Jukka Ylikarjula (kok), talousjohtaja, Kokkola
Sote on sekaisin ja se pitäisi korjata. Tätä mantraa hoetaan tänään ja niin on hoettu jo vuosia.
Mikä siis mättää ja mitä nykymallissa pitäisi muuttaa? Mitä on Sote vuonna 2030? Tänä päivänä kritisoidaan, että hyvinvointialueiden rahat eivät riitä palveluiden järjestämiseen.
Valtiolta toivotaan kiireellisesti lisää rahaa nykyisten palvelujen, rakenteiden, seinien ja hallinnon ylläpitämiseen. Ei oikein tiedetä taikka kyetä päättämään, että mistä pitäisi säästää, mihin pitäisi panostaa, mitä järjestää itse ja mitä ostaa sote-yrityksiltä.
Entäpä jos ajattelisimme positiivisesti ja rakentavasti puhuessamme sotesta. Meille kaikille tärkeästä asiasta. Lääke- ja hoitotiede kehittyvät ja teknologia tuo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Lähtökohta on hyvä, sillä Suomessa on jo nyt maailmanluokan sosiaali- ja terveyspalvelut ja olemme yksi maailman osaavimmista kansoista.
Nykyinen sote- ja hyvinvointialueen malli ei ole toimiva. Sen piti olla kustannustehokas ja demokraattinen, mutta se onkin kallis, byrokraattinen ja epädemokraattinen. Alueiden keskinäinen kilpajuoksu jatkuu entistä kiivaampana ja ihmisiä kielletään menemästä lähimpään toisen alueen keskussairaalaan. Hoitoketjut ovat sekavia etenkin vanhustenhoidon osalta.
Suomen tasolla arvioituna hyvinvointialueet ovat aivan liian eriarvoisia ja isojen yliopistosairaalan omaavien hyvinvointialueiden sekä ministeriöiden asema on ylikorostunut.
Suomeen riittäisi jatkossa 5 hyvinvointialuetta, jotka kävisivät vuosittaiset tulosneuvottelut ministeriöiden kanssa.
Nykyisin neuvotteluja käyvät kaikki 23, joten toimintamalli on työläs sekä valtion että alueiden näkökulmasta. Tulevaisuuden 5 hyvinvointialuetta muodostettaisiin nykyisten erva-alueiden mukaisesti, mutta ”hyvinvointiyhtymän” päätöksenteko organisoitaisiin aluedemokratian pohjalta.
Aluevaalit, joissa valittaisiin aluevaltuustot, käytäisiin nykyisen vaalitavan mukaisesti eli maakunnittain taikka nykyisten hyvinvointialueiden jaon pohjalta. Kukin aluevaltuusto valitsi väestöpohjaansa perustuvan edustajamääränsä oman hyvinvointialueensa yhteiseen päätöksentekoon.
Uudistus pakottaisi alueet vahvaan vuorovaikutukseen, työnjakoon ja taloudelliseen yhteistyöhön. Se olisi myös kansalaisille eduksi, kun ihmisiä juoksutettaisiin nykyistä vähemmän yli hallintorajojen.
Hyvinvoinnin, palvelujen ja talouden kolmiyhteyden tasapainon vaaliminen on haastavaa. Suomella ei ole varaa nykyiseen sotemalliin ja alueelliseen byrokratiaan. Sote 2030 on kuitenkin positiivisesti ratkaistavissa.
