Vihreiden puoluekokouksen päätös kannattaa kannabiksen käytön, myynnin, hallussapidon ja kasvattamisen laillistamista on nostanut huumausainekeskustelun taas pintaan. Vihreiden kansanedustaja Noora Koponen ei kannata kannabiksen laillistamista, mutta pitää keskustelua päihdepolitiikasta tärkeänä.
– Jokainen päihteiden ongelmakäyttäjä tarvitsee ja ansaitsee apua, jota tulisi olla paljon nykyistä helpommin ja kattavammin saatavilla. Päihdehuollon järjestämisessä on monilta osin vielä lukuisia ongelma, mutta mielestäni ensimmäisenä meidän, etenkin päättäjien, tulisi tarttua stigman luomisen ja leimaamisen kulttuurin vähentämiseen, vihreiden sosiaali- ja terveysvaliokunnan valiokuntavastaava Noora Koponen kertoo.
Huumausaineiden, kuten kannabiksen, sekä muiden päihteiden väärinkäytön taustalla voi olla pitkäaikaisia hoitamattomia haasteita muilla elämän osa-alueilla. Esimerkiksi mielenterveysongelmien on todettu kasvattavan riskiä päihderiippuvuuden kehittymiseen.
– Kannabiksen ja muiden huumausaineiden dekriminalisointi on vasta yksi askel matkalla kohti laadukkaampaa päihdehuoltoa. On luotava toimivammat palvelujärjestelmät, jotka mahdollistavat kokonaisvaltaisen hoidon, kuten mielenterveys- ja päihdehäiriön hoitamisen samanaikaisesti, sekä turvallisen sosiaalihuollon. Päihderiippuvuuden kirjaaminen sairaudeksi turvaisi kuntoutuksen aikaista toimeentuloa ja anonyymin hoidon mahdollistaminen purkaisi leimatuksi tulemisen pelkoa, Koponen listaa.
Koponen myöntää, että kannabiskeskustelua käydään aika ajoin liian sinisilmäisesti.
– Myös ns. viihdekäyttö voi karata käsistä. Mutta mielestäni juuri silloin olisi äärimmäisen tärkeää, että ihminen uskaltaa ajoissa hakea apua eikä joudu piilottamaan omaa tilannettaan, Koponen sanoo.
– Päihteistä ja päihdeongelmista puhumisen ei tulisi rajoittua vain sosiaalipolitiikkaan, josta voi halutessaan olla vaiti ja toivoa, että ongelmat katoavat. Meidän tehtävämme on luoda ratkaisuja, joista kaikki ihmiset hyötyvät riippumatta siitä ovatko he itse päihdeongelmaisia, vai heidän läheisiään tai työnantajiaan, sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä, poliiseja tai muita kadulla liikkujia, Koponen sanoo.
