-Ähtäriläinen metsästäjä kunnioittaa luontoa. Saalis kypsennetään usein sukupolvien takaisten reseptien mukaan. Nämä ovat suuria herkkuja. Mikäs sen paremmalta maistuu kuin oman maan hirvenpaisti perheen kanssa syödessä. Tänään olemme päässeet nauttimaan omien maidemme hirvestä tehtyä keittoa, totesi puheensa lopusanoissa ähtäriläiskansanedustaja Mikko Savola.
– Metsästyksen päätarkoitus on riistanhoitotyö. Kantojen säätelyllä hallitaan petojen ja riistaeläinten lukumääriä kestävällä tavalla. Jos kantoja ei hallittaisi, olisi riskinä joko liiallinen tai liian vähäinen metsästys. Seuraukset näkyisivät nopeasti niin luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa kuin hirvikolarien tai petovahinkojen määrissä. Teemme tärkeää työtä.
Ähtärin eränkävijät ry. haettiin yhdistysrekisteriin 6.7.1965, päätös annettiin 19.8.1965. Seuran toiminta oli kuitenkin aloitettu jo noin puolivuotta ennen hakemusta. Seuran perustajana olivat Olli Hankola, joka toimi myös seuran hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana sekä Raimo Sironen ja Martti Muhonen.
1960-70 luvun taitteessa seuran toisena puheenjohtajana toimi Martti Muhonen. Tuolloin metsästysmajana toimi vuokrattu Kellomäki. Lintuja ja pienriistaa oli paljon ja hirvilupiakin alkoi tulla. Aluksi yksi ja myöhemmin 1+2. Eli yksi aikuinen hirvi ja kaksi vasaa.
1970 luvulla kolmantena seuran puheenjohtajaksi valittiin Keijo Ström. Kellomäestä hirvisaaliiden paloittelu siirrettiin Savolankylän Raitamäelle Pentti Kuivilan kotiin. Tuona aikana seura liittyi myös Suomen Metsästäjäliittoon mikä mahdollisti niin hirvenhiihtoihin osallistumisen kuin omien kisojen järjestämisen Ähtärin Varikon ampumaradan maastossa.
1980-luvulla yhdistyksen neljäntenä puheenjohtajana toimi Keijo Salminen. Yhdistyksen toiminta oli aktiivista. Seuratoimintaa ohjaamaan laadittiin metsästys- ja toimintasuunnitelma ja rahaa kerättiin mm. hirvenvasa-arpajaisilla. Vuonna 1985 kökkätyöllä rakennettiin seuran oma metsästysmaja Lasse Pakkalalta ostetulle tontille. Seuran oma majaa joka on tänä päivänäkin käytössä, on rakennettu ja kehitetty aivan viime vuosinakin uuden varastorakennuksen merkeissä.
Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella yhdistyksen viidentenä puheenjohtajana toimi Timo Leppälampi. Seurantoiminnan kehityksen myötä seuralle hankittiin suunnittelukilpailun kautta viiri ja oma hihamerkki. Suunnittelukilpailu päätettiin järjestää avoimena kaikille haukkaille ähtäriläisille.Useista ehdotuksista voittajaksi valikoitui Terttu Latvalan työ.
Kuudentena puheenjohtajana toimi Hannu Hautoniemi, jonka aikana järjestettiin muun muassa seuran kolmekymmentävuotisjuhlat Ähtärin Varikolla.
Seuran toiminta oli vakiintunutta ja aktiivista. Seitsemäntenä puheenjohtajana toimi Ari Pakkala ja vuosituhanteen vaihteessa hirvilupia oli pitkälle toista kymmentä. Ruokinnan avulla esimerkiksi peurakanta ja saaliit myös lisääntyivät merkittävästi.
Seuran kahdeksas ja istuva puheenjohtaja on Erkki Jaakkola joka on vetänyt seuraa 2000 luvun alusta saakka. Seuran toimintaan on kuulunut monenlaista toimintaa riistanhoitotyön lisäksi. Muun muassa kodan rakentamista, nuori metsästäjä tapahtuma, kelojen keräämistä ja jo mainittua varaston rakentamista. Lisäksi seuralle on laadittu arvot ja toimintaperiaatteet.
