Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Moni on viime aikoina ihmetellyt alueellamme, mikä uusi tikkalaji on ilmestynyt piha-alueelle. – Talvella jo ruokintapaikalle ja sitten on pesinytkin pönttöön tai puun koloon.
Linnun havainneineen tuntomerkkien mukaan on ollut melko helppo todeta, että kyseessä on harmaapäätikka. Tämän tikkalaji on aikaisemmin lukeutunut ja vieläkin on harvalukuisesti, vahoissa lehti- ja sekametsissä pesivä sekä viihtyvä lintu. Ja viihtynyt paremmin eteläisessä Suomessa. Talvien lämmetessä lintu on levinnyt pohjoisemmaksi. Maassamme on arvoitu pesivän noin 6000-7000 paria.
Harmaapäätikka on kaikille tuttua, käpytikkaa hieman kookkaampi. Yleisväriltään se on vihertävä. Pää ja vatsapuoli ovat harmaa ja yläperä on vihertävän keltainen. Päässä on mustaa ainoastaan ohjas- ja viiksijuovassa.
Koiraalla on päässä punaista otsassa. Naaralla ja nuorella harmaapäätikalla punainen väri puuttuu kokonaan. Linnun jalat ovat harmaankeltaiset. Nokka on tummanharmaa ja silmän värikalvo punainen.
Tämä tikkakin rummuttaa. Mutta niin se tekee harvemmin ja nopeammin kuin esimerkiksi käpytikka.
Kyseessä on niin sanottu paikkalintu, joka kyllä vaeltaakin maalis-huhtikuussa. Harvoin kuitenkin meren yli. Ravintona on muurahaiset ja niiden munat. Lahopuissa elävät hyönteiset ovat myöskin herkkua. Talvelle ne tulevat lintulaudoille.
Harmaapäätikka sekoitetaan monesti, hyvin harvinaiseen, isomman kokoiseen vihertikkaan. Vihertikan päässä, silmän seutuvilla on aina runsaasti mustaa. Lisäksi päässä, niskaan asti punaista väriä. Vihertikan päästä puuttuu harmaapäätikalle ominainen harmaa väri.
Kuvat: Pentti Hautala
