YHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS 12.10.2017
Paikka: ABC-Alajärvi (kabinetti)
NELIMARKKA sukuseuran sääntöjen mukaan jokainen syntyperäinen on automaattisesti sukuseuran jäsen ja heidän puolisonssa. Ei siis ole estettä ettetkö tulisi vuosikokoukseen! Tärkeä kolmen vuoden välein pidettävä kokous valitsee mm. hallituksen ja puheenjohtajan. Nyky hallitus tarjoo kokousvälle ”pulla kahvit” kokouksen alussa. Tuu sinäkin!
SAIMME LISÄPAINOKSEN AINUTLAATUISESTA KIRJA UUTUUDESTA SUKUSI JUURISTA ALAJÄRVELLÄ
Kirja kertoo neljän perussuvun (Sissala-Sikkilä-Sihtala-Nelimarkka, Skrabb, Kyröläinen ja Pynttäri) Alajärveen rantautuvasta maaomaisuudesta. Alajärven ranta-asutuksesta ja asukkaista 1500-luvulta 1900-luvulle. Alajärvi-Seuran Juuret ryhmä; Heikki Rantatupa, Heikki Koskela, Osmo Kyrönlahti ja Pentti Jukantupa toimittama kirjauutuus myytiin ensimmäiset tilatut kirjat 100 kpl heti loppuun. Nyt on uusi painos saatavissa. Kirja kertoo, kuinka ensimmäiset asukkaat rantautuivat Alajärvelle. Myyntitempaus S-Market Alajärven käytävällä 1.9.2017 kello 9.00 – 18.00. Mukana myös NELIMARKKA sukuseuran julkaisemat kirjat. Penttiuntamolla tietokone mukana. Kirjaa saatavilla myös: Kanavan Kevarista Kai Rantalalta, Paavolassa Okakolorin myymälässä Tapani Tallbakalta ja Pentti Jukantuvalta puh 040 570 4700 tai sähköpostitilauksena pentti.jukantupa@gmail.com, jolloin kirja toimitetaan postitse. Tervetuloa kaupoille, käteisellä tai pankkisiirrolla.
TUOMIEN KUKKIESSA näytelmä, käsikirjoitus Eero Ojajärvi
Näytelmä ”Tuomien kukkiessa”. Kertoo; 1640 luvulla oli Nelimarkan nautintaan kuuluvalla Pirkkalanlahdella erimielisyys siitä, saako naapuri Pynttärin isäntä kalastaa vappaasti Pirkkalanlahdella. Erimielisyys jatkui kunnes silloinen Nelimarkan isäntä Matti Matinpoika Nelimarkka myy nautinnastaan ”vähäpätöisen” maa-alan Pynttärin isännälle Pietari Siimoninpojalle lästistä hyvää hautatervaa. Tuo alue merkittiin voudintileihin Pedersören käräjillä 14.12.1644 nimellä Lill Pynttäri. Kyseessä on nykyinen Alajärven keskusta ”Paavola”. Katso Pekka Viitaniemen sukutapaamisessa videoima näytelmä, joka kertoo tapahtuneesta tästä linkistä; https://www.youtube.com/watch?v=VaSiZCdWv8w
ULKOALAJÄRVELÄISTEN -JA NELIMARKKA SUVUN SUKUTAPAAMINEN 9.7.2017
Ohjelma alkaen kello 10.00
– Juhlajumalanpalvelus Alajärven Gabrielin kirkossa.
– Seppeleenlasku lähelle ja kauaksi haudattujen muistomerkillä.
– Käynnit omaisten haudoilla.
– Vapaa siirtyminen Hoiskon Maamiesseuran talolle, jossa ruokailu. Ruuan hinta 10 euroa, alle 15 vuotiaat ilman. Taustamusiikkia.
13.00
– Tervetuloa puhe, puheenjohtaja Antti Laukkonen
– Huomionosoitukset Alajärvi-Seura/Juhani Salo
– Lauluesitys Aleksi Yli-Sissala
– Juhlapuhe Heli Karhumäki
– Lauluesitys Virve Leppäaho
– Näytelmä TUOMIEN KUKKIESSA, kirjoittanut Eero Ojajärvi, ohjaa Annamari Alanen, esittää näytelmäryhmä Käkkärämänty. Näytelmän tauolla Aleksi Yli-Sissala ja Virve Leppäaho laulattaa juhlayleisöä.
– Näytelmän lopussa yhteislauluna Kaarlo Kultalahti/Järviseudun Marssi, Anu Ahonen Siru Pitkäsen säestyksellä laulaa ensimmäisen säkeistön johon sitten yleisö yhtyy jatkossa.
– Päätössanat juhlaisäntä Juha Matintupa
– Yhteiskuva (maamiesseuran sisällä/ulkona sään mukaa) Antti-Kalle Levijoki
Paikan päällä; Pekka Viitaniemen valokuvanäyttely ja penttiuntamon sukupuu -/kartta, josta löydät mihin sukuhaaraan kuulut
TERVETULOA!
NELIMARKKA SUKUSEURA KUTSUU ULKOALAJÄRVELÄISET SUKUTAPAAMISEEN!
Ensikesän juhlaan kutsutaan mukaan jo totuttuun tapaan ulkoalajärveläiset kertoo Juhlaisäntä Juha Mikonpoika Matintupa. Muutenkin juhlan ohjelma on koottu varsin tasokkaaksi. Esimerkiksi juhlapuhujaksi on saatu omaan sukupuuhun kuuluva päätoimittaja Heli Karhumäki! Helin isänpuoleinen sukujuuri on Pekkolasta Pedersören kautta Ylistaron Herttuan kotivävyn Juho Matinpojan jälkipolvea. Juhlat aloitetaan kello 10 Jumalanpalveluksella Alajärven Gabrielinkirkossa 9.7.2017. Jumalanpalveluksen jälkeen lasketaan yhteinen seppele lähelle ja kauaksi haudattujen muistomerkille. Tämän juhlallisuuden jälkeen kukin poistuu omien lähisukulaistensa haudoille. Juhlapaikalle Hoiskon Maamiesseuran talolle kokoonnutaan vapaassa järjestyksessä odottavaan ruokailuun. Ohjelma alkaa kello 13. Ohjelmassa monta kohokohtaa; Aleksi Yli-Sissala, Virve Leppäaho ja Antti Nelimarkka, Eero Ojajärven kirjoittama suvun alkuvaiheisiin sijoittuva näytelmä ”TUOMIEN KUKKIESSA” ohjaajana Annemari Alanen. Näytelmän rooleissa esiintyy monta nelimarkkajuurista näyttelijää Käkkärämänty ryhmästä. Pyrimme antamaan juhlayleisölle laadukkaan mieliinpainuvan ja säävarman päivän kehaisee juhlaisäntä Juha Mikonpoika. Samalla hän toivottaa Hulda Ja Kalle Syrjälä seuran jäsenet ja kutsutut sankoin joukoin tervetulleiksi perintekkääseen sukutapaamiseemme. Tuo tulessasi jotakin ilmoitustaululle julkipantavaa! penttiuntamo
TUOMIEN KUKKIESSA……
Eero Ojajärvi on taas kirjoittanut näytelmän, jossa käsitellään 1600 luvun puoltaväliä Alajärven Nelimarkassa. Ennen näytelmän syntyä on tapahtunut seuraavaa. Elettiin niin sanottua nautinta aikaa Ruotsin kuninkaan alaisuudessa, joka tarkoitti sitä, että maaomaisuus oli Kruunun ja kartanotontin koskemattomuudella oli kuninkaan suojelu. Kartanotontin ympäristössä oli suvereenisessa nautinnassa kalastuksen mahdollistavat kalavedet ja riistan metsästykseen tarvittavaa metsää. Yleensä tapahtuma meni siten, että Kuinkaan edustajan ja nautinnan haluaja tapasivat ja sopivat millaisen alueen hakija halusi ja paljonko hän on valmis maksamaan veroa Kruunulle. Rohkea mies sai ison nautinnan ja vaatimattomampi mies sai pienen alueen nautintaansa.
