Osana Ähtärin Eläinpuiston 50-vuotis juhlaviikon ohjelmaa, oli torstaina 15.6. klo 18-19.30 Ähtäri-hallilla järjestetty Luontoilta. Tapahtuma oli kaikille vapaa ja ensimmäinen laatuaan Ähtärissä.
Osallistujamäärä oli järjestäjille iloinen yllätys, vaikka kyseessä olikin uusi iltatapahtuma ja vielä helteisen päivän päätteeksi. Illan juontanut eläinpuiston intendentti Marko Haapakoski totesikin illan päätteeksi, että toivoo tapahtumasta vuosittaista perinnettä.
Mukana raadissa vastaamassa yleisön kysymyksiin oli monipuolinen kattaus luontotietäjiä: Heikki Helle (linnut) Bird Lifesta, Minna-Maarit Kytöviita (kasvit ja sienet), Jari Haimi (selkärangattomat), Otso Huitu (nisäkkäät) ja Timo Marjomäki (kalat) Jyväskylän yliopistosta bio- ympäristötieteiden laitokselta.
Kysymyksiä tuli runsaasti yleisöltä
Kysymyksiä pystyi lähettämään etukäteen sähköpostitse, ja niistä käsiteltiinkin useampi illan aikana. Muun muassa mietittiin kuvaa puunrungossa näkyvistä raatelujäljistä. Nisäkäsasiantuntija Otso Huitu arveli kyseessä olleen ilves, vaikka karhukaan ei ollut poissuljettu.
Kysymyksiä otettiin yleisöstä runsain määrin, jään rikottua käsiä alkoi nousta ahkeraan. Mikrofonia kysyjältä toiselle vei eläinpuiston oma ympäristökasvattaja Selma Närkki. Osallistujia oli ohjeistettu, että mukaan sai tuoda myös valokuvia ja kasvinäytteitä, joten raadin iloksi myös yksi kasvinäyte kysyjän puutarhasta pääsi tarkasteluun. Kyseessä todettiin olevan lehtoleinikki, joka on luonnonvarainen hieno lisä kenen tahansa puutarhassa -eli jätetään kitkemättä.
Yleisöstä tuli kysymys petolintuihin kuuluvista kalasääskistä, ja niiden parisuhde-elämän jatkosta, mikäli kuolema kohtaa jommankumman osapuolen. Kalasääski on tunnetusti pariuskollinen, eli ne valitsevat yhden kumppanin koko elämänsä ajaksi. Heikki Helle totesi, että lintumaailmassa etenkin pesimisaikaan, uusi kumppaniehdokas tulee kyllä erittäin nopeasti tyrkylle ja elämä jatkuu.
Myös lapsilta kuultiin kysymyksiä. Lasten kysymykset herättivät aikuisyleisössä pohtivaa nyökyttelyä -eli moni muukin oli miettinyt, miksi hyttynen inisee, miksi sienet tulevat maan pinnalle juuri syksyllä ja miksi mehiläinen kuolee ihmistä pistettyään.
Selkärangattomien asiantuntija Jari Haimi huomasi nopeasti juoksevan hämähäkin hallin lattialla ja kertoi etteivät kaikki hämähäkit suinkaan pyydystä verkon avulla, vaan jotkut ovat todellisia saalistajia nopeiden liikkeidensä ja hyppelynsä ansiosta. Valitettavasti kyseinen hämähäkki ei halunnut tulla lähempään tarkasteluun, vaan jatkoi matkaansa.
Ilmastonmuutos nousi esille vastauksissa. Esimerkiksi lämpimän veden kalalajeille kasvukausi on pidentynyt muutoksen myötä, ja villisiat ovat yleistymässä, koska maasta saa tongittua ravintoa pidempään eteläisessä Suomessa.
Illan viimeinen kysymys liittyi lupiineihin. Lupiineja ei voi enää välttää kukaan, ja aihe on erityisen kiinnostava myös matkailumäellä koska viime kesänä Ähtärin matkailualueen maastossa kitkettiin lupiineja talkoovoimin sekä osana vieraslajitorjunnan hanketta. Kysyjä mietti, mikä hillitsee lupiinien leviämistä, ja milloin luonnolliset tekijät oikein alkavat rajoittamaan tätä kasvua? Minna-Maarit Kytöviita totesi, ettei ole nähtävillä, että luonto yksin pystyisi hillitsemään sen kasvua Suomessa. Mutta pitkä ja tarmokas taistelu itse kunkin puutarhassa tuottaa tulosta vuosien saatossa. Kytöviita muistutti, että kiireisenäkin aikana tekee jo paljon, jos leikkaa kasvin kukkivat osat pois -vaikkei ehtisikään repimään kaikkia juuriaan myöten. Jo se hidastaa leviämistä. Eli toivoa on!
