Pentti Hautala
Olen jo kirjoittanut tästä aiheesta taannoin valtakunnallisiinkin lehtiin. Mikään taho ei ole kuitenkaan ryhtynyt vastuullisesti toimeen, petollisten kaupustelijoiden toimintaan tosissaan toppuuttelemaan.
Monenmoinen ”yritystoiminta” on lisääntynyt viime vuosina erityisesti ulkomaalaistaustaisten henkilöiden tekeminä. Rehellisen toiminnan lisäksi on mukana vilpillistä petoskauppaa, joka onkin kehittynyt eniten.
Yhä usempien kaupppaliikkeiden ynnä muiden piha-alueilla tulee hihastamme nykimään kaikenlaisen tavaran pakkomyyjää. Näiden hämärämyyjien yleisimpiä artikkeleita ovat muun muassa aggregaatit, työkalut, porakoneet, puukot, veitset, kiikarit, nahakatakit, kellot jne.
Petollisen kaupan tunnusmerkit omaava toiminta on saanut jatkua ja lisääntyä maassamme jo monien vuosien ajan. Mikään taho, jostakin kumman syystä, ei ole puuttunut siihen? Johtuuko tämä siitä, että petetyksi tulleet tuhannet henkilöt kärsivät hiljakseen tappionsa. Ilmoitustaan ei esimerkiksi virkavallalle monikaan kehtaa tehdä. ”Manataan omaa typeryyttä”.
Lähes kaikilla myyjillä on useimmiten samat valheet;milloin ”On kiire lentokoneeseen ja perheen luokse.” ”Rahaa tarvitaan sairaan lapsen hoitoon”.”Tavara ei mahdu mukaan koneeseen, niin saatte ostaa nyt tämän pilkkahinnalla”.
Näin onkin sitten moni sinisilmäisesti maksanut moninkertaisen hinnan ala-arvoisista ja jopa viallisista ”ilman takuuta” kauppatavaroista. Kaupat on tehty puolittain säälistä ja kovan painostuksen alaisena.
Tiedossa on, että aggregaateista on puuttunut jopa kokonaan käämitys, moottori rikki ym. Tapauksia on, että joku on maksanut yli 1000 euroa toimimattomosta laitteesta. Hyvin yleistä on myös se, että tunnusmerkkitarroilla koneista on meikattu aivan eri valmistajan laite ja tehokin on ilmoitettu aivan joksikin muuksi, kuin mitä sen alkuperäisesti kuuluisi olla.
♦ ♦ ♦ ♦ ♦ ♦ ♦ ♦ ♦ ♦ ♦ ♦
Omakohtaisia kokemuksiakin tästä kaupanteosta minullakin on:
– Autoliikeen pihassa Tuurissa keskuteltiin pihasaunoista. Paikalle kurvasi kiireellä kaksin kappalein huonosti Suomen kieltä puhuvaa pientä miestä. Takapenkillä heillä oli komea valkoinen aggregaatti. Tehokas, sekä startti ja kaikki hienoudet.
Lentokoneeseen oli kiire ja ”sähköntekijä” ei mahdu mukaan, Hinta hyvin ”halpa” 1100 e. Viereen pysähtyi sitten ”mersu” ja miehet ryhtyivät oitis kauppaamaan konetta. Mersumies kehui konetta ja lupasi siitä 1000 euroa ja lähti hakemaan automaatista käteistä rahaa. Kun, ehkä aggregaatin kavereina toimiva ”hintatietoinen ostaja” ei palannut enää paikalle pankkiautomaatilta, niin minulle ja muille paikalla olijoille hinta halpeni 600 euroon.
– Minä mainitsin, että aggregaattia on kyllä meinattu meille hankkia.
Näytin lompsaani, että käteistä rahaa on mukana vain 350 euroa. Ehdottivat ”fiksusti”, että lainaisin rouvaltani tai paikalla olevalta tutultani 100 euroa lisää.
Kun siiryin sitten autoni luo, niin kaksi miestä kantoi koneen minun autooni. ”Saat sillä 350 eurolla, joita näytit”! Sanoin, että en luvannut mitään ja tarjosin kuitenkin 220 euro. Toinen vierasmaalainen kävi vähän käsiksikin yrittäen siepata lompsani, joka putosi maahan levälleen. Samalla paljastui sieltä kuvallinen lehdistökorttini. Miehet säikähtivät sitä. Otin samalla kameran käteeni ja lupasin ottaa kuvan heistä.
Kauppiaille tuli sitten todella kiire ”lentokoneeseen” minun 220 euroni kanssa,manaillen mennessään. Aggregaatti lähti komesti kotona käyniin, mutta sähköntuottaminen vaati kuitenkin vähän tinaamista.
Tapauksesta viisastuneena kohtelin itse kaltoin kiikarikauppiasta kaupan parkkipaikalla
—Istuin jo autossa, kun mies kiirehti kauppammaan kiikaria. Havaitsin sen olevan satojen eurojen arvoinen kapine. Kiikarin hinnaksi ilmoitettiin ainostaan satanen. Lupasin 30 euroa ja otin rahat esille.
Myyjä laski hinnaksi 50 euroa ja sanoi hakevansa aina jokaiselle uuden, pakkauksessa olevan kiikarin. Kun olin lähdössä, niin myyjä innoissaan otti rahat minulta ja lähti autostaan hakemaan uutta.
Minä kuitenkin huikkasin hänelle, että minulle kyllä kelpaa tämä vanhakin. Lähdin samalla ajamaan. Mies huusi, että ei esittelykiikaria saa ottaa. Mutta vastasin, että minulle kelpaa tamäkin ja ajoin pois paikalta.
Tiesin, että tuttuni oli ostanut aikaisemmin 50 eurolla pakkauksessa olevan, todellisuudessa10 euron arvoisen, kiikarin.
Nämä kauppiaat tekevät kiikareillaan hyvät tilit, kun esittelevät satojen eurojen kiikareita ja antavat huijatuksi tulleelle ostajalle muutaman euron arvoisen muovikiikarin, hienoissa pakkauksissa.
Neuvona haluan antaa kaikille, että parhaan pitää jos ei ryhdy minkäänlaiseen yhteistoimintaan huijareiden kanssa. Kauppaliikkeistä saa laatu- ja takuutavaraa halvemmalla ja vaihto-oikeuden, jne.
Se tässä petoskauppiaiden toiminnassa ihmetyttää, miksi poliisi-, tulli- tai verottaja eivät puutu aktiivisesti asiaan. Ainakin kannattaisi kuulostella, mistä myytävä tavara on peräisin. Onko tavaratt varastettu, tai ostettu viallisina hylkynä, jotka myydään ihmisille ehjänä monikertaisella voitolla: Petoskaupalla!
(Kuvat Pentti Hautala)
