Pentti Hautala/ J-Pnews
Alavus/Töysä
Monilla järvillämme on hiihdetty ja liikuttu jo marras-kuusta alkaen. Koneillakin on latuja suksijoille tehty.
Ennen joulua satoi siten lunta runsaasti ja oli lämpöasteitakin. Tämä nosti vettä jään päälle. Taas joulun aattona yöpakkaset kiristyivät 10-asteen kylmemmälle puolella ja sateli hieman luntakin. Aattona saatiinkin suksitella taas järvien jäillä pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa.
Mutta saatiin myöskin perinteisesti kokea, ”että jäätkin pettävät aina”. Suojasää ja jäälle satanut lumikerros oli sulattanut joissakin kohteissa jälleen petolliseksi. Tämä aiheutti sitten kylmät kylvyt joillekin. Jää petti jo viikkoja hiihdetyn ladunkin alla.
Näin tapahtui Töysän Ponnejärvelläkin. Mies putosi hiihtäessään yllättäen kaulaansa myöden Ahdin valtakuntaan, kun latu petti alta. Minut pelasti tällä kertaa kastumiselta, kun suksisiteideni säätäminen vei vähän aikaa. Näin en aivan ehtinyt ensimmäisenä ladulle.
Ja kylmään kylpyyn hiihtänyt oli entuudestaan, niin kokenut uppoavaan avantoon joutunut, että pääsi sukkelasti ylös.
-Uutta oli tässä kokemuksessa se, että sukset painivat mutaiseen pohjaan. Sukset imivät kiinni lujasti. Onneksi oli avannon reunoilla lujaa jäätä ja lunta. Sai hyvän otteen sauvojen piikeillä, kun irrotin sauvat ensin remmeistä.
-Jos ei ole mukana naskaleita niin on käytettävä sellaisia sauvoja, jotka saa helposti pois käsien hihnoista. Kun ottaa sauvoista hieman porkkien yläpuolelta kiinni, niin käytössä on hyvät naskalit. Neuvoi hiihtäjä ja suuntasi suksensa, vettä ja mutaakin valuvana, muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaa kotiaan kohti.
Tämä tapauskin todistaa, että jäällä liikkuessa pitää aina olla valpas ja varovainen. Mutta lumen kattamia uposrantoja ja virtapaikkaa, ei osaa varaokaan. Jos jää pettää ei pidä säikähtää ja täytyy toimia harkiten. Jo ennakkoon tiedostaa sitä, kuinka pääsee takaisin kantavalle jäälle?
Lumen painosta jäälle noussut vesi ja sen osittainen jäätyminen aiheutti taas monia vastuksia. Esimerkiksi Ponnejärven ja sen lähialueen latujen tekijän, Jorma Toopakan kone hyytynyt ja jäänyt pyhän viettoon jäälakeudelle. Mönkijän etumaisen telan vetoakseli oli rikkoontunut jääsohjossa.
Hiihtäjien onneksi Jorma oli ehtinyt ajamaan monta kilometriä latu-uraa hiihdettäväksi, ennen koneen särkymistä. Ja hiihtäjiä olikin paljon aaton ja Joulupäivän aurinkoisessa säässä. Suksittelijoita oli eri puolilta valtakuntaa. Ja aurinkokin oikein lämmitti, kun varjossa oli pakkasta 8 astetta, niin paisteessa vain 3.
Kuvat: Pentti Hautala
