Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Taas on ne ajat Suomen suvessa, kun marjat mansikka-maalle, metsissä sekä nevoilla ovat kypsyneet ja kypsyvät lähiaikoina. Ja odottavat poimijaansa. Monipuolista hyöty-liikuntaa onkin tarjolla luonnossa kaikille halukkaille! Tällaisia halukkaita hikoilijoita, heinäkuun helteissä ja lomapäivinä on kuitenkin yhä vähemmän.
Marjastajien vähenemisen olen havainnut omakohtaisesti tänä kesänä ainakin nevoilla. Ainostaan yhden toisen henkilön olen nyt nähnyt nevalla. Hillan – lakan kerääminen onkin, marjastuksessa eniten voimia ja kuntoa vaativaa ja nostattavaa hyötyliikuntaa.
Luojako on luomisen työssään järjestänyt jo niin, että arvokkain marja on myöskin kerättäessä kovimman vaivan vaativaa?
Nevoilla ole itse käynyt kahtena päivänä. Alkuun meinasin jättää tämän kesän kokonaan soilla tarpomisessa väliin, kun poimin viime kesänä lakkaa noin 50 kiloa. Niitä on vielä jäljellä, vaikka olen lahjoittanutkin monelle.
Varsinkin Ähtärin soilla on hillaa kohtalaisesti, mutta ei niin runsaasti kuin viime kesänä. Kahden päivän aikana keräsin kypsiä yli 10 kiloa, ja se riittääkin tällä kertaa. Marjat olivat hyvin kypsyneet viime viikonvaihteessa. Raakileitakin näytti vielä olevan myöhäisemmin poimijoille tulossa. Se oli hieman ihmeellistä, kun useilla edellisten kesien hyvillä marjapaikalla ei ollut ”suppujakaan”.
Poimittavia ja puolikypsiksi mustikoita huomasin nevojen reunamilla ja vesikuuroja saaneissa metsiköissä olevan kohtalaisesti. Niitäkään ei ole niin runsaasti, kun kahtena edellisenä kesänä. Mustikan poimitaan kannattaa kotikäyttöön keräävän rientää vasta heinäkuun viimeisellä viikolla. Näin ei tarvitse raakojen kanssa hermoilla.
Puolukasta saa todeta samat sanat, että niitä tulee niukemmin mitä viime kesänä.
Kyllä nytkin kannattaa suunnata marjoja keräämään!
Kuva: Pentti Hautala
