Pieleen meni viime joulunakin. Arvatkaa mikä? – Se, mistä minäkin olen ennenkin muistuttanut. Aivan sama, joka useammalla muillakin; Olisi muistettava terveellinen, kohtuullinen, hillitty ja hallittu suhtautuminen jouluruokiin.
Omakohtainenkin päätökseni harkitusta liha- ja muilla herkuilla mässäilystä piti pintansa enintään ensimmäisen jouluisan ruokapöydän läheisyyteen. Ja sama on toteutumassa tänäkin vuonna, vaikka kuinka ruokahaluja vastaan ajattelisi.
Kinkkuun- ja muihinkin maataloutemme tuottamiin liha- ja eläimellisiin herkkuihin minä ainakin taas satsaan Joulun ja muidenkin loppuvuoden juhlapyhien nautinnoissa. -Näin tein siitä huolimatta, vaikka terveysintoilijat julistavat em. lähituotteiden vähentämisen tärkeyttä terveyden hyväksi!
Nautin perinteistä herkuistani. Siksi, että tiedän olevani paljon enemmän todellinen luonnonsuojelija, kuin ilmastohysteriaa ja ”hiilijalanjäljillä” pelottelevat kirjanoppineet. Henkilöt, jotka todellisissa toiminnoissaan, arkipäivän teollaan ”viis välittävät” ilmaston lämpenemisen vaatimista toimenpiteistä luonnon saastuttamisesta.
-Teenkin tässä yhteydessä julkisesti sellaisen joulun toivomuksen ja Uudenvuoden lupauksen, että Suomalaisilla maatilojen liha- ja maitotuotteita käytän entistäkin runsaammin!!
Jouluruoka on vain niin hyvää! Ainakin kinkku ja juustot sekä alatoopit ym.-Nam..nam!!
Eri herkkuja, maatilojemme tuotteita maiskutellessani ja vyötä löyhdyttäessä kyllä hieman omatunto saattaa soimata. Se johtuu kyllä kilokalorien hyökkäystä aistiessa. Omaatuntoa kuitenkin lohduttaa päätös huomisen pitkästä hiihto- ja kävelykuntoilusta. Silloin kalorit lähtevät vartalosta!
Samalla muistankin, että lähipäivinäkin on tarjolla lisää houkuttelevia ruokanautintoja. Liikuntalenkkiä pitääkin jatkaa! Onneksi on vielä ainakin lunta hiihdettäväksi!
Päätänkin jouluisten ruokien houkutusten ja nautintaan sellaisen reseptin, että kerranhan vain ihminen elää ja joulukin on vain kerran vuodessa. Samalla valitsen lautaselleni kookkaamman palan kinkkua ja toisenkin. Antauduin kaloreiden vietäväksi.
Kun housujeni vyö todistaa armotonta suurentumistani, olen sen varalle hommannut henskelit. Ei tarvitse kärsiä vyön kiristämisestä ja sen reikien laskemisesta, eikä lisäämisestä.
Viime talvenakin vasta helmikuulla paino palautui ennen joulua olleelle tasolle, metsänraivauksessa, puiden pilkkomisella ja ahkeralla hiihdolla. Nyt pyrin samaan aikatauluun.
– Mutta siitä huolimatta, että eri vuodenajoillakin, adventtina-Joulunakin on omat murheensa ja huolensa. Joskus ne ovat synkkiä, mutta yleisemmin valoisia.
– Sitä minä kuitenkin edelleen hämmästelen. Miksi Joulun ja Uuden Vuoden toiveet eivät juuri koskaan toteudu laajoissa mittasuhteissa. Vaikka kuinka paljon on toivottu ja rukoiltukin, maailmaan rauhaa ja lähimmäisen rakkautta. -Tästä huolimatta on tänä vuonna sodittu ja tuhottu, eri puolilla maailmaan!
– AINA ON AIHETTA TOIVOA KAIKILLE: HYVÄÄ JA KOTOISEN RUOKAISAA JOULUA, sekä TERVEYDELLISTÄ -LIIKUNNALLISTA ja LUKUNAUTINNOLLISTA ja RAUHAN VUOTTA 2025.
J.K. Ja muistetaan käydä kirkossakin joulunpyhinä. – Ettei todellinen JOULUN SANOMA, Jeesuslapsen -Vapahtajamme syntymä unohtuisi!