Katteluksen ja Hakojärven kylätaloissa.. ALAVUDEN KINKEREILLÄ

0
Alavuden seurakunnan Töysän alueen kappalainen Juha Martikainen. Kuva: Pentti Hautala.

Pentti Hautala/ J-Pnews
ALAVUS/ TÖYSÄ

Kinkerit kuuluivat aina 2000-vuosituhannelle saakka jokaisen evankelis- luterilaisen kirkon seurakunnan suosituimpaan toimintaan. Koolle kokoonnuttiin taloihin ja kouluihin suurilla joukoilla. Ainakin maaseudun jokaisella kylällä kerran vuodessa. Kinkerit olivat vuoden kohokohtia.

Esimerkiksi Lapualla perinnettä on vaalittu aktiivisimmin koko Suomessa. Vuonna 2020 lapualaiset kokoontuivat 35 kinkeritilaisuuteen. Mutta tänä vuonna ei kertakaan, kun kaikki on siirretty ensi vuoteen.

Virtuaalikinkerit on netin välityksellä kuitenkin Lapuallakin toimitettu tänäkin vuonna.

Tällä vuosituhannella on kinkeriperinne hiipunut monissa seurakunnissa melkein kokonaan. Alavudella kuitenkin vielä vähän perinne elää. Nyt lokakuussa on oltu koolla Alavuden Katteluksen ja Töysän Hakojärven kylätaloilla.

Korona on kiusannut tartunnoinkin Hakojärven kylää ja koulua. Kylätalossa kinkereille saatiin kokoontua kuitenkin väljästi suuren liikuntasaliin. Kuva: Pentti Hautala

Perinteisen tavan mukaan kinkerien aluksi juotiin kahvit kastamisineen ja samalla keskusteltiin ajankohtaisista asioista. Korona oli nyt vapaassa sanassa pääaiheena ainakin Hakojärvellä. Onhan hakojärveläisiä sairastanut tautia ja moni joutunut olemaan karanteenissa.

Koulun johtaja opettaja Ari Hakola kertoi poikansa sairastaneen koronan ja hän itse on joutunut olemaan kahdesti karanteenista. Toinen tapaus johtui siitä, tartunta todettiin samassa autossa olleelle pelijoukkueemme jäsenellä.

-Ihme ja kumma minä itse en kuitenkaan ole tartuntaa saanut, vaikka yhdessä poikani kanssa liikuttiin. Poika ja pelijoukkueen jäsenet, selvisivät sairaudesta hyvin.

-Aina on minusta otetut näytteeni olleet puhtaita, ihmetteli Ari itsekin.

Alavuden Töysän alueen kappalainen Juha Martikainen murehti avauspuheessaan koronan vaikuttaneen jokaisen elämään menneen 1,5-vuoden aikana.

-Ihmisen kohtaamisesta on tullut koronaikana vaarallista. Monet ihmiset ovat jääneet yksin koteihinsa. Ei ole tavattu läheisiä, eikä ystäviä. Samalla on pienetkin pelon aiheet herättäneet syviä tunteita ja epävarmuutta, kun joutuu kohtamaan ne kaikki yksin.

-Huolena on, mitä minulle ja läheisilleni tapahtuu?

-Pelko on ominaista meille ihmisille. Korona ja sen aiheuttamat pelkotilat koskettavat meitä kaikkia. Raamatusta ja psalmeista saa kaikki kuitenkin paljon rohkaisua. Esimerkiksi Davidin psalmeissa tulee esiin hyvin hätä ja pelko. David on osannut kirjoittaa niin, että se pätee sekä puhuttelee ja lohduttaa meitä vielä tuhannen vuoden jälkeenkin, muistutti Martikainen.

-Jumalan avulla ei kenenkään tarvitse olla yksin. Yksinäisyyden pelot saa Jumalan ja myös lähimmäisten kanssa jokaisessa elämän tilanteessa. Saamme tavallaan ovet auki, muistutti Juha.

OVET AUKI KIRKON STRATEGIANA…

Samalla Martikainen johdatti kuulijat sanoillaan Suomen evankelis- luterilaisen kirkon uuteen strategiakauteen. Kirkkohallituksen päättämä teema kestää vuoteen 2026 saakka.

-Strategian nimenä on: Ovet auki. Ovet on pidettävä auki. Lähdettävä liikkeelle ihmisten keskuuteen ja kutsuttava ihmisiä sisään.

-Kirkon ovet eivät voi olla kenellekään kiinni. Tässä ajassa ovien auki pitäminen on erityisen tärkeää. Kirkon tehtävä ei ole pelkästään avata ovia tässä maailmassa, vaan avata ovet Kristuksen kautta taivaaseen. Siihen vaaditaan rohkeutta, näkyä, tahtoa ja yhteistä sitoutumista.

– Paikallisesti on arvioitava, miten yhteisiä tavoitteita voidaan parhaiten edistää. Kaikki yhteiset valinnat eivät kosketa seurakuntia, kirkollisia järjestöjä tai Kirkkohallitusta samalla tavoin. Taustalla vaikuttavat ilmiöt ovat kuitenkin jossakin muodossa totta eri puolilla Suomea. Kirkossa tarvitaan yhteinen tahto, yhteisten ongelmien ratkaisemiseen. Strategia pyrkii auttamaan tässä tehtävässä.

Erityisesti kriisitilanteista, kuten nyt korona- pandemian aikana, kirkon merkitys korostuu turvan, toivon ja lohdutuksen antajana.

Kinkereillä veisattiin perinteiseen tapaan paljon virsiä. Kanttori Paula Setälä esitteli kiinnostavasti, jokaisen virren taustoja. Kuva: Pentti Hautala.

Hakojärven kylätalollakin laulettiin monia harvinaisempia, uuden virsikirjan ”suurinumeroisia” virsiä, kanttori Paula Setälän säestyksellä ja johtamana. Paula selvitteli ja soitti virsiä tutuiksi aina ennen yhteistä laulantaa.



Korona-kartta 700x

JÄTÄ KOMMENTTI