Suomesta puuttuu lasten ja nuorten päihdeohjelma
Lasten ja nuorten päihdehoito on Suomessa sekavaa ja vaihtelee paljon alueittain. Tällä hetkellä ei ole olemassa valtakunnallisia tilastoja, ja alaikäisten päihdehoitoa koskeva tieto on hajanaista. Alaikäisten päihdeongelmaa lähestytään sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä kokonaisvaltaisesti, eikä ensisijaisesti päihdeongelma edellä. Vastuutahona päihdeongelman ja päihderiippuvuuden hoidossa on yleensä lastensuojelu. On hyvin sattumanvaraista ja riippuu lapsen tai nuoren asuinpaikasta, että minkälaista hoitoa hän saa päihdeongelmaansa, toteaa Kokoomuksen kansanedustaja Marko Kilpi.
Päihdeongelmien mahdollisimman varhainen tunnistaminen on tärkeää, koska silloin ongelmiin voidaan helpommin vaikuttaa. Päihdehoito edellyttää ongelmille altistavien ja niiltä suojaavien tekijöiden tunnistamista. Näin pystytäisiin ehkäisemään myös liitännäisongelmia, kuten mielenterveyden häiriöt, rikollisuus ja syrjäytyminen.
– Vakavasta päihderiippuvuudesta kärsivillä nuorilla päihteiden käyttö on yleensä vain yksi ongelma ja 40–60 prosentilla päihteitä käyttävistä 13–17 -vuotiailla on myös jokin mielenterveyden häiriö, Kilpi sanoo.
Vuonna 2019 yli puolet pojista ja lähes puolet tytöistä katsoi, ettei kannabiskokeiluihin liity lainkaan riskejä, tai että ne ovat vähäisiä. Lisäksi kannabiksen säännölliseen käyttöön liittyviä riskejä pieninä pitävien osuus on tasaisesti lisääntynyt. Myöskään ekstaasin ja amfetamiinin kokeilussa nuoret eivät näe yhtä paljon riskejä kuin ennen.
– Nykyään huumeet ovat liian monelle lapselle ja nuorelle osa jokapäiväistä elämää, Kilpi toteaa.
Psyykkisestä ja sosiaalisesta riippuvuudesta eroon pääseminen vaatii esimerkiksi arkirytmiin, uneen, syömiseen, harrastuksiin, kaveripiiriin, tunnesäätelyyn ja mielihyvän etsimiseen liittyviä muutoksia.
– Riittävän pitkä kuntoutusaika on keskeinen myös psyykkisen voinnin vakauttamisen ja perhesuhteiden edistämisen kannalta. Liian usein 90 vuorokauden erityisen huolenpidon jakso on aivan liian lyhyt aika kuntoutumiseen, Kilpi sanoo.
Tarvitsemme valtakunnalliset tilastot lasten ja nuorten päihdeongelmista ja tämän lisäksi tarvitaan päihdeohjelma, jonka kautta tarjotaan päihdehoitoa yhden luukun periaatteella, joka huomioi lapsen tai nuoren sosiaalisen ympäristön ja yksilöllisen kehitysvaiheen.
– Päihdeongelmaisia nuoria hoidetaan edelleenkin aikuisten päihdeongelmaisten seassa, eikä tämä ole ollut enää vuosiin käytäntönä psykiatrisessa hoidossa. Päihdeongelmaisten nuorten kohdalla se on. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla oikeus saada tehokasta ja oikea-aikaista päihdehoitoa asuinpaikaista riippumatta, Kilpi päättää.
Kansanedustaja Kilpi jätti asiasta kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle.
