(Kansanedustaja Mikko Savolan puhe tilaisuudessa)
Peränteen Metsästys- ja Ampumaseuran 70 vuotta ansiokasta toimintaa metsästyksen, riistanhoidon, kenneltoiminnan ja ammunnan parissa on kunnioitettava saavutus. Kiitoksen tästä ansaitsette te, seuran aktiivinen ja aikaansaava jäsenistö.
70 vuoden aikana moni asia on varmasti seuran toiminnassa muuttunut tai hioutunut toiseen muotoon. Kyky uudistua ja sopeutua kulloisenkin ajan tarpeisiin ja vaatimuksiin onkin elinvoimaisen seuran tunnusmerkki. Voin hyvillä mielin todeta, että tässä seurassa toimintaa on kehitetty ja uudistettu aina tarpeen mukaan. Seuran toiminta on pysynyt kiinni ajassa. Aktiivinen ja eteenpäin katsova asenne yhdistettynä siihen, että perusasiat on pidetty kunnossa, on vahva yhdistelmä. Se lupaa hyvää jatkoa myös seuraavalle 70 vuodelle!
Suomalainen elämäntapa on vertaansa vailla. Elämme sopusoinnussa luonnon kanssa. Elämme maasta ja elämme metsästä. Nautimme erän antimista, jos Tapio suo. Joskus onnistaa, aina ei. Saalis on yhdessä saavutettu palkinto. Metsästyksessä yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen on koko homman suola.
Vuosikymmenten saatossa metsästys- ja erätalouspolitiikassa on tapahtunut muutoksia. Tällä on tietenkin ollut vaikutusta metsästysseurojen toimintaan. Isona kehityslinjana on ollut seurojen yhteiskunnallisen merkittävyyden kasvu. Esimerkkejä tästä on lukuisia.
Seurojen merkitys riistatutkimuksessa, esimerkiksi riistakolmiolaskennan ja suurpetohavaintojen muodossa, on ratkaisevan tärkeää. Suurriistavirka-avun antaminen on lisääntynyt, kun peurakolarit ovat yleistyneet. Itse metsästyskin palvelee monella tavalla yhteiskunnan tarpeita. Hirvieläinkantojen pitäminen kohtuullisen kokoisina lisää huomattavasti autoilijoiden liikenneturvallisuutta. Villisikakannan pitäminen pienenä palvelee puolestaan terveysturvallisuutta. Metsästys on käytännössä ainoa keino estää sikaruton leviäminen. ”Ammutaan tavattaessa” kuten edellinen maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä tapasi villisioista sanoa.
Riistakantojen hoito on suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä. Samoin on laita suurpetokantojen hoidon osalta. Ilman metsästysseuroja tämän työn toteuttaminen ei olisi mitenkään mahdollista. Metsästysseurat kantavat koko maassa tunnollisesti vastuuta vaalimistaan riistakannoista. Seurat ansaitsevat kaikesta työstään suuren kiitoksen.
Tämänhetkiseen ajankuvaan kuuluu valitettavasti myös se, että perinteisiä elämäntapojamme haastetaan. Meillä on tässäkin maassa joukko ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella vieraantuneet luonnosta ja luonnon kiertokulusta.
Maamme metsästysseurat hoitavat ansiokkaasti oman roolinsa ja tehtävänsä, kunhan siihen annettaan riittävät mahdollisuudet. Meidän päättäjien on varmistettava, että seurojen toimintaedellytykset säilyvät ja että seuratoiminnan kehittäminen on mahdollista. Valitettavasti kaikilla poliittisilla ryhmillä ymmärrys metsästyksen ja riistanhoidon tärkeydestä, suoraan sanoen välttämättömyydestä, ei ole riittävää. Jälki on pahimmillaan tuhoisaa, kun mielipiteet muodostetaan pelkästään ideologisin perustein. Tarvetta oikealle, faktoihin perustuvan tiedolle on runsaasti. Tähän kannustan jokaista metsästysseuraa ja kiinnittämään erityistä huomiota.
On käsittämätöntä, että esimerkiksi valkoposkihanhien metsästyksen salliminen tai edes niiden lihan hyödyntäminen ruokana herättävät edelleen vastusta. Sekä metsästyksen sallimisesta, että lihan hyödyntämisestä on Eduskuntaan tullut kansalaisaloitteet, jotka käsitellään tulevana syksynä. Laji ei ole tällä hetkellä uhanalainen, joten suojelustatukselle ei ole enää perusteita. Hanhien aiheuttamista valtavista vahingoista erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomen viljelysmaille olemme saaneet lukea tänäkin kesänä. Hanhipellot tai muut vastaavat keinot eivät tässä auta. Ainoa kestävä tapa hanhiongelmaan on kannan rajoittaminen metsästämällä.
Tietyissä asioissa on sentään päästy hiukan eteenpäin. Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti jo viime vuoden puolella asetuksen, jolla suden kannanhoidollisesta metsästyksestä tehtiin mahdollista. Perusteet suden metsästämisen sallimiselle ovat vahvat. Suomen susikanta on suurempi kuin yli sataan vuoteen. Susi vaikuttaa yhä useamman maaseudulla asuvan ihmisten arkeen. Kotieläimiin kohdistuneet vahingot ovat lisääntyneet ja suden ihmisarkuus vähentynyt.
Kuten hyvin tiedätte, metsästystä ei voitu tänä vuona aloittaa, koska hallinto-oikeudet ovat välipäätöksillään toistaiseksi keskeyttäneet metsästyksen täytäntöönpanon. Tilanne on kaikin puolin harmillinen ja kohtuuton. Nykyistä laajaa valitusoikeutta on voitava rajata. Suden metsästyksestä valituksia ovat nimittäin tehtailleet lähinnä tahot, joilla ei ole mitään tosiasiallista kiinnekohtaa susialueeseen. On väärin, että susialueilla elävät ihmiset joutuvat kärsimään tällaisen toiminnan vuoksi.
