Teksti: Mervi Nieminen / Lumivaara seura ry
Kaunista Laatokan rannikkoa, jylhiä vaaroja, vehmaita lehtoja ja käen kukuntaa. Sitä on Lumivaara, kunta, joka jäi rajan taa 1944.
Sen asukkaille osoitettiin uudet asuinpaikat Etelä-Pohjanmaalta sekä Keski-Suomen puolelta. Lumivaaralaisia perheitä muutti Alavudelle noin 70, Virroille 62, Jalasjärvelle 56, Töysään 30, Peräseinäjoelle 25, Ähtäriin n.20, Multialle 22, Keuruulle 15. Joitakin perheitä asettui myös Pihlajavedelle, Pohjaslahdelle sekä Pylkönmäelle.
Jonkin verran lumivaaralaisia jäi myös evakkoetappi Ylivieskaan ja Kalajoki-laakson muihin kuntiin.
Itsenäinen Lumivaaran kunta perustettiin v. 1923, jolloin kymmenen kylää erosi suurpitäjä Jaakkimasta.
Suurin osa lumivaaralaisista sai elantonsa pientiloillaan maa- ja metsätaloudesta ja Laatokka antoi monille lisätuloja kalastuksesta. Uuden kunnan vilkas rakennustoiminta loi työpaikkoja, samoin työtä antoivat sahat ja myllyt. Pientä osaa työllistivät muun muassa kaupan ala sekä käsityöläisyys. Monessa kylässä oli oma osuuskassa sekä -meijeri.
Jokaiseen kylään saatiin kansakoulu, oli kyläkirjastoja sekä useita taloudellisia ja harrastuksellisia yhdistyksiä, joissa oli vilkasta toimintaa.
Kesällä 1936 syttyivät kunnassa ensimmäiset sähkövalot.
Oma kirkko Lumivaaraan saatiin v. 1935; jo aiemmin oli perustettu sekä luterilainen että ortodoksinen hautausmaa.
Kaiken kaikkiaan lumivaaralaiset elivät sen ajan mittapuulla aivan tavallista pienen pitäjän elämää.
Kunnes talvisota marraskuussa 1939 muutti kaiken ja maaliskuun 1940 rauhanehtojen mukaan väen oli lähdettävä kodeistaan. Suurin osa lumivaaralaisista kuljetettiin Perä-Pohjolaan; Kemin, Simon, ja Tornion vaiheille, jopa Karunkiin asti.
Uusi juhannuksena 1941 alkanut sota johti pian Karjalan takaisinvaltaukseen ja ensimmäiset lumivaaralaiset palasivat takaisin kotiin heti luvan saatuaan jo alkusyksystä.
Alkoi uudelleen rakennuksen ja kunnostustöiden aika. Koulut aloittivat toimintansa ja palvelujakin saatiin toimimaan. Kesällä 1943 olivat lähes kaikki lumivaaralaiset palanneet kotiin, poislukien tietysti rintamalla olleet miehet.
Kunnes syyskuussa 1944 tuli käsky lähteä uudelleen. Tällä kertaa lumivaaralaiset evakuoitiin Kalajokilaakson kuntiin ja sekä silloisen Vaasan läänin pohjoisosiin.
21.9.1944 klo 12 oli kaikkien oltava Moskovan rauhan rajan takana.
Hiljaisuus laskeutui Lumivaaran ylle, se laskeutui koko Karjalan ylle. ”Meidän kanssamme poistui sieltä elämä” (Irja Ahokas)
Lumivaara ehti olla itsenäisenä kuntana vain 21 vuotta. Kunnan toiminta loppui virallisesti 10.10.1948
Asutustoiminta ohjasi lumivaaralaiset alussa mainituille paikkakunnille ja elämää aloiteltiin taas uudelleen.
Ikävä kotiin, kaipuu Karjalaan, muistot, koko eletty elämä. Niitä ei voinut kukaan viedä eikä niitä voinut ymmärtää kuin toinen saman kokenut.