Nelimarkan nautinnan rajat olivat vanhaa perua kantatalosta Sissalasta, josta oli lohkaistu 1558 Sikkilä ja Sikkilästä Nelimarkka 1608. Etelässä Nelimarkan nautinta rajautui Kurejokeen ja idässä Viinamäen alla olevaan puroon rajanaapurina Skrabb, siitä Kaartusjärvi sisällään kohti Isoa niemeä rajautuen Vimpelin suunnasta tuleviin nautintoihin. Tämä tarkoittaa, että Pirkkalan lahti oli täysin Nelimarkan nautinnan sisällä. Herrasväki rupesi tykkäämään kymmenysten maksuna isosta, liki lapion pesä kokoisesta lahnasta. Tuo lahna suolattuna oli arvokkaampi kuin oravan nahka. Keväisin tämä iso kokoinen lahna nousi Lappajärvestä kutemaan mainittuun Pirkkalan lahteen sankoin joukoin. Vanha kansa kertoo ”sitä oli kuin pärekattona matalan lahden pohjassa”. Tästä seurasi tietysti kateutta, kun suvereeni oikeus oli Nelimarkan talolla noihin lahnoihin.
Kurejoen etelä puoleisella Pynttärin tilalla hallinnoiva Pietari Siimoninpoika kävi toistuvasti salaa kalastamassa Pirkkalan lahdella ja oli toistuvasti Nelimarkan isännän Matti Matinpojan haastamana käräjillä. Aina sama syyte ja aina sama tuomio, kunnes käräjät päätti, että Pietari Siimoninpoika saa kalastaa ”tuomilahnan” kudun päätyttyä kolme viikkoa Pirkkalan lahdella. Pietari Siimoninpoika tekee silloin Matti Matinpojalle ehdotuksen ”myy minulle pala nautinnastasi, että saan laillisen oikeuden Pirkkalan lahdella ja Kaartusjärvellä kalastukseen. Todellisuudessakin syntyi kauppa, jossa Matti Matinpoika myy nautinnastaan Kurejoki suusta Kaupin niemen eteläiseen poukamaan ja alajuoksulle aina Granforssin koskeen saakka alueen, joka rekisteröidään Lill-Pynttäriksi. Tuo samainen alue on itseasiassa Alajärven kaupungin nykyinen keskusta eli Paavola.
Kauppahinta maksettiin tervalla, jota oli yksi lesti eli noin 12 tynnyriä. Tämä kauppa tekee Nelimarkasta varakkaan talon. Näytelmä myötäilee näitä tapahtumia. Keväällä ja kesällä 2017 on koettavissa ja nautittavissa tämän näytelmän anti, josta ajankohtaisena sitten kerrotaan!
penttiuntamo
Muistorikas päivä 30.6.2016 NELIMARKKA museolla. Sain tavata Pekkolasta 9.6.1900 Ameriikkaan muuttaneen Johanna ”Hannah” Kustaantytär Nelimarkan jälkipolvea. Johanna avioitui Ameriikassa Kalajoella syntyneen August Takkusen kanssa. Tässä hänen poikansa ARNE TAKKUNEN MUISTELEE
Ennen tulipaloa asuimme 80 eekkerin farmilla Carlton Countyn Silver Townshipissä. Paikka oli lähellä maanteiden 27 ja 23 risteystä, noin neljä mailia Moose Lakesta länteen ja kolme mailia Kettle Riveristä etelään. Farmi oli noin mailin päässä paikasta, joka tunnettiin nimellä ”Dead Man´s Corner”. Talo oli iso, kaksikerroksinen useilla makuuhuoneilla ja siihen kuului useita talousrakennuksia, sauna ja iso navetta. Synnyin maaliskuun ensimmäisenä 1915 ja olin vanhempieni August ja Hannah Takkusen
(Nelimark) kuudes lapsi. Vanhempani olivat syntyneet Suomessa ja tulivat Amerikkaan vuonna 1900. Äitini oli 11 vuotias, kun hän tuli vanhempiensa mukana Minnesotan Embarassiin. Isä taas oli 17 saapuessaan Minnesotan Iron Rangeen. Heidän mennessään naimisiin hän työskenteli rautakaivoksessa lähellä Biwabikia. Myöhemmin he ostivat farmin Silver Townshipistä, jossa me kaikki asuimme tulipalon alkaessa. Kaivoksilla kuohui tuohon aikaan, lakkoja oli paljon. Isäni serkku John Konu pyysikin heitä muuttamaan lähellä olevalle farmilleen. Tuohon aikaan ihmisillä oli oltava monta tapaa tulla toimeen, joten isänikin oli myös puuseppä ja suutari. Lokakuun 12. 1918 oli lämmin syksyinen päivä, hyvin tuulinen ja kuiva. Iltapäivällä oli suuri määrä savua ilmassa ja tuuli saavutti myrskyn mittasuhteet. Me olimme juuri lopettaneet illallisen ja olimme tekemässä ilta-askareitamme, kun tuuli puhalsi hehkuvia hiiliä sytyttäen palamaan meidän heinäsuovan. Vanhempani yrittivät sammuttaa tulta, mutta pian saattoivat nähdä sen olevan
toivotonta. Näin he päättivät yrittää pelastaa henkensä, kun pääpalo oli lähestymässä nopeasti. Onneksi elimme joen vieressä, joka virtasi farmimme läpi. Joki oli Gillespie Brook, mikä liittyy Kettle River jokeen ja myöhemmin virtaa St. Croix River jokeen ja lopulta päätyen Missisippiin. Pakokauhu ja sekaannus oli suuri kun kaikki juoksivat pakoon henkensä edestä. Perheeni oli jo juoksemassa kohti jokea, kun vanhin siskoni Inez sanoi: ”Missä on Arne?”. Minut oli nimittäin jo illallisen jälkeen pantu nukkumaan. He herättivät minut pakomatkalle, mikä olikin minun onneni, muuten en olisi tässäkään enää kertomassa. Syöksyimme jokeen ja pidimme toinen toisemme märkinä kun liekit kulkivat ylitsemme. Koko farmi tuhoutui tulipalossa, kaikkine rakennuksineen. Selvisimme hengissä ja meille jäi vain päällä olevat vaatteemme. Olimme joessa useita tunteja ennen kuin oli turvallista lähteä. Me olimme kaikki tietysti märkinä ja ilma oli tulossa kylmemmäksi. Menimme meidän juurikaskellariin, missä olimme lopun yötä. Varastoimme perunat ja muut vihannekset kellarissa ja muistan heränneeni aamulla perunalaarin päältä. Isäni oli varma, että se oli ollut maailman loppu ja me olimme ainoat elonjääneet. Aamulla isäni meni kiertelemään ja havaitsi, että Arthur Forsenin paikka ei ollut palannut ja siellä oli useita pakolaisia. He antoivat hänelle leivän ja se oli aamiaisemme tuona aamuna. Myöhemmin päivällä menimme Moose Lakeen ja sieltä junalla Superioriin. Siellä majoitumme jonkun kotiin yhdeksi yöksi siirtyäksemme sieltä orpokotiin Superiorissa, jossa asuimme pidemmän ajan. Sitä pitivät katolilaiset nunnat, jotka hankkivat ruuan ja majoituksen monille palon uhreille. Myöhemmin muutimme Duluthiin, missä elimme kunnes Punainen Risti oli kykenevä rakentamaan väliaikaisen suojan meille farmille. Sillä välin isäni oli tullut sairaaksi palon jälkeen, joten elimme Duluthissa kunnes hän oli kykenevä tulemaan kotiin ja muuttamaan takaisin farmille lähelle Moose Lakea. Asuessamme Duluthissa muistan menemiseni lastentarhaan suurenmoisena kokemuksena. Äitini oli niin kiireinen koko perheestään lapsineen, joten hän ei ollut aina kykenevä valvomaan meitä kaikkia kaiken aikaa. Tästä seurasi, että meillä oli monia kokemuksia, jotka eivät aina ollut hyväksi meille. Eräänä päivänä hevonen potkaisi minua, jolloin oli ommeltava useita tikkejä minun vasempaan silmäkulmaan. Olimme olleet heittämässä esineitä hevosta kohti, joka potkaisi minut kaarena ilmaan. Toisella kerralla nuorempi veljeni Edward oli eksynyt, mutta me löysimme hänet vahingoittumattomana ja olimme tästä onnellisia.
