Juha Viitasaari
Tiesitkö, että sote-palveluissa yhden työntekijän työ voi säästää usean vuosipalkan verran, kun toimintamallit ovat vaikuttavia? Kuulostaa hyvältä, mutta se ei ole joululahja, aprillipila tai taikatemppu, vaan pitkäjänteistä työtä.
Vihjasin tästä teemasta aiemmassa kolumnissa ja nyt otetaan siitä kiinni, mutta aloitetaan ensin taustatilanteesta. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue on haastavassa tilanteessa. Alijäämä asettunee tänä vuonna -58 miljoonaan euroon, vaikka tavoitteena oli -11 miljoonaa euroa. Summa vastaa vähintään 1200 henkilötyövuotta. Tilanne vaatii lisäsäästöjä, joihin pyritään UTV2-ohjelmalla.
Vaikuttavat sote-palvelut ovat usein sellaisia, jotka ennaltaehkäisevät sosiaalisten tai terveydellisten ongelmien pahenemista. Tällöin inhimilliset ja taloudelliset näkökulmat osoittavat samaan suuntaan. Ennaltaehkäisevyys linkittyy hyviin perustason palveluihin, kuten moniin lähipalveluihin, ja niiden toimintamalleihin.
Euroja ja hyvinvointia
Esimerkiksi hyvin toimivat perhepalvelut voivat hoitaa orastavia ongelmia ennen kuin ne johtavat lapsen tai nuoren sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Yhden laitossijoituksen vuosikustannus on vähintään 120 000 euroa ostopalveluna, mutta pahimmillaan kulu on jopa kolminkertainen. Hyvinvointialue voi siis palkata työntekijän yhtä haastavassa tilanteessa olevaa nuorta varten ja säästäisi vaihtoehtoon verrattuna vähintään 1–2 henkilön vuosipalkan verran. Vuonna 2023 Etelä-Pohjanmaalla oli sijoitettuna 500 alle 17-vuotiasta, joista lastensuojelun laitoksissa oli 267.
Vastaavia esimerkkejä löytyy kymmeniä. Jos vaikka terveydenhuollossa vastaanotolla huomataan syöpäriski ja ohjataan potilas ennaltaehkäisevästi pieneen leikkaukseen, voidaan välttää raskaat syöpähoidot. Yksi oikea-aikainen havainto säästää potilaan elämänlaatua ja parin hoitajan vuosipalkan verran. Pienen terveysaseman vastaanotolla työskentelee yleensä lääkäri ja kaksi hoitajaa.
Erinomainen esimerkki oli myös tuore uutinen tutkimuksesta, jossa todettiin elintapaohjauksen ennaltaehkäisevän päivystyksen käyttöä. Elintapaohjaus on ennaltaehkäisevää toimintaa parhaimmillaan, koska siinä ihmistä autetaan jopa kädestä pitäen tekemään elämässään valintoja esimerkiksi arjen hallinnan, syömisen ja liikkumisen suhteen. Tavoite on parantaa yksilön hyvinvointia, mutta samalla tullaan auttaneeksi häntä välttämään sairauksia. Toiminta on sikälikin erityistä, että sen onnistuminen vaatii sekä kunnan että hyvinvointialueen yhteistyötä. Samalla se tarkoittaa, että sitä on ollut helppo laiminlyödä. Onneksi ainakin Soinissa, Alavudella ja Ähtärissä on elintapaohjaukseen osaamista ja hyviä kokemuksia.
Toisaalta palveluita heikennettäessä hyöty jää saamatta ja kustannukset karkaavat, mikä riski korostuu nyt, kun läpi valtakunnan säästetään perustason palveluista. Keskussairaalan ensiapulääkärit kertoivatkin jo huolensa siitä, että muiden palveluiden heikentyminen on lisännyt lääkintähelikopterin tarvetta.
Toimintakulttuurille iso muutos
Ennaltaehkäisevä logiikka on yksinkertainen ja sitä tukee myös hoitotakuu. Se on ollut toimiva ja vaikuttava peruslähtökohta esimerkiksi Kuusiolinna Terveyden toiminnassa jo vuodesta 2016. Kokemukset ovat olleet varsin hyviä. Silti toteutus vaatii paljon. Se vaatii toimintakulttuurin muutoksia, asiakaslähtöisyyden vahvistamista, ymmärrystä eri ratkaisujen vaikutuksista sekä painopisteen laajentamista sairauden hoitamisesta terveysriskien tunnistamiseen ja ennakointiin. Tueksi tarvitaan organisaatiorakenne, kohdennettu henkilöstöresurssi ja palveluiden integraatio, joka varmistaa kokonaiskuvan ja moniammatilliset hoitoketjut.
Jotta tässä toimittaisiin taloudellisesti, vaatii se myös luopumista siitä automaattisesta ajatuksesta, että vaativa palvelu on potilaalle hyvää palvelua. Usein parasta kokonaisuuden ja potilaan elämänlaadunkin kannalta on, että palvelu on hänen tarpeisiinsa räätälöityä.
Tätä ei saa ymmärtää siten, että erikoissairaanhoitoon tai muihin vaativiin palveluihin ei saisi ohjata ihmisiä. Päinvastoin, ne tulee olla jo lainkin mukaan saatavissa. Aina tulee tilanteita, että jokin ongelma pahenee syystä tai toisesta vaativaksi, mutta jonoa voidaan lyhentää ja sen myötä löytää säästöä. Myös erikoissairaanhoidossa pätee sama tarve ehkäistä ongelmien pahenemista – siis tarjota esimerkiksi tekonivelleikkaus riittävän aikaisin, ettei liikkumisen ongelmat aiheuta muita ongelmia, kuten kaatumisista aiheutuvia murtumia tai liikkumattomuuden aiheuttamaa diabetesriskin pahenemista.
Ainoa vaihtoehto pitkäjänteiseen toimintaan
Palveluiden painopisteen muuttamisesta päästäänkin HyvaEP:n sopeuttamiseen ja organisaatiouudistukseen. Aiemmassa UTV-ohjelmassa ei ennaltaehkäisevä ote ole juurikaan esiin. Tulevissa päätöksissä ja ensi aluevaltuustokaudella tulee taloustasapainoa hakea vaativien hoitotarpeiden ennaltaehkäisemisestä perustason palveluita kehittämällä. Toisin sanoen tavoitteena olisi edistää ihmisten hyvinvointia ja turvata palveluiden saatavuutta koko maakunnassa ja saada säästöä keskitetyistä tai muualta ostetuista palveluista.
Kohdennammeko kolme rahaa perustasoon nyt vai kymmenen rahaa vaativaan tasoon kahden vuoden päästä? Vaatii rohkeutta tehdä panostuksia tulevien tarpeiden ehkäisemiseksi, koska vältetty ongelma ei tule tilastoihin ja onnistuminen on vaikea osoittaa lyhyellä aikavälillä. Toisaalta lähipalveluiden karsiminen näyttää olevan päätöksenteossa kompastuskivi ja päätöksenteon haasteet on kirjattu yhdeksi syyksi, miksi HyvaEP ei ole tavoittanut säästötavoitteitaan.
