Suomen yksi suurimmista kehitysavun vastaanottajista on ollut Afganistan. Suomi on antanut satojen miljoonien eurojen arvosta taloudellista tukea maalle vuosikymmenten aikana. Afganistanin nykyinen tilanne osoittaa, ettei kehitysapu ole onnistunut saavuttamaan tavoitteitaan.
Sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Ari Koposen mukaan Suomen antaman kehitysavun tarkoituksena on ollut tukea Afganistanin demokratiaa, ihmisoikeuksia ja koulutusta, erityisesti naisten ja tyttöjen asemaa. Kuitenkin huolimatta massiivisista miltei miljardin rahallisista panostuksista, Afganistan on tällä hetkellä palannut tilanteeseen, jossa Taliban hallitsee maata ja ihmisoikeuksia tai naisen ihmisyyttä ei tunneta edes sanoina. Naiset on suljettu pois yhteiskunnallisesta toiminnasta ja kouluista.
Afganistanin esimerkki osoittaa, että kehitysapu ei yksin riitä muuttamaan syvälle juurtuneita yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja poliittisia ongelmia. Kyse on merkittävässä määrin kulttuurisista ja poliittisista rakenteista, joita ulkopuolinen tuki ei voi ratkaista. Länsimaisten avustusten varassa olleet kehityshankkeet ovat jääneet torsoksi, kun maan sisäinen vakaus ei ole ollut riittävä.
On syytä kysyä, miksi Suomen pitäisi upottaa miljoonia euroja maihin, joissa kehitysapu ei näytä tuovan toivottuja tuloksia. Voisiko näillä rahoilla olla tarvetta ihan Suomessakin? Kun katson 12 miljardin alijäämäistä budjettia ensi vuodelle, niin päädyn lopputulemaan, että sillä rahalla olisi kyllä Suomessakin kehitettävää.
Kehitysavun suhteen mennään nyt onneksi oikeaan suuntaan ministeri Ville Tavion (ps.) johdolla. Ukrainaa tuetaan roistonaapurimme Venäjän hyökkäyksen vuoksi, niin kuin kuuluukin. Ukraina on myös Suomen suurin kumppanimaa kehitysavussa ja aiemmin esimerkiksi nostetun Afganistanin maaohjelma on lakkautettu. Kehitysapua ei myöskään anneta jatkossa maille, jotka eivät ota vastaan palautettavia kansalaisiaan tai tukevat Venäjän terrorisointia Ukrainassa.
Isossa kuvassa lähtökohta kehitysavussa pitää olla se, ettei passivoida, vaan auttaisi ylös siten, että apua ei enää tarvita. Niin kuin vanha sananlasku sanoo: ”älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan”. Sama toimintaperiaate on hyvä pitää mukana, kun kehitysapua mietitään. Lisäksi kehitysapua tulisi antaa poikkeustilanteita, kuten Ukraina, lukuun ottamatta vain ylijäämäisestä budjetista ja silloinkin harkiten.
