Poliisi etsii perhettä, jonka vanhempia epäillään omien seitsemän lapsensa omavaltaisesta huostaanotosta. Lapset olivat huostaanotettu ja sijoitettuina lastensuojelun toimesta Uuteenkaarlepyyhyn, kun teko tapahtui.
Vanhemmat veivät lapset mukanaan ja poistuivat paikalta pakettiautolla. Poliisi tutkii tapausta ja etsii perhettä aktiivisesti yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Perhe on ollut kateissa 15.5.2024 lähtien ja heistä on tehty kansainvälinen etsintäkuulutus. Poliisi on ollut aktiivisesti yhteydessä myös muihin pohjoismaisiin viranomaisiin, sillä poliisi epäilee, että perhe on voinut poistua Suomesta.
Pitkäkestoisesta ja tiiviistä viranomaisyhteistyöstä huolimatta poliisi ei ole onnistunut paikantamaan lapsia tai heidän vanhempiaan. Lasten turvallisuuden varmistamiseksi ja rikostutkinnan edistämiseksi poliisi on nyt päättänyt tuoda asian julkisuuteen ja julkaisee poikkeuksellisesti vanhempien nimet ja valokuvat.
Perheeseen kuuluvat vanhemmat Karoliina ja Tommy Karf sekä seitsemän lasta, jotka ovat syntyneet vuosien 2007 ja 2021 välillä. Katoamishetkellä Karoliina Karf oli raskaana.
Koska perheestä ei ole katoamisen jälkeen löytynyt minkäänlaisia fyysisiä tai digitaalisia jälkiä, poliisi epäilee, että perhettä piilotellaan sellaisten henkilöiden toimesta, jotka tuntevat perheen jollakin tavalla. Kymmenhenkisen perheen elättäminen vaatii resursseja, ja poliisin epäilyn mukaan perheen ympärille on muodostunut jonkinlainen tukiverkosto. Poliisi epäilee, että perhettä saatetaan piilotella joko Pohjanmaalla, Etelä-Suomessa tai jossakin muussa Pohjoismaassa.
Poliisi pyytää havaintoja perheestä tai tietoja henkilöistä, jotka mahdollisesti auttavat perhettä. Havainnot voi toimittaa Pohjanmaan poliisille sähköpostitse osoitteeseen vihjeet.pohjanmaa@poliisi.fi tai vihjepuhelimeen 0295 415 501.
Viranomaisten ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että perheen lapset saavat kaiken sen avun, tuen ja turvan, johon heillä on oikeus.
Liitteenä kuvat perheen vanhemmista.
Kun tämän aiheen uutisointia seuraa, niin — kyllähän tuo nyt aikamoiselta ajojahdilta kuulostaa ja perheen aiempaa asuntoa kritisoidaan, eli huomiota ja painoarvoa yritetään kovasti pitää siinä, että lasten asumisolosuhteissa tosiaan olisi ollut moitittavaa. Siihen on nyt tässä vaiheessa täysin varmuudella vaikea ottaa kantaa.
Voihan siisteydessä olla ollutkin parannettavaa, mutta kyl pohjimmillaan on ollut se käsitys, että vanhemmat eivät ole sinänsä olleet mitään ”väärintekijöitä”. Kyllä tuommoinen huostaanotto on kohtuuton vain siksi, että lapset ovat kotikoulussa. Sitäpaitsi, kotikouluhan järjestetään aina kuitenkin yhteistyössä jonkin sovitun oppilaitoksen kanssa; edistymistä seurataan, tenteissä/kokeissa käydään, jne. Ei se ole siis rinnastettavissa mihinkään 100% liberaaliin täysin yhteiskunnasta irrallaan olemiseen. Joka, by the way, ei aikuiselle yksilölle ole mikään rikos sekään; oppivelvollisuus rajoittaa tietenkin sitä, miten lasten kasvatus perusopetuksen osalta hoidetaan.
Selvää kuitenkin, että lastensuojelun toimintaa ei uutisoinnissa, eikä muuallakaan, kukaan ole vielä tarkastellut kovinkaan kriittisesti. Onko ”lastensuojeluviranomaisten” toiminta ja päätökset jotenkin kaiken kritiikin ja tarkemman tarkastelun ulkopuolella. Mistä ihmeen erikoissuojasta ja supertoimivaltuuksista se nauttii. Perheestä luodaan hyvin rikosleimaista kuvaa. Vähän niinkuin oltaisi kamalan ”innoissaan” tällaisesta ajojahdista, eikä ajatella kokonaiskuvaa tarkemmin.
Pikkuisen kannattaisi nyt harkita, että voisiko perheelle tarjota jotakin positiivista ja hyvää, apua ja tukea, tällaisen nurkkaan ajamisen sijaan. Perhehän käytännössä ajettiin tilanteeseen, jossa he ovat tai joutuvat olemaan, täysin yhteiskunnasta irrallaan. Kannattaisi pysähtyä hieman miettimään, että mihinkäs tässä nyt itseasiasssa ollaan pyrkimässä.
Ehkä tärkeintä olisi, että lapsia itseään pitäisi kuulla. Se että annetaan ”lastensuojelun” vain jatkaa aivan käsittämätöntä ajojahtia täysin valtoimenaan ja pitkälti vain joihinkin negatiivisiin oletuksiin perustuen — on järjetöntä.
Voisi olla hyvä idea kääntää tilanne päälaelleen siten, että perhe olisi anonyymisti [1] etäyhteydessä ”mediaan”, eli toimittajiin, ja he jakaisivat sitä kautta julkisen tiedonannon, jossa kertovat omasta tilanteestaan (paljastamatta mitään asumiseen tai sijantiin liittyvää), omasta näkökulmastaan — ja myös lapset saavat puheenvuoron.
Siinä tulisi mahdollisesti hyvin ilmi se, että he ovat tässä ”uhreja”, vaikka heillä olisi ”kaikki aivan hyvin”.
[1] = Toisesta maasta, väliaikaisesta sijaintipaikasta, ei livenä, vaan viivästettynä playback-toistona, parinkin VPN-verkon eri exit-noodien kautta — jotta heidän jäljittäminen todellakin olisi lähes mahdotonta. (Täydellistä anonymiteettiä on verkossa hyvin vaikea saavuttaa, mutta ei se mahdotonta ole. Voi myös vaikka jättää nauhoitteen USB-tikulla ”toimitettavaksi” YLE:lle tai jollekin toiselle luotettavalle riippumattomalle uutismedialle.)
Toivon, että tämä ehdotukseni välittyisi perheelle jotakin kautta. Tapaus itsessään voisi olla erittäin omiaan herättämään laajempaakin keskustelua lastensuojelun päätösten oikeellisuudesta/virheellisyydestä, tarkastelusta, valvonnasta, yms.