Juha Viitasaari
Perinteiseen tapaan kaikki kunnat käyvät nyt loka-marraskuussa jaakobbimaiseen painiin. Tehtävänä on yksi ensi vuoden tärkeimmistä päätöksistä jo ennen vuoden alkua: Mitkä ovat ensi vuoden veroprosentit.
On aikoja, jolloin valtaosa kunnista ei ole juuri päätään vaivannut tällä aiheella. Selvintä on ollut jatkaa samaan malliin kuin kuluvana vuonna. Nyt julkisen talouden haasteet näkyvät suuressa osassa kuntia. On vakavan pohdinnan paikka, kestääkö talous ilman uusia toimia ensi vuonna.
Lähes poikkeuksetta kunnissa veroprosentit päätetään ensin ja sen jälkeen valmistellaan päätöksentekoon talousarvio. Onhan kunnallisvero usein ainoa merkittävä tulonlähde, johon voi itse helposti vaikuttaa. Toinen merkittävä tuloerä ovat valtionosuudet, mutta ne ovat enemmän ministeriössä korkeamman kädessä. Molempiin voi vaikuttaa toki esimerkiksi hankkimalla lisää asukkaita tai yrityksiä veronmaksajiksi ja asukkaisiin liittyvät tekijät vaikuttavat myös valtionosuuksiin.
Sitten on vaihtoehtona toki myös myydä omaisuuttaan, kuten tontteja, mutta saman rannan voi myydä vain kerran ja harvoin siitä saa satoja tuhansia euroja, mitä talouden tasapaino valitettavan usein edellyttää. Toki kunta voi hakea harkinnanvaraista valtionapua ja se toki auttaa vaikean vuoden yli. Avustusta anoessa viimeistään pitäisi miettiä peiliin katsomista oman kulukehityksenkin suhteen.
Kopsahtaako vero taskuun vai nilkkaan?
Todellisuudessa veronkorotus ei ole helppo ratkaisu talouden tasapainottamiseksi. Veroprosentin ja etenkin tuloveron, korottaminen on asia, mitä asukkaat ja potentiaaliset muuttajat seuraavat. Samoin sijoituspaikkaa miettivä yritys laskee, missä kunnassa ei tarvitse antaa kannattavuudesta ylimääräistä siivua pois. Eikä media unohda mainita kuntia, jotka äyriään nostavat. Onhan uutisoinneista tullut selväksi useana vuotena, että Halsua on ollut kuntalaisten verottamisessa kuningas.
Toisin sanoen elinvoimaisuus kärsii veronkorotuksesta ja sitä kautta päätös saattaa aiheuttaa hallaa itse tavoitteelle, tulojen lisäämiselle. Olen viime aikoina jutellut usean kuntajohtajan kanssa ja moni on todennut samaa. Vaikka talouden tilanne voisi vaatia veronkorotuksia, on se päätöksenteossa niin arka aihe, ettei siihen helposti lähdetä.
Miten sitten ratkotaan talouden haastetta. Jos valtionosuudet tai verotulot eivät nouse, nopeaan tarpeeseen talouden sopeuttamiseen jää vaihtoehdoksi kulupuolen tarkastelu. Yksinkertaisesti, riittävätkö tulot siihen, paljonko kulutetaan. Lisämausteensa tuo toki kuntien vastuisiin kohdistuneet muutokset.
Silloin on veronkorotusten sijaan punnittava, mistä ollaan valmiita luopumaan, jos ei pelkällä kulukurin tiivistämisellä päästä tasapainoon. Totta kai myös pahimmillaan säästäminenkin on uhka elinvoimalle. Toisaalta etenkin nykyisessä julkisen talouden tilassa on edesvastuutonta olla tarkistamatta, tehdäänkö asiat tehokkaasti niissä paikoissa, missä voidaan. Sillä tavalla voidaan säästää rahat niihin toimiin, jotka mahdollistavat hyvän maineen, elinvoimaisuuden kehittymisen ja työhön asukkaiden hyvinvoinnin ja kunnan houkuttelevuuden eteen. Nämä puolestaan varmistavat pitkäjänteisesti tulopohjaa.
