Marja Lakaniemi ja Sonja Melari ovat äiti ja tytär, joilla on yhteinen harrastus ja intohimo: taiteen tekeminen. Kumpikin sekä maalaa että kirjoittaa.
Alajärveläinen Lakaniemi ja Helsinkiin Alajärveltä päätynyt Melari ovat koonneet yhdessä töistään näyttelyn Villa Väinölään Alajärvelle. Näyttelyn nimi on Hiljaisia hetkiä. Töiden yhteisinä nimittäjinä ovat hiljaisuus, pysähtyminen, rauha ja luonto. Mukana on maalauksia ja kuivapastellitöitä sekä Lakaniemen runoja ja Melarin pieniä lintuveistoksia.
Toimistosihteerin työstä eläköityminen antoi Lakaniemelle, 69, mahdollisuuden toteuttaa pitkäaikaisen haaveen tutustumisesta värien ja siveltimien maailmaan. Muutama vuosi sitten hän hakeutui kansalaisopiston kuvataidepiiriin, ja harrastus vei mukanaan.
”Alkutaipaleella oleva harrastukseni on pienten askelten ottamista. Uuden oppiminen tuottaa iloa.”
Lakaniemen työt ovat pääosin esittäviä, ja aiheet löytyvät usein luonnosta. Hän on myös innokas valokuvaaja ja käyttääkin välillä valokuviaan maalausten virikkeenä. Toisinaan työ alkaa syntyä muistikuvan ja tunnelman tai tunteen pohjalta.
Kirjoittaminen puolestaan on kuulunut Lakaniemen elämään kautta vuosien, pääasiassa runojen muodossa. Myös hänen runoissaan luonnon eri elementit ovat usein läsnä, konkreettisina tai vertauskuvina. Hänelle tuntuikin luontevalta yhdistää näyttelyssä kaksi sydäntä lähellä olevaa asiaa.
”Mukaan valikoituivat runot, jotka jollain tavalla keskustelevat esillä olevien töiden kanssa, tukevat ja syventävät toinen toistaan. Luonto on ollut minulle lapsesta lähtien tärkeä ja läheinen. Maalatessa tai kirjoittaessa käy usein samoin kuin luonnossa, aika katoaa ja mieli rentoutuu.
Töilläni, erityisesti runoilla, pyrin välittämään kokemustani ympäröivästä maisemasta ja paikastani siinä.” Melari, 42, on harrastanut piirtämistä ja maalaamista lapsesta saakka. Muutama vuosi sitten hän aloitti jälleen aktiivisemman tekemisen, ja nyt harrastus vie vapaa–ajasta suuren osan. Ammatiltaan Melari on toimittaja.
”Käytän töissäni paljon symboliikkaa yhdistettynä luonnon elementteihin. Tasapainoilen vakavuuden ja leikkisyyden sekä keveyden ja synkkyydenkin välimaastossa, tavoitellen nimenomaan elämän samanaikaista kipeyttä ja kauneutta.”
Lakaniemen ja Melarin töiden aiheissa toistuvat hiljaisuus ja pysähtyminen, niin luonnon äärellä kuin ihmisen itsensä sisällä, elämän pienissä hetkissä tai suurissa taitekohdissa.
”Teemme erilaisia töitä, mutta tavoittelemme niissä paljon samanlaisia asioita. Tämä yhteinen teema löytyi töitä tarkastelemalla aika helposti.”
