Kesällä 2022 Ähtärin matkailualueen maastossa on tehty töitä hartiavoimin ja kirjaimellisesti ruohon-juuritasolla lupiinin, jättipalsamin ja kurtturuusun torjumiseksi.
Ähtärin kaupungin puistotoimi on osana omaa toimintaansa poistanut kurtturuusua istutusalueilta, ja niittänyt lupiinia. Mutta koska vieraslajeja on havaittu hajallaan pitkin poikin aluetta, ja metsissäkin, työtä on tehty myös vieraslajitorjuntaan keskittyvän hankkeen toimesta. Hanke on nimeltään Haitallisiksi säädettyjen vieraslajien torjuntaa Ähtärin matkailualueella 2022. Mutta mistä tässä touhussa oikein on kyse, tai eikö tämä asia hoituisi aivan itsestäänkin?
Vieraslajeissakin on sekä hyvää että pahaa
Ihminen on tuonut Suomeen kasveja, joista on paljon hyötyä, kuten omena ja peruna. Omenaa yritettiin viljellä meillä jo 1500- luvulta alkaen, mutta alku oli hankalaa, sillä liian kova talvi palellutti käytettävissä olevat, ulkomailta tuodut taimet. Omenista siemeniä kylvämällä ja kokeilemalla, ”huteja ja osumia”- menetelmällä, saatiin kuin saatiinkin lajikkeita, jotka sopivat tänne. Yksi ihana esimerkki on ähtäriläinen omenalajike ’Mummon puu’. Peruna puolestaan tuotiin Suomeen suhteellisen myöhään, 1700- luvulla. Nykyään jos perunapussi leviää kauppareissulla tienposkeen, peruna voi siinä itää ja kasvattaa varsiakin. Perunan varret kuitenkin hyytyvät viimeistään ensimmäisiin pakkasiin, ja metsän eläimet käyvät mussuttamassa keltaiset herkulliset tärkkelyspitoiset maavarren mukulat suihinsa, mikäli niitä on ehtinyt sinne kasvaa.
Valitettavasti jotkut ihmisen tuomat kasvit pyrkivät dominoimaan ja jättävät muun kasvillisuuden varjoonsa – tällaisia ovat esimerkiksi komealupiini, jättipalsami ja kurtturuusu. Esimerkiksi lupiinin juurakot ovat isoja, mutta eivät näytä täällä maistuvan millekään otukselle. Lupiinin tiedetään olevan myrkyllinen kasvi. Onkin tärkeä osata erottaa toisistaan lajit, jotka ohjataan torjuttaviksi lakisääteisesti, ja että niiden torjuntatyö katsotaan valtakunnan ja EU:n tasolla niin tärkeäksi, että sille myönnetään julkista tukea.
Hankkeen toteutus on ollut mahdollista talkoovoimin
Valtio tukee hankkeen toimintaa Kainuun ELY- keskuksen myöntämän hanketuen avulla, ja sitä hallinnoi ja toteuttaa Ähtärin Zoo Resort Oy osa-aikaisen tekijän ja talkooväen voimin. Tuettava toiminta sisältää vieraslajien torjuntaa, jätehuoltoa, sekä opetustyötä. Hankkeen toimintana on poistettu metsien reunasta hajaesiintymiä luontoarvoiltaan arvokkaitten alueitten tuntumassa, sekä estetty vieraslajien leviämistä syvemmälle metsiin.
-Työtä tehdessä on päässyt lähietäisyydeltä näkemään perhostoukkia ja kovakuoriaisia, sekä lupiinien alta paljastuville niittykasveille heti nälkäisinä lennähtäviä perhosia ja kimalaisia, ja alueella on myös salaperäisiä kolo- ja lahopuita asukkaineen, toteaa hankevetäjä Tiina Tarkkonen tyytyväisenä. Tarkkonen on jakanut Facebook-ryhmissä faktatietoja, kuvia ja hankkeen vaiheita, vastaillut ihmisten puheluihin, sähköposteihin ja kyselyihin kylän raitilla. Paikallislehdissä on julkaistu hankkeesta aiemminkin tietoa, samoin hankkeelle luoduilla nettisivuilla www.vieraslajit.fi.
