Yksi suurimpia uhkia sosiaali- ja terveyssektorin toimivuudelle on työntekijäpula. Ongelmaan on tartuttava valtakunnallisella tasolla ja lisättävä työn houkuttelevuutta panostamalla työhyvinvointiin ja työn kuormittavuuden vähentämiseen.
Hoitohenkilökunnan työssäjaksamisesta on pidettävä huolta, ja palkkaus ja työsuhdeasiat on saatava kuntoon. Työn ja perheen yhteensovittamiseen tarvitaan hoitoalallakin joustavia järjestelyjä ja mahdollisuuksia osa-aikatyöhön.
Joustot mahdollistavat myös jo eläköityneiden ammattilaisten ja alalle opiskelevien työnteon. Tämä potentiaali on tärkeää hyödyntää työvoimapulan ratkaisemiseksi.