– Metsästysseuramme arvot ja toimintaperiaatteet ovat yhtä tärkeitä kuin aktiivinen toimintamme. Seurallemme on tärkeää pitää huolta niin eläinkannoista, harrastajista kuin maanomistajista. Kotikylien peltojen ja metsien huomioiminen ovat jokaiselle seuralaiselle lähtökohta. Ihmisten ja riistan kunnioitus takaa seuramme jatkuvuuden ja kestävät saaliit, sanoi kansanedustaja Savola puheessaan käydessään läpi yhdistyksen 50-vuotista historiaa.
– Yhteistyö, avunanto ja eläinten eettinen kohtelu sekä turhan kärsimyksen välttäminen luo seuramme riistanhoitotyölle myös kestävän moraalisen pohjan. Seuran jäsenet toimivat seuran parhaaksi ja toisiaan kunnioittaen. Toimimme yhdessä toisten seurojen kanssa ja kehitämme toimintaamme alati muuttuvassa maailmassa.
Mikko Savolan mukaan metsästystoiminnassamme on myös haasteita, jotka koskettavat laajasti koko maatamme. Aselainsäädäntöön yritetään tehdä tiukennuksia tasaisin väliajoin. Nämä tiukennukset tavoittelevat rikollisen toiminnan ja väärinkäytösten hankaloittamista. Totuus kuitenkin Suomen kaltaisessa maassa on että tiukennukset ja jo olemassa olevakin lainsäädäntö hankaloittaa ennen kaikkea lainkuuliaisen metsästäjän tai ammunnan harrastajan elämää.
Pariisin viimeviikkoisen traagisten iskujen myötä keskustelu turvallisuudesta kiihtyi välittömästi ja painetta kasvatetaan myös Euroopan komission suunnitelmille kieltää niin sanotut itselataavat kertatuliaseet. Kielto ei poista rikollistoimintaa sillä lailliset aseet eivät ole ongelma. Lupamenettelymme on tiukka ja yhteisö valvoo myös tiukasti toisiaan.
– Asiasta on keskusteltu paljon kuluneella viikolla ja olemme koko syksyn olleet lujasti mm. Reserviläisliiton kautta vaikuttamassa niin eduskuntaan, europarlamentin suomalaisiin jäseniin, kuin ministereihin, sanoo Savola
– Suomen kanta asiaan ratkeaa tulevien viikkojen kuluessa. Siinä on kuitenkin tehtävä täysin selväksi ero rehellisten ja laillisten metsästäjien ja reserviläisten sekä laittomien aseiden ja rikollisuuden välillä. Näillä kahdella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Savola sanoo seutukunnan ihmisten ottavan häneen paljon yhteyttä ajankohtaisista aioista. Viime vuosina erityisesti petoihin liittyvät kysymykset ovat puhututtaneet. Petojen saaliiksi on joutunut niin nautakarjaa kuin lampaita sekä muita tuotanto- ja kotieläimiä. Myös ihmisille aiheutuneet pelot sekä kustannukset muun muassa koulukyydeistä ovat muodostaneet osansa ongelmasta. Lisäksi kanta-arviot varsinkin ahman ja ilveksen osalta ovat kasvaneet koko maassa.
– Muistamme varmasti kuinka karhu vei Valkeisen Loman Lumikko-poron suoraan aitauksestaan. Lumikko -poron on monet meistä nähneet esimerkiksi joulunavajaisjuhlissa.
– Värikäs julkinen keskustelu on lisännyt myös aktiivisuutta ja perehtyneisyyttä petopolitiikkaan. Erilaisia alueellisia petotapahtumia ja iltoja on järjestetty viime vuosina niin tiedon saamiseksi kuin sen levittämiseksikin. Olen usein korostanut ja toivonut että selvitettäisiin, voidaanko alueellista vaikuttavuutta ja päätäntävaltaa petolupien ja korvauskäytänteiden osalta kasvattaa. Oman seudun asiantuntemustamme ei pitäisi ohittaa, sanoi kansanedustaja Savola onnittelupuheessaan sunnuntaina päivällä Ähtärin Eränkävijöiden 50 vuotis juhlassa.
