Kolumni | Sote-kiinteistöjemme tulevaisuus

Juha Viitasaari

Selviävätkö alueemme kaikki kunnat tulevan kiinteistömylläkän vaikutuksista?

Sosiaali- ja terveydenhuollon käsittämättömän suuri kiinteistömassa siirtyi hyvinvointialueiden käyttöön sote-uudistuksen myötä vuokramallilla, jossa määräaika tulee vastaan vuoden 2025 lopussa. Sen myötä 70-80 % kiinteistön hallinnointi muuttuu, jälleen. Tähän liittyvät ratkaisut vaikuttavat niin hyvinvointialueeseen kuin etenkin kuntiin.

Sote- kiinteistöjen määrä on huomattava, ja suurin osa niistä on kuntien hyvinvointialueelle vuokraamia. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella 500 käytössä olevasta sote-kiinteistöstä hyvinvointialue omistaa vain 23. Pelkästään Kuusiokunnissa on sote-toimintoja noin 50 kiinteistössä. Useat hyvinvointialueet ovat jo selvitelleet vuokratason laskemista tai vuokrankorotusten jäädyttämistä, mutta kuntien näkökulmasta tässä tulee lakiteknisiä ongelmia.

Hyvinvointialueen säästökuuri luo kunnille riskin siitä, että merkittäviäkin neliömääriä voi jäädä tyhjilleen ja palautuu kunnalle. Vaihtoehtona on, että vuokrausta jatketaan tai jopa omistusoikeus siirtyy. Kuntien on oltava hereillä neuvotteluissa hyvinvointialueiden kanssa, sillä kiinteistökysymykset voivat vaikuttaa palveluiden säilymiseen ja jopa kymmenien työpaikkojen katoamiseen.

Todennäköisesti molemmissa tilanteissa kunnalle syntyy jossain kohdin velvoite yhtiöittää kiinteistöt, ellei se tarvitse omaan käyttöönsä tyhjeneviä tiloja. Perussääntö julkisille organisaatioille on, etteivät ne voi toimia markkinoilla vääristäen julkisella tuella kilpailuneutraliteettia. Kunta voi toki omistaa tuon yhtiön kokonaan.

Kiinteistöjen yhtiöittäminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen ja siihen liittyy huomattavia kustannuksia. Yhtiöittäminen vaatii tarkkoja laskelmia ja huolellista hallinnollista järjestelyä, jotta uusi yhtiö toimii alusta asti terveesti. Liian alhaiset tai korkeat vuokrat voivat johtaa talouden haasteisiin kunnassa tai hyvinvointialueella. Lopulta kumpikaan ei ole kestävä ratkaisu kiinteistön käytön kannalta, eihän kunnan kannata myöskään korkeilla vuokrilla ajaa toimintoja pois.

Sote-kiinteistöt Kuusiokunnissa ja Case Kuortane

Kuusiokunnista sote-toimintoja on nopealla laskutoimituksella Alavudella vajaassa parissa kymmenessä toimipisteessä, Kuortaneella noin kymmenessä sijainnissa, Soinissa kuudessa ja Ähtärissä tusinassa, joista toki Sairaalanmäen kiinteistökompleksi pitää paljon erilaisia yksiköitä sisällään. Osa kiinteistöistä on hyvinvointialueen omistamia tai yksityiseltä omistajalta vuokraamia, mutta ylivoimaisesti suurin osa on kuntien omistamia ja vuokralla HyvaEP:lla.

Kun tarkastellaan esimerkiksi Kuortaneen kiinteistöjä, ovat ne Terveysasema, ikäihmisten ympärivuorokautista hoitoa tarjoava Kuismankartano ja vuorohoitoa tuottava Kotiranta, ikätori, kotihoidon toimisto ja varastotilat kunnantalolla, kehitysvammaisten ympärivuorokautisen asumisen palvelukeskus Linnunlaulu ja Männistön palveluasuminen, toimintakeskus, paloasema sekä ikäihmisten asiakasohjauksen käytössä olevat toimistotilat.  Valtaosan ja merkittävimmät omistaa kunta.

