Pentti Hautala/ J-Pnews
Töysä
Valtakunnan tasollallakin meuhkataan suurista työttömien määrästä ja tehdään sillä aktiivisesti politiikka, kun oppositio julistaa hallitusta syylliseksi.
Aivan turhaa, kun ulkomailta tulee tänne tuhansia työttömiksi, hyvinvointi Suomen eduista nauttimaan. Kotimaisten, ennestään palveluja hyödyntävien, lisäksi. Vaikka tuottavaa ja hyödyllistä, työtä olisi tarjolla tehtäväksi kaikkialla!
Esimerkiksi menneinä vuosikymmeninä kesäisin ja varsinkin näin syksyisin, ennen talven tuloa, putsattiin vaarallisiksi näköesteiksi kasvaneet risupöheiköt ja puut pois maanteiden läheisyydessä.
Hommaa hoidettiin ja yllä pidettiin niin sanottuna työttömien työllistämistyönä. Tällaisesta toiminnasta oli monenlaista hyötyä. Näistä mainittakoon, että työtä vailla oleville järjestyi palkkatuloja ja samalla tekijä tunsi olevansa osaltaan hyödyllinen. Lisäksi henkinen ja fyysinen kunto parani, kun ei joutunut kuluttamaan päiviään vain joutenoloon.
Tämä toiminta paransi huomattavasti myöskin liikenneturvallisuutta. Kaikki elällämainittu hyvä koituisi saman moisesta työstä varmasti nykyaikanakin?
Kun tienvarsia raivattiin- ja raivataan kunnolla, niin näköyhteys maantieltä etäämmäksi parani huomattavasti. Näin tielle vauhdilla rymistelevien hirvien ja muiden eläinten, kuten kauriiden ja peurojen aiheuttamat vaaratilanteet havaitaan huomattavasti paremmin ennakkoon moottoriajaneuvoilla liikkuvien taholta. Moni vakava törmäys eläimen kanssa onnistutaan väistämään, tienreunojen raivauksen ansioista.
Nyt edellisvuosilta tuttua työtä on tehty nykyisin aivan liian vähäiset määrät. Tienvarsille onkin päässyt kasvamaan pusikoita ja ryteikköjä. Nämä näkemäesteet ovat koituneet erityisesti monen moottoripyöräilijän turmioiksi, kun on kolaroitu ison metsäneläimen kanssa.
Moottoripyörällä liikenteessä olevien lisäksi on autollakin liikkuvat hengen menettämisen ja loukkaantumisen vaarassa, vakavissa ja yllättävissä hirvikolareissa
Viime vuosina, tämä monestakin hyötytekijästä tarkastellen mainittu raivaustoiminta, on kuitenkin tehty koneilla. Vain siltä leveydeltä, mitä ajotieltä on työkoneen leikkuuterä riittänyt. Tätä on moneltakin taholta suuresti ihmetelty.
Ihmetystä on herättänyt erityisesti se, kun ajoteiden ojatkin annetaan joillakin seuduilla kasvaa tiheitä paju- ja muita puulajien pensaikkoja. Maantien raunat niitetään paikoin ojaan asti liiankin innokkaasti koneella puhtaaksi, luonnon kukkia ja ruohoa säästämätttä
Kaikista suurin paheksunnan aihe on risteysalueet. Pusikoita ei ole poistettu, vaikka kasvillisuus on rehevöitynyt vaaralliseksi näkemäesteeksi. Luonnon puskien lisäksi on monissa risteysaluilla istuttetujakin puita ja pensaita.
Läpinäkömettömän tiheää kasvillisuuta on nähtävissä yleisesti, eri paikkakunnilla liikuttaessa. Vilkaissa asutuskeskuksissa sekä valtateiden, kantateiden ja pienempien teiden risteysalueilla.
Nyt on kuitekin pian kesä mennyt ja syksyn tullessa lehdet tippuvat pois ja näkyvyys luontoon vähän paranee. Syksy on kuienkin parhainta aikaa myöskin tienvarsien-ja risteysalueiden raivaukseen.
Luvat on varmasti helposti saatavissa maanomistajilta ja näin työllistämisvaroja voisi käyttää todella hyödyllisiin tarkoituksiin. ”Työpajat” ovat valmiina -Ja aivan sen suurempaa erityisrahoitusta!
Vai onko niin, että suomalaistenkin työllistäminen tyssää monimutkaisiin ja tulkinnallisiin työturvallisuuden pykäliin?
J.K.
- Kun tarkastelee esimerkiksi maanteiden lähimetsiä laajemminkin, jokainen havaitsee niiden kunnostuksessa töitä riittävän. Metsät ja taimikot tarvitsisivat enimmäkseen harvennusta ym.
Kuvat: Pentti Hautala.