Tästä syystä veroprosentin hyväksyminen on nyt ensi vuoden tärkein päätös. Se voi määritellä koko vuoden toimintaa etenkin, jos se johtaa talouden pitkäjänteiseen sopeuttamiseen. Kunnissa valitettavasti usein myös hämärtyy se, että valtuuston päätösten oletetaan olevan jo tapahtuvan eikä nuijan kopautuksen jälkeen tarmo riitä seurata päätöksen toteutumista. Toimeenpano ei olekaan yksinkertaista etenkään haastavissa sopeutustarpeissa tai muutenkin toimialojen päävastuun ohessa ja paineissa. Tämän vuoksi isojen tavoitteiden toimeenpano olisi paikallaan varmistaa omina erikseen hallinnoituina kokonaisuuksinaan, ettei tilinpäätös tuo yllätyksiä.
Sama työ on edessä hyvinvointialueella, joka joutuu ratkomaan niin hallintorakenteitaan kuin sitä, miten tehostaa palveluita ilman, että ennaltaehkäisevyys ei kärsisi. Se tulisi parin vuoden päästä vastaan isona laskuna. Eikä hyvinvointialueella ole veronkorotusmahdollisuutta tai juuri omaisuuttakaan myytäväksi.
Mitä kuuluu Suomenselän suunnalla?
Julkisuudessa oli juuri harmillinen ja mielenkiintoinen ennuste, mitkä kunnat ajautuvat taloushaasteisiin ja jopa kriisikunniksi vuoteen 2028 mennessä. Esimerkiksi Suomenselän piiriin on syntymässä eräänlainen kriisikuntavyöhyke Multialta Ähtärin kautta Karstulaan, Kyyjärvelle ja Perhoon. Kihniön ja Kannonkoskenkin voi ottaa samaan vyöhykkeeseen. Vedenjakajalta virtaa muutakin pois kuin vesi.
Kävin mielenkiinnosta tekoälyn avulla läpi alueemme kuntien veroprosenttisuunnitelmia vuodelle 2025 sekä ennakoituja valtionosuuksia, hieman tekoälyäkin hyödyntäen.
Alajärvi, Alavus, Kuortane, Lappajärvi, Soini. Vimpeli ja Virrat ovat alustavasti pitämässä veroprosenttejaan samana. Ähtäri on nostamassa tuloveroprosenttiaan 0,5 prosenttiyksikköä ja useita kiinteistöveroprosentteja 0,2 prosenttiyksikköä.
Syyskuun ennusteen mukaan alueen kunnista kasvavia valtionosuuksia ensi vuodelle saavat (muutos prosentteina ja euroina): Alajärvi (+3,8 %, +0,52 milj. €), Alavus (+10,3 %, +1,1 milj. €), Lappajärvi (+1,4 %, +0,05 milj. €), Vimpeli (+12,7 %, +0,18 milj. €), Virrat (+8,1 %, +0,6 milj. €) ja Ähtäri (+23,1 %, +0,5 milj. €). Valtionosuuksien lasku koettelee erityisesti Kuortanetta (-5,1 %, -0,35 milj. €) ja Soinia (-5,3 %, -0,09 milj. €).
Suoria päätelmiä ei pelkästään näillä luvuilla voida tehdä, mutta huomioiden, että pelkästään inflaatio, korot ja palkankorotukset lisäävät kuluja, lienee osassa kunnista työmaata talousarvion kasaan saamisessa, ellei sitten toki kulupuolella tai verotuloennusteessa ole tapahtunut muita muutoksia. Tekoälyn analyysi oli lyhyesti sanottuna, että Ähtärissä korotukset ovat tarpeen ja muuallakin pitää olla tarkka kulujen kanssa, jos tulot eivät kehity. Nämä tiedot ovat varmasti jo kunnissa pohdinnassa hyvinkin tarkasti.
