Pohjanmaan Kokoomuksen piirihallituksen varajäsenen Jarmo Latvalan mielipidekirjoitus:
– Hoitotyön henkilöstö edustaa suurinta ammattiryhmää kaikissa sotepalveluissa (yli 60 %) (Sairaanhoitajaliitto)
Hoitotyön johtajat ovat avainhenkilöitä johtaessaan tätä suurinta henkilöstöryhmää ja sen osaamista eri organisaatiotasoilla potilaan hoidon onnistumiseksi.
Hoitotyön johtajat ja esihenkilöt varmistavat henkilöstön saatavuuden, pysyvyyden, hyvinvoinnin ja ammatillisen kehittyminen koko työuran ajan. He luovat henkilöstölle hyvän hoidon onnistumisen edellytyksiä ja vaikuttavat näin laadukkaan ja turvallisen potilashoidon toteutumisen. He vastaavat hoitotyön kehittämisestä, tutkimuksen ja opetuksen järjestämisestä alueellaan.
Erityisen tärkeää on turvata lähijohtajien kuten osastonhoitajien mahdollisuus onnistua työssä ja tukea henkilöstöä, joka tekee työtä potilaiden hoitamiseksi ja pelastamiseksi. Hoitotyön johtamisella on todellakin merkitystä. Hoitotyön johtajat kehittävät toimintaa ja palveluita yhdessä hoitohenkilöstön kanssa.
Vaikutukset hoidon laatuun, potilasturvallisuuteen ja kustannustehokkuuteen on todettu. Hoitotyön johtajilla on myös ”avaimet” kädessään henkilöstön työhyvinvoinnin tukemiseen.
Hoitotyön johtajat ovat edistäneet erikoisosaamisen kehittymistä erityisesti erikoissairaanhoidossa. Heidän ansiostaan Suomessa on otettu käyttöön mm. sairaanhoitajien vastaanottoja eri erikoisaloilla ja päivystyksissä sekä fysioterapeuttien suoravastaanottoja. On kehitetty työnjakomalleja sekä rajattua lääkkeenmääräämisoikeutta potilaiden hoitoon pääsyn parantamiseksi.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välistä työnjakoa on kehitettävä rohkeasti ja sote-ammattilaisten osaaminen on otettava täysimääräisesti käyttöön. Järkevä työnjako, jossa kaikkien ammattiryhmien osaaminen on käytössä, säästää kustannuksia ja antaa mahdollisuuden lisätä sote-alan ja sen työpaikkojen vetovoimaisuutta sekä ennen kaikkea kohdentaa ammattihenkilöiden osaamista tarkoituksenmukaisesti potilaan hyväksi.
Työnjaon uudistaminen edellyttää hoitoprosessien kehittämistä päällekkäisen työn poistamiseksi. Parhaiten tämä onnistuu, kun potilaita hoitavat ammattilaiset ja muu henkilöstö otetaan mukaan kehittämään toimintaa ja uusia toimintatapoja. Näillä toimenpiteillä on mahdollista nopeuttaa potilaiden hoitoon pääsyä.
- Hoitotyön johtamista ja esihenkilöiden sekä hoitohenkilöstön näkyvää tukemista tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, muistuttaa Tehyn Kirsi Sillanpää.
– Meillä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella alkoi juuri jo kolmannet yhteistoimintaneuvottelut, jotka koskevat koko henkilöstöä. Kannan huolta esihenkilöiden työhyvinvoinnista ja työssäjaksamisesta jotka työskentelevät ns.puun ja kuoren välissä.
Esihenkilöillä on useita työyksikköjä johdettavinaan säästötoimenpiteiden takia. Työn kuormittavuuteen vaikuttaa mm. sote-alan hoitajapula, koska sijaisten hankkiminen sairauslomien yhteydessä vie paljon osastonhoitajan aikaa, kun taas oman yksikön työntekijät odottavat esihenkilön olevan enemmän läsnä ja tavoitettavissa.
Lisäksi asioiden hoito on hankalaa ja päätöksenteko hidasta lisääntyneen byrokratian vuoksi. Olen saanut useita viestejä eri esihenkilöiltä. Usein he joutuvat toimimaan yksin ja saavat huonosti tukea, ja tietoa omilta esihenkilöiltään tärkeissä muutostilanteissa. Parasta tukea esihenkilöt ovat saneet kollegoiltaan, mikä on tietysti hyvä asia. Esihenkilön työnkuva on niin laaja ja pirstaleinen, että sitä on jopa miltein mahdoton hallita.
On todella tärkeää keskittää korjaustoimenpiteitä lähiesihenkilöiden jaksamisen tukemiseksi ja työn tekemisen mahdottomuuteen ja muuttaa mahdottomuudet mahdollisuuksiksi. Tällä keinoin saataisiin varmasti parempia säästöjä kuin esihenkilöitä vähentämällä. Tulevaisuuden uhkakuva voi olla se, että hyvinvointialueilla ei tarvita enää esihenkilöitä, kun ei ole sairaanhoitajiakaan.