Menimme Eckmanin kouluun sen jälkeen, kun muutimme takaisin farmille Moose Lakesta länteen. Kouluun oli matkaa puolitoista mailia eikä ollut mitään busseja noina aikoina. Isäni rakensi palon jälkeen navetan hirsistä joita oli saatavana läheisestä metsästä. Polttopuita oli paljon vuosikausiksi. Minua pyydettiin hakkaamaan puita talvivarastoon. Kuiva Kanadan lehtikuusi (tamarack) kehitti hyvin kuuman lämmön. Myöhemmin isäni sairastui uudelleen, joten meidän väliaikainen Punaisen Ristin suojamme tuli meidän pysyväksi kodiksemme. Meillä oli hyvät naapurit, joilla oli hyvät saunat. Usein menimme heille osallistumaan saunarituaaleihin. Naapureitamme olivat John Haikola, John Konus, Gabriel Berkio ja Ed Lund. Heiltä kaikilta oli kaikki palanut palossa, mutta he olivat olleet kykeneviä saamaan heidän paikkansa entisöidyksi. Kirja ”Fires of Autum” kertoo palokorvauksien historiasta. Rautatiet olivat ensisijaisesti vastuussa palosta ja koska liittohallitus vastasi niistä ensimmäisen maailmansodan aikana, se määrättiin vastuuseen usean Minnesotassa käydyn oikeuskäsittelyn jälkeen. Ensimmäinen sopimuskorvauksista tehtiin 1921, mutta se oli ainoastaan 40 tai 50 prosenttia vaatimuksista selvitetyistä
korva uksista. Äitini osuus oli pääasiassa hävinnyt Moose Laken pankissa, koska se menikonkurssiin pian jälkeen palon. Näin saatettiin maksaa ainoastaan pieni osa siitä. Ei ollut mitään talletusvakuutusta siihen aikaan, ennen kuin Roosevelt tuli presidentiksi ja uusi laki oli hyväksytty. Loput korvauksista maksettiin vuonna 1935 kun kongressi hyväksyi maksamisen, vasta 17 vuotta jälkeen palotapahtumasta. Minä opiskelin sillä korvauksella samalla kun työskentelin elopelloilla Pohjois-Dakotassa, yrittäen säästää rahaa mennäkseni kauppakouluun. Olimme tietysti onnekkaita jäädessämme eloon suuresta palosta. Nuo olivat vaikeita aikoja ja me voimme olla kiitollisia kaikille, jotka auttoivat meitä. Me muistamme niitä, jotka palossa menehtyivät ja olemme myötämielisiä heidän eloonjääneille omaisilleen. Käännös Arne Takkusen syyskuussa 2002 laatimasta Minnesotan palon muistokirjoituksesta (1918 Fire Stories Compiled by the Moose Lake Area Historical Society Commemorating the 85th Anniversary of 1918 fires, Paper Hog,
Duluth, Minnesota 2003). Suomentanut, Heimo Outola 18.1.2009. ho
Sain NELIMARKKA sukuseuran puolesta toivottaa tämän Arnen pojan Philipin pehheineen tervetulleeksi sukunsa juurille Alajärven Pekkolaan. Kerroin kuinka Nelimarkan tila syntyi ja kuinka tilan tuotosta ensimmäisen kerran maksettiin veroa 1592. Kerroin myös Nelimarkan tilan nautinnassa olleesta Pirkkalan lahdesta ja sen arvokkaasta osasta perheen elämässä. Pirkkalanlahti oli arvokas siksi, että keväisin Lappajärvestä nousi Kurejokea (Alajärvenjoki) pitkin tuomilahna runsaasti kutemaan Prkkalanlahteen. Väki pyydysti ja suolasi lahnaa joka oli voudin haluttua veronmaksuvaluuttaa oman perheen ravinnon lisäksi. Tästä syntyi naapurikateuden seurauksena käräjäriita, joka syksy mm kun Matti Matinpojan oli Nelimarkan isäntänä, Pynttärin isännän olleen Pietari Siimonionpojan kanssa. Käräjillä syntyi päätös, että Pietari Siimoninpoika saa kalastaa Matti Matinpojan nautinnassa olevalla Pirkkalan lahdella tuyomilahnan kutemisen jälkeen kolme viikkoa. Selvitimme myös esipolvijuonnon avulla kuinka Philipin ja poikansa Korten verisiteen Nelimarkka sukuun. Joimme sukuseuran tarjoomat kahvit Nelimarkka leivoksen kanssa ja siirryimme nauttimaan museon tarjonnasta. Proffesori Nelimarkan ateljeessa Elina Alkion avustuksella kerroimme hänen elämästään ja otimme kuvia muistoksi tilaisuudesta. Phlip ja muutkin vieraat halusivat käydä paikanpäällä esipolviensa kiinteistöillä. Saattelin vieraat sen jäkeen ABC ravintolaan ja S-markettiin täydentämään kokemustaan Suomesta. Tunsi heidän aidon kiitollisuutensa nauttimansa johdosta. penttiuntamo
Rokulipäivillä NELIMARKKA sukuseura Ry/penttiuntamo paikalla tietokoneensa kanssa! Tuu päivittämään perhetietojasi ja osta SUKUKIRJA!! Olemme ALAJÄRVI-SEURA Ryn JUTTUTUVASSA Salon kiinteistön nurkalla! Tuu het käymään!! penttiuntamo
21.6.2016 mullistuksen päivä! Chicagosta tuli tänään vieraita! SuutariKallen jälkipolvea Debra Cox miehensä Paul, pojat Benjamin ja Samuel. Pojat musiikkimiehiä ja halusivatkin inprovisoida museon pianolla! Tapasimme sähköpostissa sovitusti Nelimarkka museolla kello 11 ja esittelyiden jälkeen museon kirjoihin. Seurue oli hankkinut Nelimarkkasuvun Ylistaron haaraan kuuluvan Kaija Untamalan tulkikseen ja oppaakseen. Hämmästys monessakinmielessä vieraillemme iso. Sain videotykkiä hyväksikäyttäen esitellä vieraillemme, kuinka Nelimarkan talo alkujaan perustettiin Pekkolanniemelle. Sissala-Sikkilän talossa syntyneen Pietari Laurinpojan toimesta niin, että hän maksoi ensimmäisen kerran veroa Pekkolanniemen tuotosta 1592. Ilmitoin sen tosiseikan, kuinka valtavan hyvä aarreaitta hänen nautinnassaan oli Pirkkalanlahti. Lahteen nousi Lappajärvestä tuomilahna kutemaan ja niitä oli runsaasti. Niin runsaasti, että suola tai kuivakalalla maksettiin jopa verot! Tästä syntyi ajanmittaan kateuden seurauksena useita käräjätupa sevityyksiä Sto-Pynttärin isännän kanssa, kun hän oli harrastanut luvatonta kalastusta Nelimarkan nautinnasssa olevalla Pirkkalanlahdella. Myös SuutariKalle oli kova kalamies. Hän oli komentanut pikkupoikia kanssaan ongelle ja opetti kalat hänen tavoilleen. Kun onkipaikalle Pirkkalanlahdelle tultiin Kalle pyöräytti kättänsä veneenlaidalla järvessä ja kalat tiesi nyt on Kalle ongella – kalaa tuli! Naapurit saivat vihiä ja yritivät samaa, mutta kun vieras pyöräytti Kallen tapaan kättänsä järvessä, hyppäs yksi ahven pintaan ja näki ei oo Kalle! Ahven vei viestin alas ja kalaa ei tullu! Museokierros kesti nyt pitkään, mutta Nelimarkka leivoskahvit juotiin ja pidettiin vähän taukoa. Monin kiitoksin erosimme ja jatkoa seuraa sukutaulujen täydennyksessä ja facepookviestinnässä vaikka päivittäi. Varsinkin pojat Benjamin ja Samuel lupautuivat pitämään yhteyttä sukuun. penttiuntamo
Yhteiset esivanhemmat:
Lauri Sissala-Sikkilä, s. noin 1500 Alajärvi, Kurejoki, Sissala-Sikkilä
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Sissala-Sikkilä, Neljemark, s. 1525 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. 1634 Alajärvi, Pekkola
Lauri Pietarinpoika Neljemark, s. 1545 Alajärvi, Pekkola, k. 1599 Alajärvi, Pekkola
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Neljemark, s. 1561 Alajärvi, Pekkola, k. 1630 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Johan ”Juho” Pekanpoika Neljemark, s. 1580 Alajärvi, Pekkola
Mikko Juhonpoika Nelimarkka, s. 1600 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 8.5.1681 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Jaakko Mikonpoika Nelimarkka, s. 1631 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 25.9.1670 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Heikki Jaakonpoika Nelimarkka, s. 1659 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 24.3.1713 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Liisa Heikintytär Nelimarkka, Sikkilä, s. 11.8.1701 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 13.7.1760 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä
Antti Matinpoika Sikkilä, s. 20.11.1722 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. 7.3.1800 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä
Elisabet ”Liisa” Antintytär Sikkilä, s. 13.3.1754 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. 31.5.1832 Alajärvi
Johannes ”Juha”* Antinpoika Sikkilä, Nelimarkka, s. 19.12.1776 Alajärvi, Kurejoki, k. 4.11.1855 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Matintupa
Heikki Juhanpoika Nelimarkka, s. 4.2.1805 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 12.6.1866 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Kalle Ville ”SuutariKalle” Heikinpoika Nelimarkka ”Vertala”, s. 12.2.1851 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Vertala, k. 4.6.1928 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Vertala
Olga Kalle-Villentytär Nelimarkka, Isakson, s. 19.2.1876 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 1942 Massachusetts, USA
Mary Alexintytär Isakson, s. 11.6.1902 Massachusetts, USA, k. 2.9.1970 Cihicago, USA
Lillian Mattintytär Markko, Harris, s. 1.1.1935 Chicago, USA
Debra Levinn Lilliantytär Cox, s. 17.2.1954 Chicogo, USA
Samuel Preston Paulinpoika Cox, s. 29.6.1993 Fvansson, IL, USA
ROGER VÄINÖNPOIKA TOIKKA MINNESOTASTA VIERAANAMME!
