Keskustan kansanedustajat Juha Pylväs ja Mikko Savola korostavat, että turvealaan sidoksissa oleva toiminta tarvitsee nopean ja konkreettisen suunnitelman, kuinka valtio tarjoaa apuaan yrityksiin. Useilla yksityisillä turveyrittäjillä on jopa miljoonia euroja kiinnitettynä turvetuotantoaloihin ja kalustoon.
Turvealalla on välillisiä vaikutuksia esimerkiksi liikenteen tavarankuljetuksiin, varastointiin, kauppaan, konekauppaan, koneiden ja laitteiden valmistukseen sekä huoltoon ja korjaukseen, työvoiman vuokraukseen ja kiinteistö- ja maisemanhoitoon ympäri Suomen.
Selvästi merkittävimmät turvetuotantomaakunnat olivat Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaa, joissa kummassakin turvetuotannon työllistävä vaikutus oli yli 450 henkilötyövuotta.
Turvealan yrityskenttä ja työntekijät tarvitsevat tukea ja ratkaisuja, joilla nopean muutoksen tuomia vaikutuksia torjutaan. Murrosvaiheeseen kaivataan reilua ja hallittua siirtymää ja näkymää esimerkiksi uudenlaiseen turpeen hyödyntämiseen tai konekannan monipuoliseen käyttöön.
Edustajat toteavat, että tilanne on työllisyysvaikutuksiltaan samankaltainen kuin Naantalin jalostamon tai Jämsän paperitehtaan sulkemisista johtuvat vaikutukset. Valtio on luvannut tulla aktiiviesti apuun näissä tilanteissa.
EU:n kautta tuleva JTF, eli oikeudenmukaisen siirtymän rahoitus ei nykysäännöksillä pysty korvaamaan turvealan yrityksille ja alueille aiheutuneita menetyksiä, De Minimis -tuen ehtojen rajatessa tuen käyttöä merkittävästi, edustajat pelkäävät.
Pylväs ja Savola jättivät aiheesta ao. kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle 23.9.2020:
”Mihin konkreettisin toimiin hallitus ryhtyy turvealan työpaikkojen korvaamiseksi?
Kuinka hallitus varmistaa, että EU:n kautta saatava oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ohjautuu yrittäjille siten, että se riittää korvaamaan turvetuotannon alasajosta koituvat kustannukset?
Korvaako valtio turveyrittäjille kalustosta ja tuotannosta aiheutuneet menetykset täysimääräisesti?