Karjalaiset halusivat tavata toisiaan, muistella yhdessä entisiä aikoja, puhua omaa murretta. He alkoivat uusissa kotikunnissaan perustaa Karjalaseuroja ja myös omien pitäjiensä pitäjäyhdistyksiä.
Vuonna 1948 perustettiin valtakunnallinen pitäjäseura, Lumivaara-Seura ry. Samana vuonna perustettiin myös Lumi-Säätiö. Etelä-Suomeen muuttaneet perustivat v.1971 Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry:n.
Kaikki nämä yhteisöt ovat osaltaan pitäneet yllä lumivaaralaista ja karjalaista perinnettä erilaisten toimintojen muodossa. Seurat ovat julkaisseet mm. Lumivaaran historian, useita kyläkirjoja ja muuta materiaalia sekä järjestäneet Lumivaara-juhlia vuorovuosina.
Kun raja viimein v. 1991 avautui, alkoivat seurojen järjestämät suositut kotiseutumatkat Lumivaaraan. Luterilaiselle hautausmaalle on pystytetty muistomerkki samoin sankarihautausmaalle. Sinne on lisäksi laitettu uudet valkoiset ristit nimineen ja nyt se näyttää lähes samalta kuin v.1944. Lumivaaran kirkossa on pidetty mm. Karjalasta lähdön 60-vuotis muistojuhla v. 2004. Matkojen aikana on vietetty syntymäpäiviä ja onpa kuvattu dokumenttifilmikin.
Seurat ovat toteuttaneet lukuisia erilaisia lumivaaralaisen kulttuurin säilyttämiseen ja siirtämiseen uusille sukupolville tähtääviä kursseja ja hankkeita vuosikymmenien saatossa.Lumi-Säätiö on ollut omien toimiensa lisäksi mukana antamassa usein rahallista tukea näiden toteuttamisessa.
Vuosikymmenet ovat kuluneet ja uudet sukupolvet ovat kukin vuorollaan vieneet lumivaaralaista perinnettä ja kulttuuria eteenpäin.
Nyt on aika juhlia Lumivaaran perustamisen 100-vuotista merkkihetkeä.
Juhlapäivä on 17.9.2023 Jalasjärvellä.
Kokoonnumme klo 10 messuun Jalasjärven kirkkoon. Siellä ovat käytössä Lumivaarasta evakuoidut ehtoollisvälineet ym. kirkkoaarteet, jotka Lumi-Säätiön toimesta on restauroitu ja lahjoitettu Alavuden seurakunnalle.
Messun jälkeen laskemme seppeleet sankarihautausmaan ja Karjalaan jääneiden muistomerkeille.
Siirrymme seurakuntatalolle ruokailuun, jonka jälkeen alkaa pääjuhla n. klo 13.
Kuulemme ja näemme monenlaista ohjelmaa; useilla esiintyjillä on lumivaaralaiset juuret.
Ohjelman jälkeen juomme piiraskahvit. Tapaamme tuttuja ja sukulaisia ja vietämme yhteistä aikaa. Ruokailu, kahvi ja ohjelma 30 €/hlö; käteismaksu. Lisäksi myymme arpoja sekä Lumivaara-Seuran tuotteita.
Juhlan lisäksi Jalasjärven kirjastossa on 1.-29.9.2023 esillä Lumivaaraa ja Lumivaara-Seuraa esittelevä näyttely. Sinne kokoamme katseltavaksi Lumivaarasta mukana tuotuja esineitä, joiden tarinoita kerrotaan näyttelyluettelossa. Lisäksi esillä on valokuvia, karttoja, kirjoja, tekstiilejä yms. Katsottavana on myös kaksi power point-esitystä Lumivaarasta.
Näyttelyn avajaiset ovat pe 1.9.2023 klo 12 kirjaston lehtilukusalissa. Näyttelyyn voi tutustua kirjaston aukioloaikoina : ma-to 10-19, pe 10-16, la ja su suljettu. Omatoimikirjasto on avoinna joka päivä 7-21
Tervetuloa toivottavat Lumivaara-Seura ry ja Jalasjärven Karjalaseura