Tänään oli Ameriikanvieras päivä – vieraamme Minnesotasta, Roger Väinönpoika Toikka, Ameriikassa syntynyt ja sukujuurensa syvällä Nelimarkan sukupuussa. Aloitimme päivän nauttimalla Alajärven ABC ravintolan kapinettiin katetulla aamupalalla. Tilaisuudessa oli Paavo Halla-ahon vaimon tulkkaamana sukuselvityksen avaus jossa esitin Nelimarkka suvun alkujuuria Sissala- Sikkilästä Pekkolaan rantautuvan maaomaisuuden haltijasta Pietari Laurinpojasta. Kerroin taas kuinka Alajärveen rantautuvia perustaloja oli ennen 1600 lukua 4 kappaletta. Kun talvella järvi oli jäässä ja kesät sulana senaikaisillakin kulkuneuvoilla – hiihtäen tai soutaen pääsi jokainen talo naimamarkkinoille. Hauskuutin Rogeria kertomalla, kuinka Pietari Laurinpojan jälkipolvi maksoi mm veronsa suolalahnalla. Tämän mahdollisti nautintaan kuuluva Pirkkalanlahti, jonne ns. tuomilahna nousi kutemaan runsain määrin. Kerroin myös sen kuinka Matti Matinpojan aikana Sto-Pynttärin isäntä oli toistuvasti syyskäräjäin vieras. Hän oli syytettynä luvattomasta kalastuksesta Pirkkalanlahdella. Rogerilla oli päydän kokoisena ns. aurinkokartta johon hän oli koonnut saamaansa sukutietoutta useammalla Suomen matkallaan ja mm, Heikki Koskelalta, Tapio Höykinpurolta ja Pentti Jukantuvalta saamastaan täydennyksestä. Itsekkin sukututkimukseen vihkiytyneenä sain vain todeta kuinka ison ja laajan työn hän oli aikaansaanut. Matkamme jatkui Nelimarkka museolle, jonka naapurissa ns. Pylkässä on vieraammekin Rogerin sukujuuret. Museolla Rogeria kiinnosti kovasti professori Nelimarkkan ameriikan matkojen isäntä perhe ja kirjeenvaihtonsa mm. Marsalkka Mannerheimin kanssa. Ateljee tietystikkin ja siellä oleva Professori keinutuoli sai taas Rogerigin istahtamaan ja imitoimaan keskeneräisessä maalauksessa olevaa aihetta. Museokierros päättyi yhteiseen kahvihetkeen Nelimarkka leivoksen kanssa ja Elina Alkion vastaillessa Rogerin kysymyksiin. Ostosten jälkeen vieras johdatettiin Menkijärvelle Maija-Liisa Markunvaimo Harjun orkanisoimaan tilaisuuteen, jossa väellä yritettiin paikata aurinkokellossa olevia aukkoja Kangastien haarasta.
Yhteiset esivanhemmat: niinsanottu sukujuonto Nelimarkka suvussa – veriside;
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Sissala-Sikkilä, Neljemark, s. ennen 1525 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. noin 1634 Alajärvi, Pekkola
Lauri Pietarinpoika Neljemark, s. 1545 Alajärvi, Pekkola, k. 1599 Alajärvi, Pekkola
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Neljemark, s. 1561 Alajärvi, Pekkola, k. 1630 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Johan ”Juho” Pekanpoika Neljemark, s. 1580 Alajärvi, Pekkola
Mikko Juhonpoika Nelimarkka, s. 1600 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 8.5.1681 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Jaakko Mikonpoika Nelimarkka, s. 1631 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 25.9.1670 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Heikki Jaakonpoika Nelimarkka, s. 1659 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 24.3.1713 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Heikki Heikinpoika Nelimarkka, s. 19.6.1685 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 27.5.1756 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Antti Heikinpoika Nelimarkka, s. 16.11.1707 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 3.11.1746 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Antti Heikinpoika Nelimarkka, s. 2.2.1737 Alajärvi, Nelimarkka, k. 3.1.1794 Alajärvi
Saara Antintytär Nelimarkka, Pesola, s. 21.3.1765 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 28.1.1836 Soini, Pesola
Fredrik Antinpoika Pesola, s. 25.4.1790 Soini, Kuninkaanjoki, Keisari, k. 26.1.1862 Soini, Kuninkaanjoki, Keisari
Susanna Fredrikintytär Pesola, Pylkkä, s. 4.11.1829 Soini, Kuninkaanjoenkylä, Pesola, k. 22.5.1882 Alajärvi, Pekkola, Pylkkä
Juha ”John” Jaakonpoika Pylkkä, Pylka, s. 18.7.1864 Karstula, Pylkönmäki, k. 6.5.1936 Embarras, Minnesota, USA
Amelia Susanna Juhantytär Pylka, Aho, s. 7.2.1891 Cascade, Montana, USA, k. 17.1.1975 Embarras, Minnesota, USA
Mayme Eleanor ”Maimee” Oskarintytär Aho, Toikka, s. 6.6.1914 Vaasa, k. 10.4.2012 Minnesota, USA
Roger Lee Väinönpoika Toikka, s. 24.8.1946 Minnesota, USA
YHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS 12.10.2017
Paikka: ABC-Alajärvi (kabinetti)
NELIMARKKA sukuseuran sääntöjen mukaan jokainen syntyperäinen on automaattisesti sukuseuran jäsen ja heidän puolisonssa. Ei siis ole estettä ettetkö tulisi vuosikokoukseen! Tärkeä kolmen vuoden välein pidettävä kokous valitsee mm. hallituksen ja puheenjohtajan. Nyky hallitus tarjoo kokousvälle ”pulla kahvit” kokouksen alussa. Tuu sinäkin!
SAIMME LISÄPAINOKSEN AINUTLAATUISESTA KIRJA UUTUUDESTA SUKUSI JUURISTA ALAJÄRVELLÄ
Kirja kertoo neljän perussuvun (Sissala-Sikkilä-Sihtala-Nelimarkka, Skrabb, Kyröläinen ja Pynttäri) Alajärveen rantautuvasta maaomaisuudesta. Alajärven ranta-asutuksesta ja asukkaista 1500-luvulta 1900-luvulle. Alajärvi-Seuran Juuret ryhmä; Heikki Rantatupa, Heikki Koskela, Osmo Kyrönlahti ja Pentti Jukantupa toimittama kirjauutuus myytiin ensimmäiset tilatut kirjat 100 kpl heti loppuun. Nyt on uusi painos saatavissa. Kirja kertoo, kuinka ensimmäiset asukkaat rantautuivat Alajärvelle. Myyntitempaus S-Market Alajärven käytävällä 1.9.2017 kello 9.00 – 18.00. Mukana myös NELIMARKKA sukuseuran julkaisemat kirjat. Penttiuntamolla tietokone mukana. Kirjaa saatavilla myös: Kanavan Kevarista Kai Rantalalta, Paavolassa Okakolorin myymälässä Tapani Tallbakalta ja Pentti Jukantuvalta puh 040 570 4700 tai sähköpostitilauksena pentti.jukantupa@gmail.com, jolloin kirja toimitetaan postitse. Tervetuloa kaupoille, käteisellä tai pankkisiirrolla.
