Jarkko Ruohola/ J-Pnews
Virrat
Virtain vanhainkodin tuhoisesta tulipalosta tuli tänään tiistaina 23.1.2024 kuluneeksi 45 vuotta.
Virtain palo on Suomen toiseksi eniten ihmishenkiä vaatinut tulipalo. Palossa sai surmansa 27 vanhusta. Palaneen vanhainkotirakennuksen paikalle vuonna 1989 paljastetulla muistomerkillä Virtain Jäähdyspohjassa järjestettiin pienimuotoinen muistohetki Virtain kaupungin ja seurakunnan toimesta.
Reijo Herranen käytti tilaisuudessa palossa menehtyneen omaisen puheenvuoron. Hänen äitinsä oli yksi uhreista. -Kuulin palosta autoradiosta, kun vei poikaamme Kimmoa aamulla kahdeksan jälkeen päiväkotiin. Hetken uutisia kuunneltuani tajusin, että tuo uutinenhan tulee Virroilta, kertoi Reijo Herranen ennen tilaisuuden alkua JPnews-lehden toimittajalle.
Hän lähti heti pojan vietyään ajamaan Jäähdyspohjaan, mutta viranomaiset tulivat vastaan, eikä hän päässyt kovin lähelle tapahtumapaikkaa. Silloin palopaikalla oli enää jälkisammuttajia ja savuavia raunioita, josta rakennuksen toinen pääty oli säilynyt ehjänä. Sieltä saatiin jotain henkilökohtaista tavaraa vähän, myöhemmin toimitettuna ja kovasti haisevana, mm. käsilaukku ja herätyskello- Äitini oli vanhainkodin yleisellä puolella ja liikuntakykyinen. Hänet löydettiin ulko-oven sisäpuolelta ensimmäisenä ulospyrkineenä. Hän oli ollut ulkoisesti hyvässä kunnossa, mutta häkä ja savu olivat hänet taivuttaneet, muisteli Reijo Herranen.
Vanhainkodin palo ja äidin kuolema olivat Herraselle suuri järkytys. -Äiti oli 76-vuotias, elämän koettelemukset ja sairastumiset kokeneena, olisin toivonut hellemmän tavan lähteä, oli ollut pojan toive.
Reijo Herranen kertoi, että hän on käsitellyt asiaa paljon joutuessaan kertomaan äitinsä kohtalosta ensin muualla asuneille sisaruksilleen ja sukulaisilleen ja tiedon levitessä myös tuttaville ja asiakkaille. –
Olen pystynyt käsittelemään ja hyväksymään asian sekä tekemään surutyötä omalla tavallani. Puhuminen on auttanut. Vuosipäivänä tapahtumat tulevat kuitenkin mieleen, avasi tuntojaan Reijo Herranen.
Seurakunnan tervehdyksen tilaisuuteen toi vs. kirkkoherra Jukka Taskinen. -Kristittyinä tiedämme, että meillä ei ole vastausta silloin kun kärsimys syvemmin koskettaa. Joudumme kääntymään Jumalan puoleen ja kysymään, onko Jumala unohtanut armonsa? Näin kristitty tekee uudelleen ja uudelleen. Huutaa Jumalan puoleen! Miksi? Voimme tehdä niin kuin psalmissa 23.
-Huuto Jumalan puoleen on ihmiskunnan historiassa koettu uudelleen ja uudelleen vaikeiden hetkien ja kärsimysten hetkellä ja nämä tunnot olivat varmasti Virroilla mitä väkevämmin läsnä 45 vuotta sitten. Jos sinä päivänä ihmismieli kykeni ymmärtämään tapahtunutta. Nämä kuluneet 45 vuotta on Virroilla kannettu näin muistoa. Välillä niin, että se on sanoiksi puettu ja välillä niin, että on oman sydämen tasolla asian äärellä oltu, arvioi virtolaisten tuntemuksia Jukka Taskinen. -jr
