Järvi-Pohjanmaan seudulla Alajärvellä, Luoma-ahon-Ojajärven-Paalijärven kylien alueilla ja paikoin kauempanakin kuultiin sunnuntai-iltana noin kello yksitoista ikkunanlaseja laajaalla alueella helistellyt huomattavasti normaalia kovempi pamaus tai jyräys.
Joidenkin aistimuksissa ääni muistutti ylisoonisen lentokoneen muodostomaa äänivallin rikkovaa pamausta, joidenkin taas ukkosen jyrinää. Kovimmalta ääni tuntui muun muassa Hoiskossa, lähellä seismologisen mittauslaitoksemme automatiikan rekisteröimää tunnistamatonta 1,6 magnitudin täräystä osoittavaa maastonkohtaa. Kartalla jyräyksen keskipiste sijoittuisi Paalivuoren maastoihin Paalijärven Herralan puolella.
Jotain erikoista syvällä maaperässämme täytynee tällä kohtaa olla, koska etäisyys ja paikka isomassa kokonaisuudessa on lähellä vuonna 1979 helmikuun 17. lauantai-iltana kello 19.31 sattunutta Suomen suurinta 3,8 magnitudin maanjäristyskohtaa. Väen paikoin jopa sisätiloista ja saunan lauteilta ulos ajaneen, kahden kovan jyräyksen sisältäneen ja maata vapissuttaneen tapahtuman muistolaatta on hakattu kiveen Luoma-aholla 1992. Tapahtumapäivänmukaisesti Suomen suurin, koskaan mitattu, maanjäristys sai nimekseen Väinön nimipäivän mukaan, Väinön värinä.
Nyt sunnuntai-iltana 4. huhtikuuta kello 22.58 Suomen aikaa, Ukonpäivänä sattunut jyräys on sikäli merkittävä, että sen 1,6 magnitudin voimakkuuden aiheuttanut ääni sijoittuu Väinön värinän kanssa kivenheiton päähän toisistaan. Meteoroidin putoamisesta ei liene kuitenkaan kyse, koska pimeässä illassa ei ole valoilmiöstä ennen äänenmuodostusta tehtyjä havaintoja.
Tämä tiedetään historiallisesta Väinön värinästä 1979:
Väinön värinän pääjäristyksen voimakkuus oli 3,8 Richterin asteikolla ja sen vaikutukset tuntuivat noin 100 kilometrin säteellä. Järistys, jota saatteli voimakas jyrinä, aiheutti pieniä vahinkoja rakennuksille. Vajaat kymmenen minuuttia myöhemmin seurasi toinen järistys, joka sekin oli Suomen oloissa melkoisen voimakas, magnitudiltaan 2,6. Tämänkin järistyksen ihmiset huomasivat noin 70 kilometrin säteellä.
Hieman taustaa tapahtumalle geologi Teemu Öhmanin sanoin:
– Suomi on geologisesti ja seismisesti erittäin vakaata aluetta, joten täällä tapahtuvat maanjäristykset ovat maailman mittakaavassa hyvin heikkoja. Silti järistyksiä tapahtuu täälläkin noin 15–30 kappaletta vuodessa. Näistä kuitenkin valtaosa voidaan havaita ainoastaan mittalaitteilla. Suomen maanjäristysten pääasiallisina syinä ovat Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkaantuminen toisistaan parin sentin vuosivauhdilla, sekä viimeisimmän jääkauden maankuoreen painaman lommon oikeneminen vajaan sentin vuodessa.
Väinön värinän muistokiven sijainti Luoma-ahon nuorisoseurantalon pihalla Alajärvellä johtuu siitä, että alustavan analyysin perusteella oletettiin, että pääjäristyksen keskus oli Luoma-aholla noin 15 km:n syvyydessä ja jälkijäristys siitä kolmisen kilometriä kaakkoon. Vuonna 1986 mittauksia kuitenkin analysoitiin aiempaa tarkemmin. Tämän tutkimuksen perusteella järistysten keskukset sijoittuivat Vimpelin puolelle Pokelaan ja Katajalahdelle. Viimeisin tutkimus Väinön värinästä on vuodelta 2002. Sen perusteella järistykset tapahtuivat 10 km:n ja 9 km:n syvyyksillä Lakaniemen ja Pyhälahden välillä Vimpelissä. Paikannukseen liittyy väistämättä muutaman kilometrin epätarkkuus, joten käytännössä voidaan varmuudella sanoa ainoastaan, että Väinön värinä tapahtui Vimpelin ja Alajärven rajaseudulla.