TUOMIEN KUKKIESSA näytelmä, käsikirjoitus Eero Ojajärvi
Näytelmä ”Tuomien kukkiessa”. Kertoo; 1640 luvulla oli Nelimarkan nautintaan kuuluvalla Pirkkalanlahdella erimielisyys siitä, saako naapuri Pynttärin isäntä kalastaa vappaasti Pirkkalanlahdella. Erimielisyys jatkui kunnes silloinen Nelimarkan isäntä Matti Matinpoika Nelimarkka myy nautinnastaan ”vähäpätöisen” maa-alan Pynttärin isännälle Pietari Siimoninpojalle lästistä hyvää hautatervaa. Tuo alue merkittiin voudintileihin Pedersören käräjillä 14.12.1644 nimellä Lill Pynttäri. Kyseessä on nykyinen Alajärven keskusta ”Paavola”. Katso Pekka Viitaniemen sukutapaamisessa videoima näytelmä, joka kertoo tapahtuneesta tästä linkistä; https://www.youtube.com/watch?v=VaSiZCdWv8w
ULKOALAJÄRVELÄISTEN -JA NELIMARKKA SUVUN SUKUTAPAAMINEN 9.7.2017
Ohjelma alkaen kello 10.00
– Juhlajumalanpalvelus Alajärven Gabrielin kirkossa.
– Seppeleenlasku lähelle ja kauaksi haudattujen muistomerkillä.
– Käynnit omaisten haudoilla.
– Vapaa siirtyminen Hoiskon Maamiesseuran talolle, jossa ruokailu. Ruuan hinta 10 euroa, alle 15 vuotiaat ilman. Taustamusiikkia.
13.00
– Tervetuloa puhe, puheenjohtaja Antti Laukkonen
– Huomionosoitukset Alajärvi-Seura/Juhani Salo
– Lauluesitys Aleksi Yli-Sissala
– Juhlapuhe Heli Karhumäki
– Lauluesitys Virve Leppäaho
– Näytelmä TUOMIEN KUKKIESSA, kirjoittanut Eero Ojajärvi, ohjaa Annamari Alanen, esittää näytelmäryhmä Käkkärämänty. Näytelmän tauolla Aleksi Yli-Sissala ja Virve Leppäaho laulattaa juhlayleisöä.
– Näytelmän lopussa yhteislauluna Kaarlo Kultalahti/Järviseudun Marssi, Anu Ahonen Siru Pitkäsen säestyksellä laulaa ensimmäisen säkeistön johon sitten yleisö yhtyy jatkossa.
– Päätössanat juhlaisäntä Juha Matintupa
– Yhteiskuva (maamiesseuran sisällä/ulkona sään mukaa) Antti-Kalle Levijoki
Paikan päällä; Pekka Viitaniemen valokuvanäyttely ja penttiuntamon sukupuu -/kartta, josta löydät mihin sukuhaaraan kuulut
TERVETULOA!
NELIMARKKA SUKUSEURA KUTSUU ULKOALAJÄRVELÄISET SUKUTAPAAMISEEN!
Ensikesän juhlaan kutsutaan mukaan jo totuttuun tapaan ulkoalajärveläiset kertoo Juhlaisäntä Juha Mikonpoika Matintupa. Muutenkin juhlan ohjelma on koottu varsin tasokkaaksi. Esimerkiksi juhlapuhujaksi on saatu omaan sukupuuhun kuuluva päätoimittaja Heli Karhumäki! Helin isänpuoleinen sukujuuri on Pekkolasta Pedersören kautta Ylistaron Herttuan kotivävyn Juho Matinpojan jälkipolvea. Juhlat aloitetaan kello 10 Jumalanpalveluksella Alajärven Gabrielinkirkossa 9.7.2017. Jumalanpalveluksen jälkeen lasketaan yhteinen seppele lähelle ja kauaksi haudattujen muistomerkille. Tämän juhlallisuuden jälkeen kukin poistuu omien lähisukulaistensa haudoille. Juhlapaikalle Hoiskon Maamiesseuran talolle kokoonnutaan vapaassa järjestyksessä odottavaan ruokailuun. Ohjelma alkaa kello 13. Ohjelmassa monta kohokohtaa; Aleksi Yli-Sissala, Virve Leppäaho ja Antti Nelimarkka, Eero Ojajärven kirjoittama suvun alkuvaiheisiin sijoittuva näytelmä ”TUOMIEN KUKKIESSA” ohjaajana Annemari Alanen. Näytelmän rooleissa esiintyy monta nelimarkkajuurista näyttelijää Käkkärämänty ryhmästä. Pyrimme antamaan juhlayleisölle laadukkaan mieliinpainuvan ja säävarman päivän kehaisee juhlaisäntä Juha Mikonpoika. Samalla hän toivottaa Hulda Ja Kalle Syrjälä seuran jäsenet ja kutsutut sankoin joukoin tervetulleiksi perintekkääseen sukutapaamiseemme. Tuo tulessasi jotakin ilmoitustaululle julkipantavaa! penttiuntamo
TUOMIEN KUKKIESSA……
Eero Ojajärvi on taas kirjoittanut näytelmän, jossa käsitellään 1600 luvun puoltaväliä Alajärven Nelimarkassa. Ennen näytelmän syntyä on tapahtunut seuraavaa. Elettiin niin sanottua nautinta aikaa Ruotsin kuninkaan alaisuudessa, joka tarkoitti sitä, että maaomaisuus oli Kruunun ja kartanotontin koskemattomuudella oli kuninkaan suojelu. Kartanotontin ympäristössä oli suvereenisessa nautinnassa kalastuksen mahdollistavat kalavedet ja riistan metsästykseen tarvittavaa metsää. Yleensä tapahtuma meni siten, että Kuinkaan edustajan ja nautinnan haluaja tapasivat ja sopivat millaisen alueen hakija halusi ja paljonko hän on valmis maksamaan veroa Kruunulle. Rohkea mies sai ison nautinnan ja vaatimattomampi mies sai pienen alueen nautintaansa.
Nelimarkan nautinnan rajat olivat vanhaa perua kantatalosta Sissalasta, josta oli lohkaistu 1558 Sikkilä ja Sikkilästä Nelimarkka 1608. Etelässä Nelimarkan nautinta rajautui Kurejokeen ja idässä Viinamäen alla olevaan puroon rajanaapurina Skrabb, siitä Kaartusjärvi sisällään kohti Isoa niemeä rajautuen Vimpelin suunnasta tuleviin nautintoihin. Tämä tarkoittaa, että Pirkkalan lahti oli täysin Nelimarkan nautinnan sisällä. Herrasväki rupesi tykkäämään kymmenysten maksuna isosta, liki lapion pesä kokoisesta lahnasta. Tuo lahna suolattuna oli arvokkaampi kuin oravan nahka. Keväisin tämä iso kokoinen lahna nousi Lappajärvestä kutemaan mainittuun Pirkkalan lahteen sankoin joukoin. Vanha kansa kertoo ”sitä oli kuin pärekattona matalan lahden pohjassa”. Tästä seurasi tietysti kateutta, kun suvereeni oikeus oli Nelimarkan talolla noihin lahnoihin.
