Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Taas eletään vuoden loppua. Kunnissa suunnitellaan ja päätetään veroja sekä maksuja, mitä asukkailta peritään vuonna 2026. Päätöksiä tehdään myös mitä rakennetaan, toimitaan sekä asukkaita palvellaan ym.
Ehkäpä viranhaltijat haluavat yhä enemmän päätösvaltaakin itselleen?
-Onhan kunnallisen päätöksienteossa viranahaltijat ottaneet viime vuosina kuin vaivihkaa huomattavasti lisää valtaa itselleen. -Mutta kannattaisiko miettiä, että aikaisemmin päätetty virkavaltaa oli viisasta vähentää?
Virahaltijoiden vallankäytön haltuunotto on kuitenkin vähintäänkin ”kaksipiippuinen juttu”. Joissakin tapauksissa tämä on oikeutettuakin, onhan he toimialansa osaavia ammatti-ihmisiä. Jos ja kun luottamushenkilöt ovat arkoja päättämään sekä ottamaan kantaa ja esittämään mielipiteitään, niin viranhaltijat alkavat käyttämään tällaistä tilannetta hyväkseen. Ajaudutaan sellaiseen toimintaan, että päättäjät eivät päätä todellisuudessa oikeastaan mistään. Kaikki asiat saavat sallaisen ratkaisut kuin johtavat viranhalitijat, muutaman johtavan puolueen vaikuttajan kanssa ovat halunneet.
Kuntien-ja kaupunkien hallitukset ovat nykyäänkin mukana hieman päätöksien tekijöiden roolissa. Esim. viranhaltijat päättävät vuodessa sadoista hankinnoista. Hallitus toimii muutaman sadan merkittävämmän asian päätöksissä viranhaltijoiden ”kumileimasimena”. Valtuustoon tullee ainoastaan rippeet, kuten verotusta, kaavoitusta ja maanostoa koskevat päätökset. Menneisyys osoittaa, että lähes 100 % päätöksien lopputulos on viranhaltijoiden alkuperäisen ehdotusten mukaisia.
Tavallinen kuntalainen saa oikeaa käytännön tietoa-ja näkemystä päätöksien tekijöistä, oman kuntansa päättäjien itsensä hyväksymästä hallintosäännöstä. Eli siitä, että luottamushenkilöt ovat itse päättäneet nöyristellä ja antaneet vallan viranhaltijoille. Kannattaa hankkia oman kunnan hallintosääntö sekä tutustua siihen tarkasti ja ihmetellä vallakäytön nykyistä tilanetta.
Perinteinen lehdistökään ei kerro kunnan kokouksista, keskusteluista, eikä päätöksistä kuin murusia.
Hallintosäännön laajaa sisältöä tutkikellessa selviää totuudenmukaisesti mm. se miten vähän esim. kaupungin-ja kuntien valtuustoilla on päätettäviä asioita. Siitäkin huolimatta, että valtuutetut pitäisi olla ylimpiä päättäjiä.
Jos ja kun lähes kaikki valta annetaan kunnissa viranhaltijoille ja muutamalle johtavalle luottamushenkilölle, ollaan siinä tilanteessa, että kansan äänestämät valtuustot ovat tyystin turhia kunnissa ja kaupungeissa.
Pitäisi muistaa se, että kunnissa ja kaupungeissa on päätäntävalta edelleen korkein päätösvalta ja vastuu. Tämä ei enää läheskään toteudu. Onhan yhä runsaammin esimerkkejä siitä, että asioita jotka salataan ”salassa pidettävillä” sopimuksilla, valtuutetulta ja jo hallituksien rivijäseniltä!
Aivan liian monissa sopimuspareissa on nykyään maininta, että tietojen antaminen ja luovuttaminen kolmannelle osapuolelle on rangaistava teko! -Kunnallisissa päätöksissä ei tällaista salailua ei pitäisi hyväksyä. Jos rehellinen, lopullinen sopimus on tehty, ei siinä pitäisi olla enää mitään salattavaa.
