Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Korjatessani myrskyn kaatamia kuusia taloni pihan reunalta, sain neuvon: ”Jos haluat sellaisia lintuja pihaasi, jotka laulavat kaikkina vuodenaikoina, niin jätä kuusen latvoja metsään. -Takaan sen, että, ainakin peukaloisia tulee paljon, kun jokikin on lähellä”, hän vakuutti.
Kuuntelin neuvoja ja tämän kesän aikana olen viimeistään saanut todeta sen, että opastaja oli oikeassa. Olen saanut nauttia kevättalvesta alkaen, varpuslintujen heimoon kuuluvan peukaloisten rätisevää ja äänekästä ”tserr” -maiskahtavaa ”tsäk” laulua. Lisäksi porraspäässä pyrähteleviä lentelyä ja lintujen leikkejä puissa.
Noin 9-11 senttiä pisimillään olevan peukaloisen laulu on linnun pienen kokoon verrattuna todella kuuluvaa. Se muistuttaa rautiaisen ääntä. Ja se on peukaloisessa ihastuttavin ominaisuus, että se laulaa iloisen terhakkaasti kaikkina vuodenaikoina!
Muuttavat peukaloiset saapuvat Suomeen Keski-Euroopasta jopa aikaisemmillaan maaliskuussa. Linnut lähtevät pois vasta loka-marraskuussa. Talvien lämmittyä yhä useampi peukaloinen talvehtii myös Suomessa.
Jo huhtikuun alussa alkoivat ”peukaloisen” pihapiirissa laulamaan ja vilkkaasti lentelemään. Se johtui siitä, kun alueelle saapui useampi saman lajin lintu ja yksilöt alkoivat jakaa reviirejään. Samalla oli käynnissä kiivas pesäpaikojen valinta ja tekeminen.
Ja peukaloinen onkin yksi lintulaji kummallisuuksista. Näin siksi, että koiras tekee jopa kymmenenkin pyöreää pesää, erilaisiin kohteisiin. Koiras esittelee sitten tekemänsä pesät naaralle, joka valitsee niistä mieleisensä. Naaras pehmustaa pesän höyhenillä, naavalla ja karvoilla. Sinne lintu munii 6-8 pientä, valkoista munaa. Niitä naaras hautoo 13-20 vuorokautta.
Minäkin ihmettelin jo toukokuun alussa, kun pieniä pesiä alkoi ilmestymään marjapensaisiin, puun juurakoihin, puupinoihin, risukasoihin ja moniin myrskyn kaatamiin, maastoon jättämiini latvuksiin.
Tiuha oksaisiin kuusen latvoihin olikin naaraspeukaloisen valinnat kohdistuneet. Niihin alkoi muninta moneen. Muut pesät jäivät tyhjiksi. Moni saattaakin luulla tyhjien pesien johtuvat siitä, että haukat tai kissat ovat vieneet poikaset pesästä. Niin luulin minäkin vielä edellisenä kesänä, kunnes katsoin lintukirjoista tarkemmin peukaloisen elämästä ja puuhista.
Pesäpaikan valinnassa tiheään kuusen latvukseen, ilmenee naaraslinnun viisaus. Tiuhan oksaston sisään ei pääse muut linnut, eikä kissat ryöstämään munia ja vahingoittamaan poikasia.
Kohteen valintaan on vaikuttamassa ehkä sekin, että ruskeaksi kuivuneet kuusen latvukset ovat saman värisiä, kuin linnun oma höyhenpuku. Se varmentaa hyvän ja luonnollisen suojavärin.
Pihan reunoihin jättämieni kuusenlatvat ovatkin mahdollistaneet sen, että monta peukaloisperhettä laulelee ja lentelee piha-alueellamme sekä lähimetsässä. Keski-Euroopan talvehtimaan lähtevät marraskuulle saakka. Mutta toivottavasti moni jää koko talveksi. Tiheään kasvaneet suuret kuusipuut ja männyt tarjoavat hyvän suojan talvellakin.
Naaras ja koiras peukaloiset ovat väriltään samanlaisia. Samoin, eri ikäset. Selkäpuolelta punaruskeita ja vatsapuolelta valkoisen ruskahtava, tummalla ja ohkaisella poikkiraidoituksella. Pitkä nokka on hieman alaspäin kaartuva. Linnun pyrstö on lyhyt ja tavallisesti pystyssä. Siivet ovat lyhyet ja siksi peukaloisen lento on ”kuulamaista”, mutta kuitenkin nopeaa.
Kuvat: Pentti Hautala
