Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Kirjoitin joulukuun alussa laulujoutsenten äkkinäisestä, joukkomuutosta pois pesintäjärviltään. Ajankohtana, kun jokien, tulo- ja lähtölahdissa oli vielä sulaa vettä. Lisäksi jokiuomat virtasivat tuolloin vuolaasti avoimina.
Aikaisempina vuosina näin ei ole tapahtunut. Kansallislintumme ovat sinnitelleet yleensä näillä leveysasteilla pakkasissa ja pyryissä Viihtyneet aina niin pitkään talvisin, kun pieniäkin sulapaikkoja on ollut.
Yleensä joutsenet ovat myöskin lennelleet kotijärvilleen takaisin, kun suojasäitä on tullut talven pakkasten keskelle. Menneinä viikkoina ei niin ole tapahtunut, vaikka sulattavia sulasäitä on ollut.
Monet ovat arvelleet, että laulujoutsenet eivät uiskentele enää entiseen malliin kapeissa, sulissa vesiuomissa petojen pelossa. Sudet sekä ilvekset ovat alueella lisääntyneet ja siepanneet uomien reunoilla ja lumella varomattomasti liikkuneita lintuja. Tällaisista tapauksista on havaittu jääneen sulkia, sulkia ja verijälkiä.
Loppiaisen jälkeisinä lauantaina kuitenkin moni saatiin iloita. Näin ainakin Alavudella ja Töysässä, kun kansallislintujemme laulun kailotusta ja hieman ”rähinääkin”, kuului kuukauden tauon jälkeen. Kyseessä olivat muuttomatkalla, Lapin pakkasia etelään lämpimimpiin säihin muuttanet perheet.
Tutuilla levähdyspaikoilla kolme eri joutsenparvea viihtyi muun muassa, Ponnen- ja Riihonjärvien lumilakeudella. Noin 10 asteen pakkasessa linnut löysivät, ehkä menneiden vuosien muuttomatkan muistona, jäniksille ja linnuille, joutsenillakin tarkoitettuja jyviä. Niinpä kumollaan olleen veneen vierestä, tarjolla olevaa ruokaa nopittiin ahneesti. Sulana virtaava, läheinen joen uomakaan ei nyt kiinnostanut.
Tammikuun aurinkokin pilkisti pilvien välistä. Se hieman lämmittikin loisteellaan, kesää enteillen. -Siitä huolimatta linnut nousivat iltapäivällä siivilleen ja suuntaisivat laulellen kohti etelää.
Kuvat: Pentti Hautala
