tuota hetkeä: miten isä arvioi talonpitoa, onko jokin tärkeä työ päässyt unohtumaan tai tehty väärin – tai onko hän muuttunut, kun palaa kotiin? Ja sitten on mielessä pelko: entä jos hän ei palaakaan?
.
Teologian tohtori Jaakko Antila hiippakunnasta laajensi sunnuntain teemaa ”Valvokaa” myös juuri ilmestyneeseen evankelisluterilaisen kirkon strategiaan ”Ovet auki” ja kehotti valvomaan niin, että ihmisiä rohkaistaan ja kutsutaan Jumalan yhteyteen. ( Kuva: Studio Street)

Herran ovenvartijoita

Viime aikoina moni on katsonut kotinsa tai huoneensa ovea. Se on ehkä avautunut harvemmin kuin ennen. Tuttua tulijaa on voinut joutua odottamaan turhaan. Läheistä on ehkä ollut hankala päästä katsomaan. Moni ovi on sulkeutunut yhteisen turvallisuuden vuoksi, ja ovia on jouduttu vartioimaan eri tavalla kuin aiemmin. Tai sitten kotiin tulijalla on ollut suojavälineet, hyvät ja tarpeelliset, mutta niiden takaa ei välttämättä ole ollut helppoa erottaa sanoja. Ei ole nähnyt ilmeitä, eleitä tai hymyä. Siitä huolimatta on ollut tärkeää, että lähellä on ollut toinen ihminen. Ympäri maailmaa odotetaan, koska voisimme taas kohdata normaalisti, ilman rajoitteita. Toinen kuva ovenvartijoista ja valvomisesta löytyy kirkon tuoreesta strategiasta ”Ovet auki”, jossa kirkon tehtävää kuvataan juuri kutsumalla ihmisiä Jumalan yhteyteen pitämällä ovet auki ja rohkaisemal-
la toinen toisiamme.
.
Vartiopaikalla on kaikki hyvin niin kauan, kun mitään uutta tai poikkeavaa ei näy eikä kuulu. Ja sitten monissa odottamisen tilanteissa toivo ja pelko sekoittuvat toisiinsa. Ehkä maamme kohtalonvuosina oli erityisen paljon sellaista odotusta, jossa samaan aikaan toivottiin ja pelättiin.
.
Tämän sunnuntain evankeliumissa tunnelma on tällä tavoin kahtalainen. Jeesus vertaa itseään talon isäntään, joka matkustaa vieraille maille. Se on kuva hänen kuolemastaan, ylösnousemisestaan ja taivaaseen astumisestaan. Isäntä antaa ovenvartijalle tehtäväksi valvoa, kunnes hän, talon herra, taas saapuu äkkiarvaamatta, totesi saarnassaan Jaakko Antila.
.

Korona-kartta 700x

JÄTÄ KOMMENTTI