Soinin kunnanjohtaja Juha Viitasaari lähestyi kansanedustajia avoimella kirjeellä hiilineutraaliudesta. Eri medioissa julkaistu tekstin lyhennelmä on virittänyt jo ainakin yhden yleisönosastokirjoituksen. Tavoitimme Viitasaaren loman keskeltä kommentoimaan asiaa.
– Kunnajohtaja Juha Viitasaari olet ollut lomalla jonkin aikaa ja viettänyt paljon loma-aikaa luonnossa eri puolilla Suomea, kuinka kommentoit kannanottoa avoimesta kirjeestäsi kansanedustajille –
”Oikeastaan en ollut ajatellut kommentoida vastinetta, koska kirjoitimme eri asioista. Itse otin kantaa byrokraattiseen järjestelmään ja hallitusohjelman toteuttamismahdollisuuksiin. He puolestaan kirjoittivat tuulivoiman vaikutuksista,” toteaa Viitasaari.
”Nyt, kun kysytään, voisin todeta, että moniin yleisön osastolle kirjoitettuihini väittämiin on vastaus jo alkuperäisessä kirjeessäni. Se on muuten luettavissa kokonaisuudessaan Soinin kunnan verkkosivuilla.”
– Soinissa ei rikota munia koreista, toteaa kunnanjohtaja Juha Viitasaari.-
”Olemme Soinissa päättäneet jo useassa eri toimielimessä edistää tuulivoimarakentamista. Sama on päätetty jo useassakin hallitusohjelmassa. Oman virkani näkökulmasta tavoite voi olla vain viedä näitä linjauksia maaliin, ellei muuta poikkeavaa selviä. Onneksi tosiaan tutkimustieto lisääntyy koko ajan. Nyt kansallisestikin uusiutuvaa energiaa kannustetaan edistämään, mutta tuloksia tulee hitaasti. Tältä pohjalta lähestyin myös kansanedustajia.”
– Viittaat myös juuri viranomaisten Soinin päätöksistä tekemiin valituksiin ja kielteisiin lausuntoihin-.
”Ilman muuta jonkun mielestä jotain on tehty väärin, jos valitetaan, mutta Suomessa on myös tapauksia, joissa valtion viraston toinen siipi valittaa toisen päätöksestä – tai muun toimijan vastaavasta päätöksestä. Mielestäni silloin on olennaista kysyä, puuttuuko kokonaiskuva ja toimiiko järjestelmä. Näiden kielteisten kannanottojen ja valitusten perusteella olemme käyneet keskusteluja eri virastojen kanssa ja usein niissä on jääty ilman selviä vastauksia kompromissihakuisuudesta huolimatta. Esimerkiksi juuri Korkeamaan poikkeamisluvan osalta toivon keskustelujen edelleen jatkuessa ajatuksia, minkä verran kaavoitusmonopolin omaava kunta voi poikkeamisluvalla poiketa kaavastaan. Tasapuolisen kohtelun nimissä sen pitäisi olla mahdollista jollain korkeudella, koska näin on Suomessa tehty ennenkin.”
-Korostat myös sitä, että asukasnäkökulmasta tuulivoima tuottaisi jo lainvoiman saaneilla seitsemällä voimalalla verotuloa kunnalle varovaisellakin arviolla 150 000 euroa vuodessa. Kunnan päätös nostaa voimalaitosvero huippuunsa mahdollistaa kunnallisveron laskun tulojen realisoituessa ja hyödyttää siksi suoraan kuntalaisia. Tällainen linjaus on jo kiinnostanut joitakin poliitikkoja -.
”On selvää että, luonto, matkailu, tuulivoima, turvetuotanto, aurinkopaneelikentät, hiilivoimalat, kultakaivokset, maantiet ja muut ihmisen aikaansaannokset johtavat samaan juupas-eipäs -keskusteluun, tykkääkö kuka kenestä ja mikä jännittää niskoja. Oma näkemykseni on, että Soinin tai minkä tahansa muun kunnan luontoprofiilia vain edistää uusiutuvan energian tuottaminen ja tänne mahtuvat sekä muutamat tuulivoima-alueet että luontomatkailu.”
– Mistä avauksessa oli lopulta kyse, Viitasaari toteaa kirjeenvaihdon sisällön ytimen olevan jo alkuperäisessä avoimessa kirjeessä, jossa todetaan-:
”Oikeusvaltioon kuuluu valitusoikeus julkisista päätöksistä. Yleensä virheistä valitetaan, mutta oikeaoppinenkin tuulivoimalupa käy säännöllisesti oikeudessa. Taustalla ovat inhimilliset syyt ja asenteet, mikä ei tee valituksista vähemmän hyväksyttäviä, mutta takaa käräjöinnin yksityiskohtiin takertuen ja myös vaikutusalueen ulkopuolisilta toimijoilta. Käsittelyajat johtuvat hallinto-oikeuksien vajaista resursseista suhteessa valitusten määrään ja päätöksenteon hankaluudet taas tiukasta byrokratiasta. Myös valtion virastot toimivat ristiriitaisesti samoilla seuduilla.
– Miten suhtaudut vastineeseen ja odotatko lisää keskustelua aiheesta-
”Tämä sama koskee vähän tätäkin kirjeeni kirvoittamaa vastinetta. Takana on inhimillisiä syitä ja asenteita tuulivoimaa kohtaan eivätkä ne tee asiaa vähemmän hyväksyttäväksi. Silti usein näiden vuoksi siitä innostutaan huutamaan tavoille, jotka yleensä eivät järkevään keskusteluun kuulu. Mukaan tulevat heti osoittelu, asioiden irroittaminen asiayhtyedestä, valehtelemisesta syyttely ja sanomisten vääristely. Ainoa, mitä oikeastaan arvostelin, oli byrokratian ongelmat ja toisaalta viranomaisten resurssien vajaus, mutta jotenkin tekstini tulkittiin, että hyökkään oikeusvaltion peruspelisääntöjä vastaan, vaikka nimenomaan totesin valitusoikeuden kuuluvan niihin.”
”Lopulta toivomaani kokonaiskuvan näkemiseen kuuluu juuri kaikkien intressien näkeminen, niiden joukossa luonnollisesti myös asukkaiden ja yksilöiden. Muuten päätöksentekoprosessi ontuu eri instanssien sortuessa vetämään kissanhäntää unohtaen, mitä oikeastaan halutaan. Hyvin perinteistä politiikan tutkimuksen teorioissakin esitettyä viraston vallan maksimointia, William Niskasen opein. Hallituksen ja eduskunnan tulee viime kädessä määritellä, mitä halutaan, ja varmistaa, että tavoitteet voidaan saavuttaa. Jos valitetaan, järjestelmän pitää kyetä käsittelemään ilman sivuvaikutuksia, oliko valitus aiheellinen ja miten sen tiedon pohjalta jatketaan. Sama voi koskea päätöksiä tuulienergiasta tai vanhusten huollon järjestämisestä.”
”Kaikkiaan itse kirje on kerännyt hyvää palautetta ja useampikin kansanedustaja ja muu taho on kiitellyt aiheen tuomisesta esille.”