Kurejoen etelä puoleisella Pynttärin tilalla hallinnoiva Pietari Siimoninpoika kävi toistuvasti salaa kalastamassa Pirkkalan lahdella ja oli toistuvasti Nelimarkan isännän Matti Matinpojan haastamana käräjillä. Aina sama syyte ja aina sama tuomio, kunnes käräjät päätti, että Pietari Siimoninpoika saa kalastaa ”tuomilahnan” kudun päätyttyä kolme viikkoa Pirkkalan lahdella. Pietari Siimoninpoika tekee silloin Matti Matinpojalle ehdotuksen ”myy minulle pala nautinnastasi, että saan laillisen oikeuden Pirkkalan lahdella ja Kaartusjärvellä kalastukseen. Todellisuudessakin syntyi kauppa, jossa Matti Matinpoika myy nautinnastaan Kurejoki suusta Kaupin niemen eteläiseen poukamaan ja alajuoksulle aina Granforssin koskeen saakka alueen, joka rekisteröidään Lill-Pynttäriksi. Tuo samainen alue on itseasiassa Alajärven kaupungin nykyinen keskusta eli Paavola.
Kauppahinta maksettiin tervalla, jota oli yksi lesti eli noin 12 tynnyriä. Tämä kauppa tekee Nelimarkasta varakkaan talon. Näytelmä myötäilee näitä tapahtumia. Keväällä ja kesällä 2017 on koettavissa ja nautittavissa tämän näytelmän anti, josta ajankohtaisena sitten kerrotaan!
penttiuntamo
Muistorikas päivä 30.6.2016 NELIMARKKA museolla. Sain tavata Pekkolasta 9.6.1900 Ameriikkaan muuttaneen Johanna ”Hannah” Kustaantytär Nelimarkan jälkipolvea. Johanna avioitui Ameriikassa Kalajoella syntyneen August Takkusen kanssa. Tässä hänen poikansa ARNE TAKKUNEN MUISTELEE
Ennen tulipaloa asuimme 80 eekkerin farmilla Carlton Countyn Silver Townshipissä. Paikka oli lähellä maanteiden 27 ja 23 risteystä, noin neljä mailia Moose Lakesta länteen ja kolme mailia Kettle Riveristä etelään. Farmi oli noin mailin päässä paikasta, joka tunnettiin nimellä ”Dead Man´s Corner”. Talo oli iso, kaksikerroksinen useilla makuuhuoneilla ja siihen kuului useita talousrakennuksia, sauna ja iso navetta. Synnyin maaliskuun ensimmäisenä 1915 ja olin vanhempieni August ja Hannah Takkusen
(Nelimark) kuudes lapsi. Vanhempani olivat syntyneet Suomessa ja tulivat Amerikkaan vuonna 1900. Äitini oli 11 vuotias, kun hän tuli vanhempiensa mukana Minnesotan Embarassiin. Isä taas oli 17 saapuessaan Minnesotan Iron Rangeen. Heidän mennessään naimisiin hän työskenteli rautakaivoksessa lähellä Biwabikia. Myöhemmin he ostivat farmin Silver Townshipistä, jossa me kaikki asuimme tulipalon alkaessa. Kaivoksilla kuohui tuohon aikaan, lakkoja oli paljon. Isäni serkku John Konu pyysikin heitä muuttamaan lähellä olevalle farmilleen. Tuohon aikaan ihmisillä oli oltava monta tapaa tulla toimeen, joten isänikin oli myös puuseppä ja suutari. Lokakuun 12. 1918 oli lämmin syksyinen päivä, hyvin tuulinen ja kuiva. Iltapäivällä oli suuri määrä savua ilmassa ja tuuli saavutti myrskyn mittasuhteet. Me olimme juuri lopettaneet illallisen ja olimme tekemässä ilta-askareitamme, kun tuuli puhalsi hehkuvia hiiliä sytyttäen palamaan meidän heinäsuovan. Vanhempani yrittivät sammuttaa tulta, mutta pian saattoivat nähdä sen olevan
toivotonta. Näin he päättivät yrittää pelastaa henkensä, kun pääpalo oli lähestymässä nopeasti. Onneksi elimme joen vieressä, joka virtasi farmimme läpi. Joki oli Gillespie Brook, mikä liittyy Kettle River jokeen ja myöhemmin virtaa St. Croix River jokeen ja lopulta päätyen Missisippiin. Pakokauhu ja sekaannus oli suuri kun kaikki juoksivat pakoon henkensä edestä. Perheeni oli jo juoksemassa kohti jokea, kun vanhin siskoni Inez sanoi: ”Missä on Arne?”. Minut oli nimittäin jo illallisen jälkeen pantu nukkumaan. He herättivät minut pakomatkalle, mikä olikin minun onneni, muuten en olisi tässäkään enää kertomassa. Syöksyimme jokeen ja pidimme toinen toisemme märkinä kun liekit kulkivat ylitsemme. Koko farmi tuhoutui tulipalossa, kaikkine rakennuksineen. Selvisimme hengissä ja meille jäi vain päällä olevat vaatteemme. Olimme joessa useita tunteja ennen kuin oli turvallista lähteä. Me olimme kaikki tietysti märkinä ja ilma oli tulossa kylmemmäksi. Menimme meidän juurikaskellariin, missä olimme lopun yötä. Varastoimme perunat ja muut vihannekset kellarissa ja muistan heränneeni aamulla perunalaarin päältä. Isäni oli varma, että se oli ollut maailman loppu ja me olimme ainoat elonjääneet. Aamulla isäni meni kiertelemään ja havaitsi, että Arthur Forsenin paikka ei ollut palannut ja siellä oli useita pakolaisia. He antoivat hänelle leivän ja se oli aamiaisemme tuona aamuna. Myöhemmin päivällä menimme Moose Lakeen ja sieltä junalla Superioriin. Siellä majoitumme jonkun kotiin yhdeksi yöksi siirtyäksemme sieltä orpokotiin Superiorissa, jossa asuimme pidemmän ajan. Sitä pitivät katolilaiset nunnat, jotka hankkivat ruuan ja majoituksen monille palon uhreille. Myöhemmin muutimme Duluthiin, missä elimme kunnes Punainen Risti oli kykenevä rakentamaan väliaikaisen suojan meille farmille. Sillä välin isäni oli tullut sairaaksi palon jälkeen, joten elimme Duluthissa kunnes hän oli kykenevä tulemaan kotiin ja muuttamaan takaisin farmille lähelle Moose Lakea. Asuessamme Duluthissa muistan menemiseni lastentarhaan suurenmoisena kokemuksena. Äitini oli niin kiireinen koko perheestään lapsineen, joten hän ei ollut aina kykenevä valvomaan meitä kaikkia kaiken aikaa. Tästä seurasi, että meillä oli monia kokemuksia, jotka eivät aina ollut hyväksi meille. Eräänä päivänä hevonen potkaisi minua, jolloin oli ommeltava useita tikkejä minun vasempaan silmäkulmaan. Olimme olleet heittämässä esineitä hevosta kohti, joka potkaisi minut kaarena ilmaan. Toisella kerralla nuorempi veljeni Edward oli eksynyt, mutta me löysimme hänet vahingoittumattomana ja olimme tästä onnellisia.