Erityisen kiinnostavaa on, että Väinön värinä tapahtui kraatterin reunan sisäpuolella, niin sanotulla terassivyöhykkeellä. Tähän kiinnitettiin ensi kertaa huomiota vasta vuonna 2003 Andreas Abelsin väitöskirjassa. Törmäyskraattereiden sisäreunojen terassivyöhykkeet ovat alueita, joilla kallioperän asettuminen takaisin tasapainotilaan kestää pitkään. Lappajärven 76 miljoonan vuoden ikä puolestaan on Suomen 3000 miljoonan vuoden geologisessa historiassa hyvin lyhyt. Syntyessään Lappajärven kraatteri rouhaisi arviolta 5 km syvän kuopan, ja törmäyksen synnyttämän voimakkaan rakoilun voidaan arvioida ulottuneen vähintään noin 10 km:n syvyyteen. Niinpä törmäys synnytti merkittävän poikkeaman alueelliseen jännityskenttään. Vaikuttaa siis todennäköiseltä, että Väinön värinän pohjimmainen syy on kraatterin reunan kalliolohkojen liikahtelu niiden yhä edelleen pyrkiessä tasapainotilaan.
Tämä tulkinta saa tukea parantuneen mittausverkoston rekisteröimistä pienemmistä järistyksistä 2000-luvulla. Väinön värinän lisäksi Lappajärven kraatterin reunalle tai välittömästi sen ulkopuolelle sijoittuu seitsemän muutakin maanjäristystä, joista kaksi tapahtui kesällä 2017. Viidenkymmenen kilometrin säteellä kraatterista näiden yhdeksän kraatterin reunalla tapahtuneen maanjäristyksen lisäksi on rekisteröity vuodesta 1970 alkaen ainoastaan kaksi muuta maanjäristystä. Tämä ei ole sattumaa: 78 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut kivisen asteroidin törmäys vaikuttaa Kraatterijärven ja sen lähiympäristön kallioperään edelleen.
On myös täysin mahdollista, että Väinön värinän kaltainen järistys tapahtuu alueella vielä uudelleen.
Lähde: Kraatterijärven georeitti
JOS TEIT HAVAINNON ÄÄNISTÄ JA TÄRINÄSTÄ KERRO SE MEILLE ALLA OLEVASSA VAPAASSA KOMMENTTIKENTÄSSÄ! Odotamme mielenkiinnolla myös sinun kokemustasi Ukonpäivän illalta !?
Hyvin paljon mahdollista, että matala äänimaailma on ilmoittanut tulevasta.
Olin perheeni kanssa Japanin suuressa järistyksessä 1995, joka tunnetaan Koben järistyksenä. Heräsin siihen, että kuin maan alta olisi tullut jymisevien suihkukoneiden parvi. Herätin välittömästi perheeni ja huusin, että äkkiä ylös ja karmin alle! Samassa jo talon lattia alkoi aaltoilemalla keinumaan ja seinät ravistelemaan ympärillämme. Ne olivat tosi pitkiä sekunteja ja ikimuistettavia meille kaikille! Meitä oli opetettu, että vaikka seinät kuin liikkuvat, niin se on vielä pienempi, vaan kun lattia keinuu, silloin on tosi kyseessä.
Aina Kokemäellä saakka tuntui jo n. klo 13 hetkellistä tärinää terassillamme Penttilänniemessä Kokemäenjoen välittömässä läheisyydessä.. Varsinkin koiramme(itäsiperiankaika) reagoi poikkeuksellisen pelokkaasti ja rauhoittui oikeastaan vasta seuraavana päivänä.
Kyllä se tässä Pokelassa kuulu. Ajattelin ensin että lumiaura, mutta kun lunta ei ollut niin sitten ajattelin, että Hornetti, mutta ei kai ne nyt Pääsiäisyönä täällä harjoittele.Menin ulos samantien, mutta mitään ei enää kuulunut.
Väinön värinä v. 1979 kyllä tuntui Sääksjärvellä. Syöksyin ensiksi katsomaan, ettei kattila räjähtänyt pannuhuoneessa! Ihmeteltiin, mikä se oli.Talo taisi hieman täristä ja lasit helisivät. Luutavasti tuolloin tuli 50-luvun puolivälissä valmistuneen kotimme kivijalkaan halkemia. -Ukon järistys ei täällä tuntunut!
Evijärven Pitkäsalossa kuului vaimeaa jyrinää ja tärinää.
Täällä Lapuan Kauhajärvellä kirkon vieressä. Heräsimme uniltamme ääneen jonka luulimme kuorma-auton jyrinäksi. Emme nähneet kuorma-autoa joten laitoimme tuulen piikkiin.
Lappajärven Itäkylässä en ainakaan havainnut mitään värinää tai ääntä.
Tuulivoimayhtiön tulisi teettää selvitys alueen maanjäristysherkkyydestä ennenkuin Iso-Saapasnevalle aletaan rakentamaan tuulivoimaloita. Tuulivoimahankkeessa otettava huomioon että Lappajärven seutu on Suomen maanjäristysherkintä aluetta joten seutu ei välttämättä sovi tuulivoima-alueeksi.
Ennen tätä järistystä on jo kauan aikaa kuulunut matalaa äänimaailmaa. Liittyisikö yhteen ?