Terveysaseman kohtaloksi on spekuloitu jopa siirtymistä toisen kiinteistön, kuten Kuismankartanon, yksittäisiin huoneisiin. On totta, että nykyaikaiset toiminnot eivät ole yhtä laajasti kiinni seinissä kuin aiemmin, mutta silti ei kaikkea toimintaa voi siirtää liikkuvaksi tai vastaanottotiloihin, jotka ovat esimerkiksi vuorotellen neuvolan, laboratorion ja hammaslääkärin käytössä. Tuntuisi hulluudelta jättää pois käytöstä olemassa olevia, toimivia ja verrattain edullisia tiloja, jos vaihtoehtona on muokata muuhun toimintaan tarkoitetuista huoneista korvaavat vastaanottopisteet. Toki säästöt pakottavat hyvinvointialueen etsimään säästöjä esimerkiksi ylimitoitetuista tiloista ja tarvittaessa kunnan on tarpeen tässä joustaa, jolloin sopiville osille voidaan etsiä muuta käyttöä. Kokonaisen rakennuksen jättäminen pois käytöstä kuitenkin tarkoittaa, että sitä on hyvin hankala palauttaa samaan käyttöön myöhemmin.

Kuismankartano yhdessä entisen Kanervakodin kanssa riittää juuri ja juuri Kuortaneen ikäihmisten tarpeeseen Sosiaali- ja terveysministeriön suositusten perusteella ja Kotirannan vuorohoito palvelee myös laajempaa aluetta, ja on varsin tarpeellinen nykyisellään. Sama koskee Linnunlaulua ja sen vieressä olevia Männistön tukiasuntoja – ne palvelevat sopivasti Kuortaneen vammaispalveluiden tarvetta, mutta tukee erityisosaamisensa ansiosta myös laajempia palvelutarpeita. Niiden pihapiirissä on myös toimintakeskus, jonka toiminta on lakisääteistä eikä sitä ole järkevä keskittää enempää huomioiden nykyiset kustannukset ja palvelun tarve. Paloasemaverkostoakaan ei lain vaatimien vasteaikojen puitteissa voitane harventaa.

Jäljelle jää ikäihmisten toimintakykyä ja aktiivisuutta ylläpitävän Ikätorin toiminnan siirtäminen tai hakea säästöä pääasiassa toimistotiloissa. Ne ovat helpommin siirreltävissä, mutta toki siirtyminen toisiin tiloihin vaatii tilojen vapautumista muulta toiminnalta, siis palveluiden karsimista. On hyvin vaikea nähdä, että noista noin 6000 neliömetristä olisi otettavissa 20 % vähennystä, jota hyvinvointialue tavoittelee. Järkevällä toimintojen tiivistämisellä realismia on esillä julkisuudessakin ollut 5 % tai jossain jopa 10 %.

Tilanne on samanlainen monessa kunnassa. Soinissa on suunnilleen samat yksiköt, mutta tiiviimpinä ja ikäihmisten vuorohoidon sijaan erityistoimintona on lastensuojeluyksikkö. Löysiä neliöitä ei ole ilman suuria yksiköiden lakkautuksia muissakaan kunnissa ainakaan tavoiteltua 20 % tason vertaa kuntien hyvinvointialueille vuokraamissa tiloissa, koska suurimmat neliöt ovat pääasiassa kiinni asumispalveluissa sekä hyvinvointialueen omistamassa sairaalakiinteistössä. Terveysasemilla ja toimistotiloissa voi olla vajaakäytössä olevia huoneita.

Ilmiselvää on, että hyvinvointialue tarvitsee säästöjä ja jotain ratkaisuja on tehtävä. Kuntien olisi syytä harkita uudestaan esimerkiksi kuuden prosentin vuokratuottovaatimuksen pienentämistä tai hakea ainakin muuten joustavia ratkaisuja esimerkiksi yhteiskäyttöisiä tiloista. Vastaavasti hyvinvointialueen tarkoitus ei voi olla ajaa yhtään kuntaa ongelmiin yksipuolisella kiinteistöpolitiikalla.

Mikäli lopulta jokin sote-kiinteistö palautuu kunnan käyttöön, tämä tulisi nähdä myös mahdollisuutena. Vapautuneet tilat voidaan pyrkiä vuokraamaan ulkopuolisille toimijoille ja mahdollisesti tarve tiloille on jo olemassa esimerkiksi paikkakunnan yrityksillä. Yritysten houkutteleminen vapautuneisiin tiloihin voi tuoda uusia työpaikkoja ja elinvoimaa kuntaan, mutta sekin vaatii helposti ponnisteluja, kuten myös kaavoituksen päivittämistä.