Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Tämä talvi on poikennut monista menneistä, olosuhteiden puolesta, näistä mainittakoon ensimmäisenä runsas lumimäärä.
Myöskin joenuomat ovat jäätyneet talven pakkasissa, monissa sellaisissa virtaavissa kohteissa, jotka ovat useina talvikausina pysyneet sulina. Näin siksi, kun lämpimiä päiviä ei ole montakaan ollut. Puhumattakaan siitä, että kunnon suojasäitä ja vesisateita olisi ollut monta päivää peräkkäin.
Lämpimien päivien puuttuminen sekä vesiuomien- ja jokilahtien jäätyminen on vaikuttanut siihen, että esimerkiksi joutsenten talvilennot ovat olleet harvinaisia. Ainostaan virtapaikkojen valtiaana olevat pariskunnat ovat sitkeästi pysyneet synnyinseudullaan.
Aivan käsittämätöntä onkin se, mistä etelämmäksi suliin vesiin talvehtimaan lentäneet kansallislinnut tietävät ennakkoon säiden lämpenemisen? Ja sen, että osaavat palata alueemme järvien jokilahtien avoimiin vesiin jo hieman ennakkoon, kun ilmat lämpenevät.
Esimerkiksi vuosi sitten joutsenten parvia saapui alueillemme jo maaliskuun alussa. Nyt lämpimiä säitä tulevaksi toitottaneiden joutsenparvien laulu alkoi kuulua näillä seuduilla, perjantaina 11.3. iltapäivällä.
Joutsenten ja muiden lintujen, säiden ja entiselle asuinpaikalleen osaamisen suhteen onkin paljon meille ihmisille vielä tutkimista sekä ihmettelemistä. Saamme miettiä sitä: – Mistä ihmeestä linnut tietävät minkälaiset olosuhteet ovat elämiselle satojen kilometrien etäisyydellä talvehtimisen paikasta?
Senkin linnut tiedostavat, että lämpimiä päiviä on tulossa. Sellaisia, jotka sulattavat jäät jokisuista ja mahdollistavat uimiseen ja ruuan hankkimisen.
Linnuista puheenollen, mielestäni kaikkien kummallisinta, osaamisen taitoa edustavat kirjosiepot. Tuo melkein jokaisen pihan pienissä pöntöissä ja koloissa pesivä ärhäkkä pikkulintu.
Kirjosiepot talvehtivat Länsi-Afrikan eteläosissa ja muuttavat sieltä Suomeen huhtikuun lopusta-toukokuun puolivälin aikana. Silloin, kun hyönteisiä ja muita pieniä ötököitä ”tietävät” olevan ruuaksi.
Monesti onkin ihmettelyä herättänyt se, että illalla ei vielä ollut lentäviä hyönteisiä eikä sieppoja. Mutta aamun valjetessa niitä molempia on lennellyt pihan lämpimässä säässä!
Miten pieni lintu kykenee lentämään tuhansien kilometrien päästä Suomeen ja löytää vielä syntymäpihansa pesäpaikan esimerkiksi JärviPohjanmaalta ja Suomenselältä.
Aina ylistetään meillä ihmisillä olevan eniten koti-, synnyinpaikkakunnan rakkautta. Se ei kuitenkaan vedä vertoja linnuille.
Kuvat: Pentti Hautala
