Kuljeta, kustanna ja kannusta. Kolmen k:n malli korostuu usein puhuttaessa vanhempien roolista lasten ja nuorten urheiluharrastuksen mahdollistajana. Harvemmin nousevat esiin kokemukset, joista aikuiset itse pääsevät osallisiksi kenttien laidoilla. Alajärven Ankkureiden entinen junioripäällikkö Anna Tuomola kysyykin pro gradu -työssään, mitä lasten ja nuorten vanhemmat voivat itse parhaimmillaan saada jälkikasvunsa urheiluharrastuksen kautta.
Tuomola keskittyi tutkimuksessaan aktiivisesti lapsen pesäpalloharrastukseen osallistuviin vanhempiin ja haastatteli viiden aktiivisen pesäpalloperheen vanhempia. Osallistujajoukolle pesäpallo on kaikille koko perheen yhteinen harrastus.
– Huomionarvoista on kuitenkin se, että vanhempien puheissa lapsen pesäpalloharrastus vanhempien harrastuksena korostuu nimenomaan vanhempien aktiivisena vapaa-ajanvieton tapana eikä esimerkiksi vanhempien omia menetettyjä urheilu-unelmia korvaavana harrastuksena, jolloin vanhemmat eläisivät urheilua lapsen kautta, Tuomola kirjoittaa.
– Vanhemmat kertovatkin, että kesä mennään perheissä pääasiassa pesäpallon ehdoilla.
Tahtotila on ennen kaikkea antaa lapselle mahdollisuus harrastaa pesäpalloa ja olla mukana joukkueessa. Kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat saavansa iloa lastensa onnistumisista sekä ylipäänsä lasten osallistumisesta harrastukseen.
Silti kyse ei ole vanhemmille pelkästään oman ajan uhraamisesta lapsen harrastukselle, vaikka pesäpallo rytmittää koko perheen kesän tekemistä ja saattaa hankaloittaa muiden sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. Tapahtumissa mukana kulkevat sekä kenttien laidoille kokoontuneet vanhemmat muodostavat tärkeän yhteisön, jonka piirissä on mukava toimia.
– Tutkimukseen osallistuneiden vanhempien puheissa korostuivat vahvasti lapsen pesäpalloharrastuksen ympärille syntyneet erilaiset sosiaaliset suhteet. Ne näyttäytyvät vanhemmille itselleen hyvin merkittävänä sosiaalisena verkostona, ja yksi perhe kuvaa kentän reunoilla olevia ihmisiä jopa heidän niin sanottuna kesäperheenään.
– Kaikki vanhemmat kertovat saaneensa lapsen pesäpalloharrastuksesta itselleen niin uusia ystäviä kuin uusia tuttavia, ja lähes kaikki vanhemmat ovat tekemisissä muiden vanhempien kanssa nykyään muutenkin kuin pesäpallon kautta. Yksi äiti kertoo tutustuneensa parhaaseen ystäväänsä nimenomaan juuri lapsen pesäpalloharrastuksessa.
Monille pesäpallosta on tullut koko perheen yhteinen tapa viettää aikaa ja nauttia kesästä eri puolilla Suomea.
– Kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat korostivat yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyden tunteita, myös perheen sisäisen yhteenkuuluvuuden kautta. Pesäpallotapahtumat ovat perheen yhteistä aikaa, josta kaikki nauttivat.
Valtakunnalliset lasten ja nuorten leirit ovat pesäpallon kruununjalokivi. Useat vanhemmat kulkevat jokaisen lapsensa mukana jopa yli 10 vuoden matkan leireillä. Tuomolan tutkimus tuo vahvasti esiin leireillä koetun yhteisöllisyyden.
– Pesäpallon yhteisöllisyydestä ei voida keskustella ilman, että nostetaan esiin pesäpallon viikon mittaiset leirit. Myös tämän tutkimuksen vanhempien puheissa pesäpallon leirit näyttäytyivät hyvin tärkeänä lajispesifinä yhteisöllisyyden muotona, ja lähes kaikille vanhemmille parhaat muistot pesäpalloharrastuksen parissa liittyivät juuri pesäpallon leireihin.
– Useassa joukkueessa oli saavutettu leireillä menestystä. Vaikka juuri nämä leirit olivat jääneet monen vanhemman mieleen vahvasti, leirit olivat parhaita muistoja enemmänkin siellä koetun yhteisöllisyyden eikä niinkään voittamisen vuoksi.
Tuomola lainaa suoraan erään vastaajan sanoja: ”Semmosia elämyksiä, et ei niitä nyt kotona sohvalla Temppareita kattoessa saa.”
– Vanhemmat kokivat saaneensa lapsen pesäpalloharrastukseen osallistumisesta valtavasti muistoja, kokemuksia, jännitystä ja elämyksiä.
Pesäpalloharrastus ja joukkuetoiminta antavat lapsille itse liikkumisen lisäksi tärkeitä tietoja ja taitoja. Itsenäistymisen, ryhmässä toimimisen ja toisten kunnioittamisen kaltaiset opit tukevat kasvatuksellisia tavoitteita niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella.
– Kaikkien tähän tutkimukseen osallistuneiden vanhempien puheissa korostui liikunnan ja urheilun arvostaminen sekä tämän arvon välittäminen myös omille lapsilleen. Liikunnan ja urheilun harrastaminen nähdään siis vanhempien puheissa asiana, joka on haluttua, tarvittua, tavoiteltua ja arvostettua, Tuomola korostaa.
Anna Tuomolan Pro gradu -työ – ”Enemmän se antaa kuin ottaa”: lapsen pesäpalloharrastus vanhemman sosiaalisena pääomana – on vapaasti luettavissa Jyväskylän yliopiston nettisivuilla.
