Koppelot kaipaavat kaverita ja myös metsot!

0
Alkutalven satavat ja sulavat lumet ovat mieluista aikaa metsojen pörhistelyile ja koppeloiden ihastelulle.

Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä

Linnuilla ja muillakin luonnon eläimille on vuoden aikojen vaihtelu haasteellista aikaa. Mutta monilla lajeilla kuherteluuun kumppanin löytyminen on lujassa.

Näin tapahtuu nykyään monesti, ainakin  metsoilla. Potevathan mainitut metsiemme ylväimmät kuningaslinnut  niin kiihkeää koppelon kaipuussa, että pyrikivät luonnossa liikuvan ihmisen kanssakin kaveriksi. Myöskin moottoriajoneuvot -ja autokin kelpaavat yksinääisyydestä ärtyneelle linnulle.
Toisille paikkakunnilla on painvastoin. Mutta joissakin Suomen ”salomailla” sattaa vielä olla sellaisiakin alueita, että kanalinnuilla on valinnan vaikeuksia, kun koppeloita ja muita metsojakin valittavaksi asti. Mainitunlaiset lintujen paratiisit ovat käyneet kuitenkin hyvin harvinaisiksi nyky Suomessa.
Koppelokaverien puutteessa kohti ryntääviä metsokukkoja on jouduttu pötkimään pakoon. Tätä on tapahtunut marjametsässä ja piha-alueillakin.
Kauempaa on saanut hetken aikaa ihmetelllä metson metelöintiä, kunnes metsiemme komistus oli taas kopistelemassa lähietäsyydellä. Halu on siipeilyyn ihmisen kanssakin kova.
Kyllä metsot, koppelot ja teeretkin tarvitsisivat, komeina luontoamme perinteisinä  lintulajeina parempaa suojelua!
Metsojen uhittelu ja ärtymys johtuu asiantuntijoiden mukaan siitä, että lempeä kaipaava kukko ei ole löytänyt itselleen koppeloa. Se ei ole löytänyt myöskään muita kukkoja, joihin voisi purkaa aggressioitaan. Metson voimakkaista siipien iskusta ja nokalla tokaisuista on koitunut joillekin myöskin kipua.
Esimerkiksi kuluneen kesän marjametsässä ja nyt alkutalven aikana olen tavannut ainostaan kaksi Metsoa. Molemmat olivat kovasti kaverin kaipuussa, kun törmäilivät nokkimaan jopa marjasankoakin. Toinen seurasi auton viereen saakka, kolisteli nokallaan ovea, uuden kaverinsa kyytiin halun huomiosta. En rohjennut kuitenkaan koppavaa kaveria kyytiini ottaa, vaikka isoja joutseniakin olen autoni etuistuimella Ähtärin Eläinpuistoon hoitoon vienyt.
Koppeloita ainoastaan kolme. Teerijä kyllä useampiakin.
Viime aikoina on tullut syystäkin ”suru puseroon”, vuosikymmenien takaisten aikojen muistellessa. Sitä aikaa jolloin metsoja sekä koppeloita, havaitsi lähtevän lentoon jokaisella metsäretkellä.
Monta lajia on Suomen luonnosta loppunut. Jos metsäkanalintujen suojelua lisätä, on helppo ennustaa, että metsoja sekä koppeloita voi ihailla tulevat sukupolvet vain kuvista!
Kuvat:Pentti Hautala.


JÄTÄ KOMMENTTI