Kasvillisuuden yksipuolistuminen vaikuttaa myös hyönteisiin
Haitallisiksi säädettyjen vieraslajien poistaminen ja leviämisen estäminen on työtä luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Esimerkkinä komealupiini, joka tuotiin Eurooppaan USA:sta 1820- luvulla, ja Suomeen reilu sata vuotta sitten. Sitä pidettiin komeana koristekasvina, jota kylvettiin tarkoituksella maanteiden varsille, josta se lähti leviämään itsekseen, ja homma lähti ns. lapasesta. Kun kasvillisuus yksipuolistuu vieraslajien myötä, se vaikuttaa myös kasveja hyödyntäviin hyönteisiin.
Maanomistaja on vastuussa omistamastaan alueesta
Hankkeen virallisilta sivuilta, www.vieraslajit.fi löytyy hyvin ja helposti tietoa torjunnan kohteena olevista komealupiinista, jättipalsamista ja kurtturuususta. Vieraslajien, myös haitallisiksi luokiteltujen, lista on paljon pitempi. Sivuston ajankohtaisissa kehotetaan olemaan juuri nyt silmä tarkkana: näkysikö aurinkoahvenia, täplärapuja, keltamajavankaalia, mesisilkkiyrttiä, hyytelösammaleläintä, tai kiehkuravesiruttoa? Tiettävästi näistä ei ole täältä meiltä päin vielä havaintoja tullut. Sen sijaan esimerkiksi hankalia jättiputkia on paikkakunnalla (mutta niitä ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt matkailualueelta). Jättiputken kanssa varovasti, jos sellainen löytyy, se voi tehdä iholle palovammoja. Niidenkin torjunnasta löytyy lisätietoja tuolta mainitulta sivustolta, ja kysyä voi vaikka ELY-keskusten ympäristöasioiden asiakaspalvelusta tai oman kunnan ympäristötoimesta. Maanomistaja on vastuussa omistamastaan alueesta, siksi maanomistajan lupa tarvitaan torjuntatoimiin aina. Organisoitua talkootoimintaa, joissa taustat on järjestetty ja selvitetty, on eri järjestöillä ympäri maata meneillään, ja joihin apukädet ovat tervetulleita.
Talkoolaisille kiitokset!
Kuten kaikki vapaaehtoistoiminnan parissa toimivat tietävät, hyvin ja vastuullisesti järjestetyn talkootoiminnan eteen järjestellään liuta asioita. Tarkkonen selventää, miten tämän hankkeen osalta on ennen toiminnan alkua selvitetty maanomistajan (tässä tapauksessa kaupunki) luvat, maakaapeleitten ja putkien sijainnit, talkoitten turvallisuussuunnittelu, jätehuoltojärjestelyt (jotta ei päästettäisi vieraslajeja leviämään edelleen, pitäen kuitenkin kulut kohtuullisina), tiedotus, ja talkootarjoilut.
Ähtärissäkin asuu henkilöitä, jotka kaikessa hiljaisuudessa tekevät eri kohteissa luonnon monimuotoisuuden hyväksi talkootyötä, myös matkailualueen vieraslajitalkoissa kuluvana kesänä. Tarkkonen kertoo, kuinka mukavaa on ollut vaihtaa talkoolaisten kanssa ajatuksia, joista uteliaisuus ja kokeilunhalu vain kasvaa, ja samalla oppia itsekin uutta, kuten että lupiinista ei ole ravintokasviksi, mutta sillä voi värjätä lankoja.
Hankkeen puolesta talkootoimintaa jatketaan pitkälle syksyyn, mahdollisesti lokakuun loppuun. Jolla virtaa on, voi poistaa juurakoita, mutta kukintojen ja siemenien poistaminen on fyysisesti kevyempää, eikä selkä rasitu.