Menimme Eckmanin kouluun sen jälkeen, kun muutimme takaisin farmille Moose Lakesta länteen. Kouluun oli matkaa puolitoista mailia eikä ollut mitään busseja noina aikoina. Isäni rakensi palon jälkeen navetan hirsistä joita oli saatavana läheisestä metsästä. Polttopuita oli paljon vuosikausiksi. Minua pyydettiin hakkaamaan puita talvivarastoon. Kuiva Kanadan lehtikuusi (tamarack) kehitti hyvin kuuman lämmön. Myöhemmin isäni sairastui uudelleen, joten meidän väliaikainen Punaisen Ristin suojamme tuli meidän pysyväksi kodiksemme. Meillä oli hyvät naapurit, joilla oli hyvät saunat. Usein menimme heille osallistumaan saunarituaaleihin. Naapureitamme olivat John Haikola, John Konus, Gabriel Berkio ja Ed Lund. Heiltä kaikilta oli kaikki palanut palossa, mutta he olivat olleet kykeneviä saamaan heidän paikkansa entisöidyksi. Kirja ”Fires of Autum” kertoo palokorvauksien historiasta. Rautatiet olivat ensisijaisesti vastuussa palosta ja koska liittohallitus vastasi niistä ensimmäisen maailmansodan aikana, se määrättiin vastuuseen usean Minnesotassa käydyn oikeuskäsittelyn jälkeen. Ensimmäinen sopimuskorvauksista tehtiin 1921, mutta se oli ainoastaan 40 tai 50 prosenttia vaatimuksista selvitetyistä
korva uksista. Äitini osuus oli pääasiassa hävinnyt Moose Laken pankissa, koska se menikonkurssiin pian jälkeen palon. Näin saatettiin maksaa ainoastaan pieni osa siitä. Ei ollut mitään talletusvakuutusta siihen aikaan, ennen kuin Roosevelt tuli presidentiksi ja uusi laki oli hyväksytty. Loput korvauksista maksettiin vuonna 1935 kun kongressi hyväksyi maksamisen, vasta 17 vuotta jälkeen palotapahtumasta. Minä opiskelin sillä korvauksella samalla kun työskentelin elopelloilla Pohjois-Dakotassa, yrittäen säästää rahaa mennäkseni kauppakouluun. Olimme tietysti onnekkaita jäädessämme eloon suuresta palosta. Nuo olivat vaikeita aikoja ja me voimme olla kiitollisia kaikille, jotka auttoivat meitä. Me muistamme niitä, jotka palossa menehtyivät ja olemme myötämielisiä heidän eloonjääneille omaisilleen. Käännös Arne Takkusen syyskuussa 2002 laatimasta Minnesotan palon muistokirjoituksesta (1918 Fire Stories Compiled by the Moose Lake Area Historical Society Commemorating the 85th Anniversary of 1918 fires, Paper Hog,
Duluth, Minnesota 2003). Suomentanut, Heimo Outola 18.1.2009. ho
Sain NELIMARKKA sukuseuran puolesta toivottaa tämän Arnen pojan Philipin pehheineen tervetulleeksi sukunsa juurille Alajärven Pekkolaan. Kerroin kuinka Nelimarkan tila syntyi ja kuinka tilan tuotosta ensimmäisen kerran maksettiin veroa 1592. Kerroin myös Nelimarkan tilan nautinnassa olleesta Pirkkalan lahdesta ja sen arvokkaasta osasta perheen elämässä. Pirkkalanlahti oli arvokas siksi, että keväisin Lappajärvestä nousi Kurejokea (Alajärvenjoki) pitkin tuomilahna runsaasti kutemaan Prkkalanlahteen. Väki pyydysti ja suolasi lahnaa joka oli voudin haluttua veronmaksuvaluuttaa oman perheen ravinnon lisäksi. Tästä syntyi naapurikateuden seurauksena käräjäriita, joka syksy mm kun Matti Matinpojan oli Nelimarkan isäntänä, Pynttärin isännän olleen Pietari Siimonionpojan kanssa. Käräjillä syntyi päätös, että Pietari Siimoninpoika saa kalastaa Matti Matinpojan nautinnassa olevalla Pirkkalan lahdella tuyomilahnan kutemisen jälkeen kolme viikkoa. Selvitimme myös esipolvijuonnon avulla kuinka Philipin ja poikansa Korten verisiteen Nelimarkka sukuun. Joimme sukuseuran tarjoomat kahvit Nelimarkka leivoksen kanssa ja siirryimme nauttimaan museon tarjonnasta. Proffesori Nelimarkan ateljeessa Elina Alkion avustuksella kerroimme hänen elämästään ja otimme kuvia muistoksi tilaisuudesta. Phlip ja muutkin vieraat halusivat käydä paikanpäällä esipolviensa kiinteistöillä. Saattelin vieraat sen jäkeen ABC ravintolaan ja S-markettiin täydentämään kokemustaan Suomesta. Tunsi heidän aidon kiitollisuutensa nauttimansa johdosta. penttiuntamo
KOERT PHILIPINPOIKA TAKKUNEN VERISIDE NELIMARKKA suvussa;
Yhteiset esivanhemmat:
Lauri Sissala-Sikkilä, s. noin 1500 Alajärvi, Kurejoki, Sissala-Sikkilä – N NN, Sissala-Sikkilä, s. noin 1500
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Sissala-Sikkilä, Neljemark, s. 1525 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. 1634 Alajärvi, Pekkola
Lauri Pietarinpoika Neljemark, s. 1545 Alajärvi, Pekkola, k. 1599 Alajärvi, Pekkola
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Neljemark, s. 1561 Alajärvi, Pekkola, k. 1630 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Johan ”Juho” Pekanpoika Neljemark, s. 1580 Alajärvi, Pekkola
Mikko Juhonpoika Nelimarkka, s. 1600 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 8.5.1681 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Jaakko Mikonpoika Nelimarkka, s. 1631 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 25.9.1670 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Heikki Jaakonpoika Nelimarkka, s. 1659 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 24.3.1713 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Heikki Heikinpoika Nelimarkka, s. 19.6.1685 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 27.5.1756 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Liisa Heikintytär Nelimarkka, s. 30.9.1711 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 31.3.1783 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Erkki Erkinpoika Nelimarkka, s. 25.3.1737 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 6.1.1809 Alajärvi
Saara Erkintytär Nelimarkka, s. 10.6.1772 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 2.3.1805 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Liisa Jaakontytär Nelimarkka, Wiitasaari, s. 29.9.1794 Alajärvi, Nelimarkka-Kaartunen, k. 4.10.1862 Alajärvi
Johan ”Juho” Matinpoika Nelimarkka, s. 18.9.1816 Alajärvi, Nelimarkka-Kaartunen, Sänkiaho, k. 8.6.1891 Alajärvi, Nelimarkka
Kustaa ”Gust” Juhanpoika Nelimarkka, Nelmark, s. 1.9.1838 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 17.12.1924 Embarrass, Minnesota, USA
Johanna ”Hannah” Kustaantytär Nelimarkka, Nelmark, Takkunen, s. 1.2.1889 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 1980 Minnesota, USA
Arne Walter Augustinpoika Takkunen, s. 1.3.1915 Silver Township, Carlton County, Minnesota, USA, k. 3.7.2008 Lake Nebagamon, Wisconsin, USA
Philip Arnenpoika Takkunen, s. 1931 Lake Nebagamon, Wisconsin, USA
Koert Philipinpoika Takkunen, s. 21.3.1971 USA
Alajärven Rokulipäivät 1-2.7.2016!
Rokulipäivillä NELIMARKKA sukuseura Ry/penttiuntamo paikalla tietokoneensa kanssa! Tuu päivittämään perhetietojasi ja osta SUKUKIRJA!! Olemme ALAJÄRVI-SEURA Ryn JUTTUTUVASSA Salon kiinteistön nurkalla! Tuu het käymään!! penttiuntamo
SUKULAISIA CHICAGOSTA!
