Keskustan Kalmari haluaa lainsäädäntöä susien poistamiseen
Kansanedustaja Anne Kalmari (kesk.) vaatii Orpon hallitukselta toimenpiteitä suurpetojen ja etenkin suden kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Uutiset ympäri Suomen kertovat, että suurpetotilanne on viime kesän ja kuluvan syksyn aikana pahentunut hälyttävästi. Suurpetovahinkojen korvaamiseen budjetoidut rahat, lähes 9 miljoonaa euroa, uhkaavat loppua tältä vuodelta.
- Viime eduskuntakaudella annettiin selvät sävelet kansalaisaloitteen mietinnön pohjalta siihen, että susien kannanhoidollinen metsästys pitää mahdollistaa. Ihmettelen, että lupia ei myönnetä, vaikka sudet tulevat pihapiireihin jo lähes kaikkialla Suomessa. Eduskunta myös edellytti, että suotuisan suojelutason viitearvo ei voi perustua pelkästään genetiikkaan, vaan kokonaiskestävyyden kannalta on otettava huomioon turvallisuus, sosiaaliset ja taloudelliset seikat sekä koiran avulla tapahtuvan metsästyksen kulttuurin säilyminen, muistuttaa Kalmari.
Tällä hetkellä Suomesta puuttuu lakiin kirjattu määritelmä suurpetojen suotuisalle suojelutasolle. Samaan aikaan esimerkiksi Ruotsissa hallitus vähentää susien määrää reippaasti. Siellä hallitus ehdottaa suotuisan suojelutason viitearvon alentamista 300 yksilöstä 170 yksilöön.
- Tilanne on kohtuuton. Meillä Suomessa metsästyksen mahdollistamisen sijaan lapetaan rahaa Luken salaperäisten susitutkimusmallien kehittelyyn. Lopputulemana on, että susikantaa ei voi geneettisen monimuotoisuuden heikentymisen vuoksi pienentää, vaikka sudet aiheuttavat kohtuutonta haittaa niin metsästäjille, elinkeinonharjoittajille kuin susireviireillä asujille, kuvaa Kalmari tilannetta.
Eduskunnan tahto vahinkoperusteisten poikkeuslupien sujuvoittamisesta, valitusoikeuden rajoittamisesta vain paikallisille sekä niiden nopeasta käsittelystä ei vieläkään toteudu. Maa- ja metsätalousvaliokunnan viime huhtikuussa asettama suurpetotyöryhmä ei ole tähän mennessä kyennyt tuottamaan merkittäviä ehdotuksia. Työryhmän toimikautta on jouduttu jatkamaan marraskuun loppuun.
- EU:ssa tapahtuva positiivinen kehitys suden suojelustatuksen lieventämiseksi antaa nyt selkänojaa uudelle kansalliselle lainsäädännölle. Susia tulee rajan yli koko ajan lisää ja pentueiden määrä kasvaa. Kun metsästys on jäissä, niin ihmisarkuus heikkenee nopeasti. Vuoden päästä saamme mahdollisesti jo ensimmäiset Ihmisvahingot, varoittaa Kalmari.
- Tuntuu, että ministeri Essayah antaa Korkeimman hallinto-oikeuden tahdon määrittää säätelyä. Kannanhoidollisen metsästyksen edellytykset on siksi kirjattava lakiin. Meidän tulee omaksua Ruotsista malli, joka mahdollistaa susien vähentämisen, kun laissa määritelty tiheys toteutuu. Jos vastuuministeri ei saa lainsäädäntöä aikaiseksi, on maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Simulalla onneksi tekemäni valmis lakialoitepohja valmiina eduskunnan käsittelyä varten. Uskon eduskunnasta löytyvän tarvittavan tuen lain muuttamiseksi, toteaa
———————————————————————————————————————————————
Perussuomalaisten kansanedustaja Ari Koposen mielipidekirjoitus suurpetojen kannanhoidollisesta metsästyksestä.
Suurpetojen terrorisoinnille päätös kannanhoidollisen metsästyksen avulla
Suomen petopolitiikkaan tarvitaan nyt tolkkua, kun se on ajautunut vuosien saatossa täysin väärille raiteille. Tänä vuonna karhut ovat tehneet tuhojaan maatiloilla yli 200 kertaa ja sudet ovat tappaneet 30 koiraa. Lampaita on kuollut tai raadeltu yli 300 susihyökkäyksissä alkuvuoden aikana. 8,5 miljoonan euron korvausbudjetti on pian käytetty, eikä petovahingot suinkaan ole loppumassa. Tämä on kestämätön tilanne. Edelleen kuitenkin löytyy petojen suojelijoita, jotka sulkevat silmänsä todellisuudelta.
Petokannat ovat karanneet käsistä, ja ne aiheuttavat yhä enemmän tuhoa suomalaisella maaseudulla. On käsittämätöntä, että karhut ja sudet mellastavat pihoilla ja laitumilla, ja silti julkisessa keskustelussa petojen hyysääjät puhuvat jostain luonnon tasapainosta ja suojelun tärkeydestä. Mutta missä on se tasapaino, kun viljelijät menettävät elinkeinonsa ja metsästäjät koiransa? Joku järki ja järjestys pitää olla. On täysin mahdollista, että etenkin susien kanssa fyysisiä vahinkoja voi tulla ja jos näin käy, niin sormi osoittaa hyysääjiin ja valituksia kaatoluvista tekeviin.
Kannanhoidollinen metsästys on ainoa järkevä ja vastuullinen ratkaisu tähän kaaokseen. Kyse ei ole siitä, että suurpetoja pitäisi hävittää kokonaan – ei todellakaan. Kyse on siitä, että petokantoja on hallittava, koska liian suuret populaatiot ovat uhka sekä ihmisille että koti- ja tuotantoeläimille.
Suomessa ei ole rajattomasti tilaa kasvaville petokannoille. Kun sudet ja karhut tunkeutuvat yhä lähemmäs asutusta ja ihmisiä, niistä tulee turvallisuusriski, joka vaatii välittömiä toimenpiteitä. Pedot ei pihoille kuulu ja siksi niiden ihmisarkuus tulee palauttaa. Se, että valtio työntää veronmaksajien rahoja vahingonkorvauksiin on silkkaa hölmöyttä. Onneksi EU:n suunnalta Suomen ajama suden siirtäminen alempaan suojeluluokkaan on etenemässä ja kansallisia ratkaisuja edistetään koko ajan. Olisi jo aikakin, että KHO (Korkein hallinto-oikeus) alkaisi tekemään jatkossa lainsäätäjän tahdon mukaisia päätöksiä.
