Palvelurakennemuutosta tarvitaan vanhustyössä hoivan tarpeen kasvun vuoksi. Väestö vanhenee ja erityisesti yli 80-vuotiaiden osuus kasvaa. Ikäihmisten toive on asua kotona mahdollisimman pitkään ja siksi palvelurakenteella on pyrittävä saamaan vaikuttavuutta ikäihmisten elämän laatuun.
Laitospainotteisuus rasittaa vanhustyön taloutta ja vaikeuttaa painopisteen siirtoa itsenäistä asumista tukevien palvelujen kehittämiseen. Valtakunnallisia tavoitteita ei ole pystytty lähestymään ja asiakkuuksien peittävyydet ovat vääristyneet. Myös rakennusten kunnot ja toimivuudet sekä henkilöstön riittävyys ovat merkittäviä rakennemuutoksen vaikuttimia.
Pitkäaikaislaitospaikkoja ja tehostetun palveluasumisen paikkoja on yhteistoiminta-alueen käytössä yhteensä noin 275. Suositusten mukaan, mikä on tullut esiin myös Kunta Maisema vertailuissa, tulisi kyseisten palvelujen kattavuus saada kymmenen prosentin tuntumaan yli 75-vuotiaiden osalta.
Järvi-Pohjanmaalla ylitys merkitsee noin sadan paikan vähentämistä suunnitellusti kevyempään palvelu- ja tukiasumiseen sekä kotihoidon työn vahvistamista kentällä.
Uudelleen organisointi tulee aloittaa laitospaikkojen purkamisesta tehostetun palveluasumisen paikoiksi niissä yksiköissä, missä rakenteet sen mahdollistavat. Sen jälkeen on tehostetun palveluasumisen paikkoja pyrittävä vähentämään kevyempään palveluasumiseen ja tukiasumiseen. Toiminnan muutoksen tulee perustua vahvempaan ennaltaehkäisevään työhön kentällä ja kotihoidon vahvistamiseen.
Muulla toiminnan tehostamisella ja järkevöittämisellä, josta on käytävä perusteellinen keskustelu syksyn talousarvioneuvotteluissa, voidaan hakea lisää vaikuttavuutta toiminnoille.
Näitä asioita ovat mm. akuuttiosaston toiminnan tehostaminen ja selkeyttäminen, tilojen järkevämpi käyttö, tukipalvelujen tuotannon tehostaminen sekä lääkäripalvelujen uudelleen organisointi vanhustyössä. Palveluohjauksen, hoitajavastaanoton sekä kotiutustoiminnan yhdistäminen ”vanhusneuvolatoiminnaksi” on myös yksi merkittävä kehittämisasia.
Yhteistoiminta-alue toimii jo neljättä vuotta ja siksi palvelujärjestelmää tulisi pystyä kehittämään tavoitteellisemmin rakenteitaan uudistavaksi, asiakaslähtöisemmäksi, palveluiltaan yhtenäisemmäksi, laadukkaammaksi ja kustannustehokkaammaksi.
Palvelujen kehittämistä ohjaavana arvona tulisi olla vastuullisuus. Ihmisarvoisen vanhuuden eettisinä periaatteina voimavaralähtöisyys, osallisuus, yksilöllisyys ja turvallisuus.