21.6.2016 mullistuksen päivä! Chicagosta tuli tänään vieraita! SuutariKallen jälkipolvea Debra Cox miehensä Paul, pojat Benjamin ja Samuel. Pojat musiikkimiehiä ja halusivatkin inprovisoida museon pianolla! Tapasimme sähköpostissa sovitusti Nelimarkka museolla kello 11 ja esittelyiden jälkeen museon kirjoihin. Seurue oli hankkinut Nelimarkkasuvun Ylistaron haaraan kuuluvan Kaija Untamalan tulkikseen ja oppaakseen. Hämmästys monessakinmielessä vieraillemme iso. Sain videotykkiä hyväksikäyttäen esitellä vieraillemme, kuinka Nelimarkan talo alkujaan perustettiin Pekkolanniemelle. Sissala-Sikkilän talossa syntyneen Pietari Laurinpojan toimesta niin, että hän maksoi ensimmäisen kerran veroa Pekkolanniemen tuotosta 1592. Ilmitoin sen tosiseikan, kuinka valtavan hyvä aarreaitta hänen nautinnassaan oli Pirkkalanlahti. Lahteen nousi Lappajärvestä tuomilahna kutemaan ja niitä oli runsaasti. Niin runsaasti, että suola tai kuivakalalla maksettiin jopa verot! Tästä syntyi ajanmittaan kateuden seurauksena useita käräjätupa sevityyksiä Sto-Pynttärin isännän kanssa, kun hän oli harrastanut luvatonta kalastusta Nelimarkan nautinnasssa olevalla Pirkkalanlahdella. Myös SuutariKalle oli kova kalamies. Hän oli komentanut pikkupoikia kanssaan ongelle ja opetti kalat hänen tavoilleen. Kun onkipaikalle Pirkkalanlahdelle tultiin Kalle pyöräytti kättänsä veneenlaidalla järvessä ja kalat tiesi nyt on Kalle ongella – kalaa tuli! Naapurit saivat vihiä ja yritivät samaa, mutta kun vieras pyöräytti Kallen tapaan kättänsä järvessä, hyppäs yksi ahven pintaan ja näki ei oo Kalle! Ahven vei viestin alas ja kalaa ei tullu! Museokierros kesti nyt pitkään, mutta Nelimarkka leivoskahvit juotiin ja pidettiin vähän taukoa. Monin kiitoksin erosimme ja jatkoa seuraa sukutaulujen täydennyksessä ja facepookviestinnässä vaikka päivittäi. Varsinkin pojat Benjamin ja Samuel lupautuivat pitämään yhteyttä sukuun. penttiuntamo
Yhteiset esivanhemmat:
Lauri Sissala-Sikkilä, s. noin 1500 Alajärvi, Kurejoki, Sissala-Sikkilä
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Sissala-Sikkilä, Neljemark, s. 1525 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. 1634 Alajärvi, Pekkola
Lauri Pietarinpoika Neljemark, s. 1545 Alajärvi, Pekkola, k. 1599 Alajärvi, Pekkola
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Neljemark, s. 1561 Alajärvi, Pekkola, k. 1630 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Johan ”Juho” Pekanpoika Neljemark, s. 1580 Alajärvi, Pekkola
Mikko Juhonpoika Nelimarkka, s. 1600 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 8.5.1681 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Jaakko Mikonpoika Nelimarkka, s. 1631 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 25.9.1670 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Heikki Jaakonpoika Nelimarkka, s. 1659 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 24.3.1713 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Liisa Heikintytär Nelimarkka, Sikkilä, s. 11.8.1701 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 13.7.1760 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä
Antti Matinpoika Sikkilä, s. 20.11.1722 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. 7.3.1800 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä
Elisabet ”Liisa” Antintytär Sikkilä, s. 13.3.1754 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. 31.5.1832 Alajärvi
Johannes ”Juha”* Antinpoika Sikkilä, Nelimarkka, s. 19.12.1776 Alajärvi, Kurejoki, k. 4.11.1855 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Matintupa
Heikki Juhanpoika Nelimarkka, s. 4.2.1805 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 12.6.1866 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Kalle Ville ”SuutariKalle” Heikinpoika Nelimarkka ”Vertala”, s. 12.2.1851 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Vertala, k. 4.6.1928 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Vertala
Olga Kalle-Villentytär Nelimarkka, Isakson, s. 19.2.1876 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 1942 Massachusetts, USA
Mary Alexintytär Isakson, s. 11.6.1902 Massachusetts, USA, k. 2.9.1970 Cihicago, USA
Lillian Mattintytär Markko, Harris, s. 1.1.1935 Chicago, USA
Debra Levinn Lilliantytär Cox, s. 17.2.1954 Chicogo, USA
Samuel Preston Paulinpoika Cox, s. 29.6.1993 Fvansson, IL, USA
ROGER VÄINÖNPOIKA TOIKKA MINNESOTASTA VIERAANAMME!
Tänään oli Ameriikanvieras päivä – vieraamme Minnesotasta, Roger Väinönpoika Toikka, Ameriikassa syntynyt ja sukujuurensa syvällä Nelimarkan sukupuussa. Aloitimme päivän nauttimalla Alajärven ABC ravintolan kapinettiin katetulla aamupalalla. Tilaisuudessa oli Paavo Halla-ahon vaimon tulkkaamana sukuselvityksen avaus jossa esitin Nelimarkka suvun alkujuuria Sissala- Sikkilästä Pekkolaan rantautuvan maaomaisuuden haltijasta Pietari Laurinpojasta. Kerroin taas kuinka Alajärveen rantautuvia perustaloja oli ennen 1600 lukua 4 kappaletta. Kun talvella järvi oli jäässä ja kesät sulana senaikaisillakin kulkuneuvoilla – hiihtäen tai soutaen pääsi jokainen talo naimamarkkinoille. Hauskuutin Rogeria kertomalla, kuinka Pietari Laurinpojan jälkipolvi maksoi mm veronsa suolalahnalla. Tämän mahdollisti nautintaan kuuluva Pirkkalanlahti, jonne ns. tuomilahna nousi kutemaan runsain määrin. Kerroin myös sen kuinka Matti Matinpojan aikana Sto-Pynttärin isäntä oli toistuvasti syyskäräjäin vieras. Hän oli syytettynä luvattomasta kalastuksesta Pirkkalanlahdella. Rogerilla oli päydän kokoisena ns. aurinkokartta johon hän oli koonnut saamaansa sukutietoutta useammalla Suomen matkallaan ja mm, Heikki Koskelalta, Tapio Höykinpurolta ja Pentti Jukantuvalta saamastaan täydennyksestä. Itsekkin sukututkimukseen vihkiytyneenä sain vain todeta kuinka ison ja laajan työn hän oli aikaansaanut. Matkamme jatkui Nelimarkka museolle, jonka naapurissa ns. Pylkässä on vieraammekin Rogerin sukujuuret. Museolla Rogeria kiinnosti kovasti professori Nelimarkkan ameriikan matkojen isäntä perhe ja kirjeenvaihtonsa mm. Marsalkka Mannerheimin kanssa. Ateljee tietystikkin ja siellä oleva Professori keinutuoli sai taas Rogerigin istahtamaan ja imitoimaan keskeneräisessä maalauksessa olevaa aihetta. Museokierros päättyi yhteiseen kahvihetkeen Nelimarkka leivoksen kanssa ja Elina Alkion vastaillessa Rogerin kysymyksiin. Ostosten jälkeen vieras johdatettiin Menkijärvelle Maija-Liisa Markunvaimo Harjun orkanisoimaan tilaisuuteen, jossa väellä yritettiin paikata aurinkokellossa olevia aukkoja Kangastien haarasta.
Yhteiset esivanhemmat: niinsanottu sukujuonto Nelimarkka suvussa – veriside;
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Sissala-Sikkilä, Neljemark, s. ennen 1525 Alajärvi, Kurejoki, Sikkilä, k. noin 1634 Alajärvi, Pekkola
Lauri Pietarinpoika Neljemark, s. 1545 Alajärvi, Pekkola, k. 1599 Alajärvi, Pekkola
Pietari ”Pekka” Laurinpoika Neljemark, s. 1561 Alajärvi, Pekkola, k. 1630 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Johan ”Juho” Pekanpoika Neljemark, s. 1580 Alajärvi, Pekkola
Mikko Juhonpoika Nelimarkka, s. 1600 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 8.5.1681 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Jaakko Mikonpoika Nelimarkka, s. 1631 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 25.9.1670 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Heikki Jaakonpoika Nelimarkka, s. 1659 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola, k. 24.3.1713 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Heikki Heikinpoika Nelimarkka, s. 19.6.1685 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 27.5.1756 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka
Antti Heikinpoika Nelimarkka, s. 16.11.1707 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 3.11.1746 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka-Mikkola
Antti Heikinpoika Nelimarkka, s. 2.2.1737 Alajärvi, Nelimarkka, k. 3.1.1794 Alajärvi
Saara Antintytär Nelimarkka, Pesola, s. 21.3.1765 Alajärvi, Pekkola, Nelimarkka, k. 28.1.1836 Soini, Pesola
Fredrik Antinpoika Pesola, s. 25.4.1790 Soini, Kuninkaanjoki, Keisari, k. 26.1.1862 Soini, Kuninkaanjoki, Keisari
Susanna Fredrikintytär Pesola, Pylkkä, s. 4.11.1829 Soini, Kuninkaanjoenkylä, Pesola, k. 22.5.1882 Alajärvi, Pekkola, Pylkkä
Juha ”John” Jaakonpoika Pylkkä, Pylka, s. 18.7.1864 Karstula, Pylkönmäki, k. 6.5.1936 Embarras, Minnesota, USA
Amelia Susanna Juhantytär Pylka, Aho, s. 7.2.1891 Cascade, Montana, USA, k. 17.1.1975 Embarras, Minnesota, USA
Mayme Eleanor ”Maimee” Oskarintytär Aho, Toikka, s. 6.6.1914 Vaasa, k. 10.4.2012 Minnesota, USA
Roger Lee Väinönpoika Toikka, s. 24.8.1946 Minnesota, USA