Tänään kuultiin vuorostaan Ruukin ”madonluvut”, jotka kohdistuvat erityisesti konsernin järvipohjalaisiin yksikköihin. Alajärvellä pienen ajan sisällä jo toinen ulkoa johdettu ja paikkakunnalle muualta yrityskaupan kautta muuttanut pörssiyhtiö ”ulkoistaa” väkeään. Kyyti on kylmää, jossa tunteilulle ei ole sijaa.
Ruukki Construction Oy:n marraskuussa 2012 aloittamat yhteistoimintaneuvottelut Vimpelin ja Alajärven tehtaiden tuotannossa, rakentamisen komponenttien ja kattotuotteiden myyntiorganisaatioissa sekä tuotteet ja palvelut -toiminnossa eri puolilla Suomea ovat päättyneet.
Neuvottelut koskivat toimintojen tehostamista, ja ne olivat osa Ruukin kilpailukyvyn parantamisprojekteja. Neuvottelut käytiin henkilöstön vähentämisestä ja lomautuksista, ja niiden piirissä oli 324 henkilöä.
Neuvotteluiden seurauksena 35 henkilön työtehtävät päättyvät. Vähennyksistä 11 toteutetaan eläkejärjestelyiden avulla. Lisäksi Vimpelin ja Alajärven tehtaiden tuotannon henkilöstöä lomautetaan markkinatilanteen mukaan kevään 2013 aikana.
Lauseet eivät ole ristiriidassa keskenään. Molemmat puolet pitää käsitellä, jos mielii ymmärtää asian. Toki voidaan syyttää joko yritystä tai työntekijöitä, mutta ei se aina niin mustavalkoista ole. Markkinat muuttuvat nopeasti, niiden muutoksiin pitäisi vastata ja kassan pohja häämöttää silti. Mitä siis pitäisi tehdä tulevaisuudessa? Se on avainkysymys. Toinen asia on sitten osakeenomistajan rooli. Eiköhän nyt viimein tajuta Järviseudulla, että omiin yrityksiin pitää sijoittaa rahaa, jotta ne pysyvät alueella. Muuten ne ajautuvat ”ulkopuolisille” ja ovat ensimmäisinä saneerauskohteina. Päätarkoitus oli osoittaa, että nimenomaan uuden tekemisessä on tulevaisuus. Nyt on laiminlyöty uusien tuotteiden vaihtoehtoisten kannattavuuslaskelmien tekeminen, vaikka uutiset ovat olleet useita vuosia samanlaisia. Kenellekään ei siis voinut tulla yllätyksenä huonot uutiset. Aikaa on ollut riittävästi uuden suunnittelemista varten tai kokonaan uuden yrittäjän houkuttelemiseen paikkakunnalle. On nukuttu Ruususen unta riittävän pitkään vanhoilla teollisuudenaloilla. Kaarlo Pitsinki ei liity asiaan millään tavalla.
Pitäisi jo vihdoin uskoa, että omistajuudella on väliä. Omistaja toimii omalta kannaltaan katsoen äärimmäisen rationaalisesti kustannuksia leikatessaan.
Tässähän sitä onkin jo kaksi ristiriitaista lausetta. Jälkimmäiseen lauseeseenhan liittää ajatuksissaan sanat ”yrittäjästä riippumatta, jokaisen yrittäjän kohdalla jne”.
Todellisuudessa vain edellinen lause pitää paikkansa. Roikkuminen yms: vanhaa paskaa, jo Pitsinki osasi sanoa sen peremmin.
Pitäisi jo vihdoin uskoa, että omistajuudella on väliä. Omistaja toimii omalta kannaltaan katsoen äärimmäisen rationaalisesti kustannuksia leikatessaan. Tällä vauhdilla päädytään varmasti valtion erityistukialueeksi ja holhokiksi. Yrittäjät tarvitsevat kekseliäisyyttä ja uusien markkinoiden tunnistamista. Irtisanomisia tulee muuten jatkossakin Järviseudulla lisää, ellei kuntien elinkeinotoiminnassa ja samalla Järviseudun Yrityspalvelu Oy:ssä kiinnitetä huomiota uusille aloille pääsemiseen.
Avoin kysymys: Miksi roikkua itsepäisesti vanhassa teollisuudessa, kun se ei kerran työllistä enää? Perusmetalli oli aikaisemmin lähes riskitöntä touhua. Markkinat olivat varmat ja kysyntää riitti. Nyt on uusien ideoiden aika. Täysin uuteen teollisuuteen ja erityisesti palveluihin on satsattava. koska juuri palvelut työllistävät ihmisiä eniten. Hukka perii muuten tällaisessa tilanteessa, kun taotaan päätä seinään, ja kun rakennemuutos etenee, eikä uusia mahdollisuuksia huomata ajoissa. Kehityksen suunta pitää kääntää kohti kasvua.